Tosi tyttöenergiaa

Jouduin jälleen viime yöksi evakkoon! Niin juuri, kuorsaamisen takia. Nuha patoaa hengitystiet paksuksi veteläksi massaksi ja siinä saa hengitysilma tehdä työtä, että pääsee sisään - ulos, krooh - puuh! Nukuin siis tyttäreni, 13v, huoneessa. Huone oli remontoitu vajaa vuosi sitten: muovimatto vaihdettu laminaattiin ja seinät saaneet uuden värin. Limenvihreän seinän katon rajassa vaelsivat koiran tassun jäjet. Tyynyliina tuoksui hiuslakalle ja lakana teiniparfyymille, mutta hyvin nukutti koirapoika kyljessä.

Herätessäni minua tuijottivat Miley, Selena, Rihanna ja Justin. Seinällä töröttivät myös Frendit ja tyttäreni kaverit. Aika ihanaa! Opin laspsestani siis melkoisesti maatessani hänen vuoteellaan. Nykyisin on ilmeisesti tapana tulostaa kuvia kavereista ja vuorata heillä seinä. Näppärää: näin saa mukavat lähi-ihmiset siis pysymään alati lähellä. Kuvien lisäksi seinälle oli teipattu lappusia, joissa nämä tytöt saivat nimet (luin seinältä niitä kaikkiaan 15). Tyttärelläni on siis varsin laaja kaveripiiri. "Best friends=S & L!" "M is best!" "J on ihquin!" Mitä mieletöntä tyttöenergiaa.

Mieleen tulivat omat kouluaikaiset suttuvihot, jotka vaelsivat luokkakaverilta toiselle ja niihin oli tarkoitus piirrellä ja kirjoittaa runoja toiselle. Nämä oman teiniaikani tunnussanat löytyivät nyt neidon kaapin oviin teipattuina:

                                        LOVE, NEED, TRUST. 

Tulostetut valokuvat ovat mainioita. Niissä ei seisota (tai istuta) naama kameraan päin ja hymyillä. Kuvissa ilveillään, otetaan hassuja asentoja, halaillaan, maataan lehtikasassa, pussataan toista poskelle, hypitään ilmaan. Nämä teinit osoittavat välittämistä, hakevat omia ja kaverin rajoja mm. näitä kuvia ottamalla. Minut valtaa hillitön hyppimisen halu: meille mikään ei oo mahdotonta! Ja niin, maailma on kyllä aika paljon avarampi kuin omana 13v aikanani. Mistä nämä maailman valloittajat, maailman valloittavimmat neidot (poikien kuvia ei vielä näy missään) löytyvätkään kymmenen vuoden päästä?

Käänsin kylkeäni ja eteeni avautui koulupöytä. Sitä ei juuri nimensä mukaiseen tarkoitukseen käytetä. Läksyt tehdään joko keittiön suuren pöydän ääressä tai sohvalla röhnöttäen. Pöydällä oli kyllä siisti pino koulukirjoja (eilisen siivoa-komennon jäljiltä). Tarkemmin tarkasteltuani silmäni tavoittivat suklaisen joulukalenterin, matkalta tuodut kivet ja merisiilin, kyniä, deodorantteja ja kasan ... TEKOKYNSIÄ! Okei. Ei irtoripsiä, värillisiä piilolaseja eikä Botox-ruiskeita! Söpönä karkkina pöydän kulmalla pönötti pullea pinkki cd-soitin vieressään "Justiinsa Piiperön" levy.

Koin siis aamuisia ahaa-elämyksiä ja takaumia. Mieleeni tulvivat kuvat lapsuuden kodin vinttihuoneesta, jonka ulkoasusta saimme sisareni kanssa vastata. Huoneessa oli vino katto. Seinät olivat milloin kaikki eri värisiä, milloin hempeän vaaleanpunaisia. Niitä koristivat suosikkibändien julisteet, Sarah Kay-kortit, Karviset ja Dali. Poppikone soitti C-kasetilta Whamia:

Last christmas I gave you my heart
But the very next day 

you gave it away                                        
This year, 

to save me from tears I'll give it to someone special .