perjantai 22. lokakuuta 2010

Tosi kuihtunutta

Huonekasveilla ja ihmisen mielenterveydellä on vissi yhteys. Olen sitä mieltä, että ihmisen voinnin näkee hänen huonekasveistaan! Että tällaista menen sitten väittämään.

Eräs ystäväni on selvinnyt masennuksestaan ja unettomuudestaan hoitamalla viherkasvejaan, useimmiten noina unettomina öinä. Hän silitteli niiden lehtiä ja jutteli niille pehmeällä äänellä, muisti juottaa sopivin väliajoin ja vaihtoi suurempiin ruukkuihin. En ole koskaan nähnyt kenenkään kukkien kasvavan sellaisella vauhdilla. Onhan nykyisin alettu pitää  kursseja puutarhaterapiasta.

Minun viherkasvini ovat paksun pölyn peitossa ja tiputtelevat lehtiään, yksi meinaa kaatua kokonaan. Eivät kovin mairittelevaa kuvaa emännästään anna. Myönnän, olen laiminlyönyt niiden kastelun ja lehtien pyyhkimiseen olen liian laiska. Miten siis pidän huolen itsestäni? No joo, hiukka pölyssä (juu-u, ei pöllyssä) tässä ollaan kuljettu viimeinen kuukausi. Elän niinkuin kukkani, valon ja veden määrän mukaan. Nyt on kuiva kausi, horroskausi. Jos olisin kasvi, olisin varmaan joku kaktus. Se on pehmeä ja mehevä sisältä, mutta suojaa itseään piikkikerroksella pinnasta. Luonnollisen lepokauden toteuttaminen täällä kylmässä, valottomassa pohjolassa on vielä hieman vaikeaa, mutta olosuhteet jalostavat. Eikä kesään ole enää kuin 7 kuukautta!

1 kommentti: