tiistai 14. joulukuuta 2010

Tosi kummatäti

Minäkö hengellinen vanhempi? Kirkossa käyn laulamassa kauneimmat joululaulut ja satunnaisesti konserteissa. En lue iltarukousta. Raamattuani en ole lukenut kuin niiltä osin, mitä rippikoulu vaati. Ja heti rippikoulun jälkeen se hengellisen vanhemman osa alkoi. Olen yhdeksän lapsen kummi. Vanhimmat kolme ovat jo aikuisia, nuorin alle vuoden.

Kummin tehtävänä on olla vanhempien tukena lapsen kasvatuksessa, luoda hyvä ja läheinen ihmissuhde lapseen  ja rukoilla lapsen puolesta. Miten voi kummiuteni? Noita kummin velvollisuuksia on tullut hoideltua vaihtelevalla menestyksellä. Kummius on ensisijaisesti minun ja lapsen välinen asia, mutta suhteeni vanhempiin on myös todella tärkeä. Kolme kummiutta on tullut sisarussuhteiden (oman ja miehen) kautta, viisi ystävyyden. Ystävyys onkin sitten toinen juttu, miten sitä hoitaa ja miten siihen suhtautuu. Olen iloinen siitä, että vaikka muutamien vanhempien kanssa suhteet ovatkin muuttuneet tuttavuuksiksi, suhteet lapsiin ovat olemassa. Suhteen luominen varmaan on kummina se vahvuuteni, mutta rukoiluosaston ajattelen omalla kohdallani tarkoittavan lapsen edun ajattelemista, oppeja oikeasta ja väärästä, rakastavien rajojen asettamista "apuvanhempana".

Olin kovin nuori tullessani ensimmäisen kerran kummiksi. Mukana lapsen elämässä olin kyllä silloin aika tiiviistikin. Muutot ja erilaiset elämän vaiheet ovat osittain vieroittaneet minua muutamasta kummilapsestani, mutta tekemisissä olen ainakin jollain lailla heistä kahdeksan kanssa. Viiden kanssa olen Fb-kaveri ja chattaan ja tapaamme ajoittain. Kahta nuorinta minulla on mahdollisuus nähdä vaikka päivittäin, kun asuvat samassa kaupungissa ja ihan liki. Muut asuvat Sveitsissä, Joensuussa, Kouvolassa, Lohjalla, Helsingissä ja Lahdessa. Terveisiä vaan kaikille ;o)

Noin kuukausi sitten tapasin Valtterin. Pari viikkoa sitten uudistin yhteyden Santeriin, kun löysin hänet Fb:sta. Olemme jo kommentoineet muutaman kerran toistemme arkea. Viime viikolla postitin Stellan ja Millan joulutervehdykset ja kommentoin Katan Fb-sivua. Tänään chattasin Juulin kanssa ja tapasin Siirin ja Fannyn. Haliteltiin ja höpöteltiin. Samoin tyttöjen äitien kanssa.

Kummiutta ei voi purkaa kumminkaan puolin. Se on elinikäinen pesti, kunnia, oikeus ja velvollisuus. Olen viimeisimmän pestini myötä saanut ihanan lisänimen Kummatäti. Se sopii minulle oikein hyvin. Kummatädin sopii kummailla, hassutella ja höpsöttää, ilmestyä paikalle kummassa hatussa tai hameessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti