Olen ollut aikalisällä. Syksyllä olen saanut pohtia rauhassa rooliani työelämässä. On tämä vuorotteluvapaasysteemi vaan taivaan lahja. Ei tarvitse hankkiutua sairaaksi tai raskaaksi ollakseen pois töistä (hyi, olipas rumasti ajateltu!). Tämä pähkäily pohjautuu monen vuoden aikaiselle ihmettelylleni, voisinko alkaa täysin freeksi, perustaa toiminimen ja sanoa itseni irti toimestani.
Ideoita piisaa ja intoa. Saan nopeasti luotua konseptin, joka kattaa ryhmän ohjaamisen, luennoinnin (toimintaterapia, terapeuttinen toiminta, ryhmän ohjaaminen ja kirjallisuusterapia) ja työhyvinvoinnin edistämisen. Perustelut näille aiheille syntyvät kivuttomasti ja on papereita näyttää, että ammattitaitoakin on tullut hankittua vuosien varrella erinäisiä opintopisteitä. Nimikin olisi valmiina. Toisaalta pidän myös työstäni sairaalalla. Tahti on vaan vähän rankka aika ajoin. Mutta miten sitten loma-ajat ja sairastelut ja muut yllärit elämässä? Hirveän paljon liikkuvia osasia ja selvitettävää.
Olenko tehnyt asioiden eteen mitään?
1. Kävin verotoimistossa hakemassa paperit toiminimen rekisteröintiä varten. Jeps, ne on luettu läpikin. Ja nyt joudun tunnustamaan tyhmyyteni: en tajua mitä kaikkea pitävät sisällään erilaiset rekisterit, joista olisi pitänyt rastittaa ne, joihin ilmoittautuisin. Mitä tarkoittavat kohdallani alvit? Toisaalta tekisin terveydenhuoltoon liittyvää työtä, josta ei alveja mene, mutta miten on luennointien kanssa? Kääk! Sormi suussa jo. Ja miten määräytyvät verot: ennakkoon vai tehdystä työstä? Seuraava vaihe tässä asiassa olisi joku yrittäjyyskurssi tai mentorin hankinta.
2. Otin yhteyttä Vanajaveden opistoon ja ehdotin luomiani kursseja heille ohjelmistoon. Läpi meni ja syksyn olen ohjannut kahta kurssia. Tämä oli itselleni kokeilu monessakin mielessä: miten minulle sopivat iltatyöt, miten toimin itsekseni ilman tiimiä, miten onnistuvat suunnittelu, organisointi ja toteutus? Palaute oli hyvää ja jatkan kurssien ohjaamista. Ideoita olisi muutamalle muullekin kurssille, mutta miten jaan ajan?
3. Olen neuvotellut 50% työajasta toimeeni. Neuvottelut jatkuvat 16.12. esimieheni kanssa. Tämä olisi minulle sellainen sopivin kompromissiratkaisu. Olisi selkeä tulo joka kuukaudelle, mutta puolet ajasta saisin sitten huseerata omiani.
4. Työtilaa olen katsellut kaihoisin mielin: eräässä kerrostalossa on pieni nelikulmainen tornihuone (aina pimeänä). Siitä saisi todella mahtavan työhuoneen.
Olen nyt puolen vuoden aikana oppinut itsestäni monta asiaa. Yksi niistä on huono markkinointiorientaationi. En millään jaksaisi rummuttaa ja puhua itseni puolesta. Jos joku tulee ja pyytää luentoa tai kurssia tai ryhmää niin asiahan lähtee rullaamaan saman tien. Mutta että itse pitäisi haalia asiakkaita, ääh! Mitä tämä on? Hieman se muistuttaa vaatimattomuutta, en halua häiritä ihmisiä omilla asioillani ja aiheuttaa kiusaantumista, kun pitäisi kieltäytyä, ei ole määrärahoja tuollaiseen tai idea ei toimi juuri tässä paikassa. Laiskuuttakin on mukana. Ja olen mukavuudenhaluinen. On niin helppoa elää vapaa-aikaa, kun tietää, että jokakuukautinen palkka tipahtaa tilille 15.päivä. En siis kestä taloudellista epävarmuustilaa.
Voi voi, vaikea yhtälö. Pitäisi varmaan alkaa lotota tai totota tai pelata nettipokeria suurten seteleitten toivossa. Jos niitten avulla saisi suhata elämäänsä noitten lempiasioitten parissa. Eräs ystäväni jo kyseli eilen, että koska julkaisen kirjallisen novelleita tai jotain muuta "pikku hassutuksia". Niin sekin olisi ihan mahtavaa. Suomessa itsensä elättää kirjailijana vain noin viisi tyyppiä... Sinne joukkoon on kova tunku!
Niin että mitä sitä sitten elämällänsä tekee? Kai tämä reilu nelikymppinen on sitten se välitilinpäätösaika. Se on tuonut mukanaa paljon positiivista ja niistä yksi asia on se, etten enää jaksa heittäytyä hysteeriseksi keskeneräisten asioitten edessä. Ei itku-potku-raivareita ja pakonomaista asian loppuun saattamista. Aika rauhallisin mielin jaksan nykyisin istua ja katsoa, minne tuuli tytön kuljettaa (olematta kuitenkaan passiivinen siirreltävä nappula pelipöydällä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti