Tiesittekö, että olen pulskea, keski-ikäinen ja vakituisessa työsuhteessa kellivä eliitin edustaja? Löysin itseni sunnuntain IS:n kolumnista. Siinä nimittäin Moilasen Anne määrittelee vuorotteluvapaalla olevan ihmisen. Fb:n analyysin mukaan olen myös reippaasti ylipainoinen, tilinauhan ja tutkimusten mukaan pienituloinen ja työkavereitteni mielestä aina iloinen (tervetuloa kotiin katsomaan tätä riemullista virnistystä!). Mistä näistä tunnistan itseni? Mikä määrittelee ihmisen?
Tiedämme, että tapaamisen ensimmäiset viisi sekuntia ovat ratkaisevat ja tuota mielikuvaa on vaikea murtaa myöhemmin. Luojan kiitos sellaistakin tapahtuu. Ihminen määrittyy toiselle lähinnä ulkoisen habituksensa mukaan ( noh, nopeimmat ovat siinä ajassa ehtineet jo jotain sanomaankin): naama, kättelytyyli, vaatetus. Siinäkö se sitten on, ihmisyyden mitta?
- Sen kättely kuin lehmän henkäys tai löysä lahna, ei sellaista ihmistä voi töihin ottaa!
- Ei katsonut silmiin, ei luotettava, jotain filunkia siinä on!
- Tuollainen takkutukka ja lävistyskin nenässä...
- Hakemuksen mukaan vaan ammattikoulupohja. Näkihän sen heti!
- Materialistinen tyyppi: Vuittonin laukku ja kalliin näköiset kengät.
Voi ihmispoloja, joilla oli huono hetki, bad hair day, ujot ihmiset, rikkaat ihmiset, köyhät, ylensyöneet ja -juoneet, korkeasti koulutetut ja kouluttamattomat...
Okei. Pieleen voi mennä pidemmänkin tuttavuuden jälkeen. Vuorovaikutukseen astuvat mukaan kaverit Kateus, Mustasukkaisuus, Vertailu ja Kilpailu (ehkäpä jokunen muukin vähäpätöisempi tyyppi). Itse olen tullut määritellyksi tuohon materialistien porukkaan erään vanhan tuttavan taholta. Olenhan velkainen talon omistaja ja perheessä on peräti kaksi autoa ja koira, matkustelemme kerran vuodessa (joskus jopa kaksi) ulkomaillekin. Minulle materialisti on ihminen, jolle mikään ei riitä. Tavara tuo hetken onnen ja hallinnan tunteen, mutta pian on hankittava lisää, parempaa, kalliimpaa, statusarvoltaan hohdokkaampaa ja voi, miten tyhjät tynnyrit kolisevat! Materialisti ei ole välttämättä se hyvätuloinen, joka voi oikeasti ostaa kaiken,mitä haluaa. Materialisti voi olla se ihminen, joka haluaa näyttää parempituloiselta kuin on ja vedota kanssaihmisiin tuolla viiden ensisekunnin vaikutuksella. Onnellinen kaiken sen kaman keskellä?
Olen tullut tituleeratuksi Rouva Toimitusjohtajana. What? Onko minulla joku firma pyöritettävänä? (Olisinko ehkä yrityksen nimeltä PERHE toimitusjohtaja?) En halua myöskään tulla määritellyksi miehen kautta. Vastaukseni tuossa tilanteessa oli "Satu vaan! Se sama vanha!" Tittelimaailma onkin sitten ihan oma sfäärinsä. Jotkut ovat siitä jopa kipeitä.
Vihaan määrityksiä! Varsinkin vajaita ja väärin perustein tehtyjä. Haluan määrittää itse itseni, ja idealistina uskoa siihen, että ihmisyys on ainoa määre joka merkitsee. Elokuvassa Australia Jackman määrittelee ihmisyyden loistavasti:
Monet omistavat maata, tavaraa, ihmisiä.
Ne tuovat turvaa, mutta ne voi menettää.
Loppujen lopuksi ihminen omistaa vain tarinansa.
Pyrin hyvään tarinaan.
Eikö lopun kaiken merkitystä ole vain sillä, miten kohtelet ja annat kohdella itseäsi ja toisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti