maanantai 20. joulukuuta 2010

Tosi keittiökiukkua

Ja tänään tulee lisää etikkaa!!!

Minua ei ärsytä lainkaan puolivälistä puristellut hammastahnat eikä väärässä asennossa olevat wc-pytyn kannet. Minun hermoni palavat pohjaan keittiössä.

Aloitin aamuni siivoamalla lieden ja sitä ympäröivät apupöydät. On ylellistä astua valmiiksi katettuun pöytään ja syödä puolison laittamaan pasta bolognesea, mutta kaikella on hintansa. Minä maksan pastani työllä. Kokkimiehen jäljiltä löytyi tänäkin aamuna spagetin pätkiä työpöydältä ja paseerattua tomaattia hellan nupeista ja liesitasolta. Siinä vaiheessa pääsi "voihan perkele!" ja rätti viuhumaan. Tai ensin kuumaa vettä hellalle, jotta kuivunut töhnä liuottuu...

Perheeni on rakastunut rapsahteleviin rapeisiin leipiin. Meillä syödään paksua näkkäriä ja hapankorppuja, riisikakkuja ja varrasleipää. Ja mitä niistä jää jäljelle? Kamala määrä hienojakoista murua leipäkoriin, ruokapöydälle, SOHVALLE ja lattialle! Tykkään kuljeskella kotona paljain varpain. Hirmuisen ärsyttävää on kun ne muruset tarttuvat jalkapohjiin. Ne kulkeutuvat sukkahousuihin aamukahvin jälkeen pukeutuessa, kutittavat reisissä ja säärissä hyvässä lykyssä koko hiton päivän.

Murut on vielä helppo pyyhkiä. Paitsi että omistan keittiön pöydän, jossa on kaksi uurretta molemmilla pitkillä sivuilla. Murut kulkeutuvat näihin ränneihin ja niiden pois saamiseksi tarvitaan maalipensseli. Kaikkein ärsyttävimpiä pyyhittäviä ovat peruna, riisi, pasta ja juusto. Niin kevytkätistä siivoojaa ei olekaan, että saisi nuo liisterimäisiksi muuttuvat nokareet pyyhkimällä siististi pois. Aina jää pöytään viiru ja saa hinkata ja käydä huuhtelemassa rättiä...

Tällä hetkellä keittiökiukkua aiheuttaa myös hana. Se on ollut vuotava ja kahvaton kesästä lähtien!!!!! Uusi hana on olemassa ja putkimiestä on ahdisteltu tulevaksi jo puolitoista kuukautta. Kovasti on hänellä kiireitä. Täytän kohta tuon uuden ruudilla ja lähetän joulupamauksen Paten postilaatikkoon.

Nyt suunnittelen imuroinnin aloittamista. Tämä kiukunkeräysteksti toimi hyvin motivaattorina. Ja sitten pärähtää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti