Tosi friikki

Piha alkaa olla valmiina talven tuloon. Kaikki irtain on siirretty varastoon ja lehdet kutakuinkin haravoitu. Oli siis aika tehdä talviteloille siirtoa sisätiloissakin. Kesätakit vaihtuivat paksumpiin pomppiin. Seuraavaksi kenkien kimppuun. Kesäkenkäkeon kasvaessa eteisen matolla päätin, että nyt on oiva tilaisuus laskea, monetko kengät omistan (mies kun aina väittää, että niitä on ihan liikaa). Kerran hän jopa oli tyhjentänyt eteisen kenkäkaappini kasaksi tuulikaappiin ja käski heittää tarpeettomat pois. Yksi pari sai lähteä.

Aloitin inventaarioni sillä, että kirjoitin vanhan kirjekuoren takapuolelle tilaston erilaisista kenkätyypeistä, joita muistin. Kenkiä laatikkoon, toisia kenkähyllyille ja tukkimiehen kirjanpitoa paperille. Vielä kellarista viimeiset talviset eteisen komeroon  ja kesäkenkälaatikko vaatehuoneen perukoille. Sitten laskemaan.

saapikkaat 16

nilkkurit 13

korkkarit 22

terveyskengät 10

kävely- ja urheilukengät 13

matalat pistokkaat 15

puukengät 9

kumisaappaat 5

tennarit 4

muut luokittelemattomat 11

Ainot 1

tanssikengät 3

Niin, aika monethan noita on! Kaikkiaan 122 paria erilaisia  ja erivärisiä (tyttären kanssa noista 3 paria yhteisiä). Ehkä se miehen antama nimitys Hämeenlinnan Imelda Marcos pitää sittenkin paikkansa...

Ja nyt tulevat perustelut, miksi minä, naisihminen, tarvitsen erilaisia kenkiä. Ensinnäkin, on tärkeää, että kengät ovat mukavat. Ihan kaikki noista 122 parista ei ole. Osa kengistä onkin siis hutiostoksia, myönnetään. Pukeutumisen tyyli ja väritys asettavat vaatimuksia kengille, täytyy olla valinnan varaa. Kenkien ja laukun tulisi mielellään olla sävyisästi yhteneviä, mm. siksi pitää olla erivärisiä. Tämä kyllä johtaa sitten taas laukkukierteeseen, johon olen saanut tartunnan parilta ystävältäni, kiitos vaan heille! Minulla on mustien, ruskeiden ja harmaiden kenkien lisäksi valkeita, oransseja, turkooseja, vaaleanpunaisia, sammalenvihreitä, beigejä, limenvihreitä, punaisia ja petroolin värisiä kenkiä sekä yhdet viininpunaiset, hopeiset ja kultaiset avokkaat. (Kaikkiin ei ole laukkuja...) Huom! En omista keltaisia kenkiä!

Olen pätkä. 5-10 cm lisää pituutta ei ole pahitteeksi, siksi käytän mielelläni korkokenkiä, sekä saapikkaita että avokkaita. Niillä ei kuitenkaan jaksa joka päivä, eikä välttämättä koko päivää olla jalkeilla, joten on oltava matalia, kauniita ja mukavia jalkineita, joita kehtaa ihmisten ilmoilla käyttää. Ja kengissä pitää olla joku juju, elleivät ne ole ajattoman tyylikkäät. Juju voi olla makean värin lisäksi koristeet (solki, napit, nauhat, ompeleet), hauska leikkaus jalkapöydän päällä tai erikoinen kanta.

On oltava helposti jalkaa sujahtavia malleja, joilla pääsee livakasti ovesta ulos tarpeen vaatiessa. Esim silloin kun on juuri alkanut leipoa ja huomaa, ettei taaskaan ole sitä kardemummaa, ja pitää lähteä nopeasti kaupasta hakemaan. Tai postinhakureissulla tai roskapussia viemään (tällöin yleensä Ainot).

Juhlissa tulee olla korkkarit. Tykkään laittautua teatteriin, pikkujouluihin ja ihan tavalliseen ravintolailtaankin. Muistuipa mieleen eräs 20 h risteily ystävättäreni kanssa jokunen kesä sitten. Menin junalla Helsinkiin, treffit oli sovittu Katajanokalle terminaalille. Raahustin matkalaukkua vetäen pitkin Aleksanterinkatua kohti satamaa ja bongasin siellä avatun DinSkon. Poikkesin kauppaan ja ostin kengät. Yhdet oli jalassa, neljät matkalaukussa ja yhdet uutukaiset keikkuivat muovipussissa. Kyllähän sitä kevyesti menee kuudet kengät per risteily!

Tereyskengät ovat luku sinänsä. Niistä osanhan tulee ihan jo viran puolesta olla. Masait hankin polvioperaation jälkeen niveliä säästämään. Tanssiharrastukseni vaatii omat kengät, sienestys ja metsälenkit koiran kanssa omansa. Pihahommissa pitää olla kumpparit. Juuri nyt en keksi käyttöä niille mustille korollisille kumisaappaille, jotka hieman kalosseja muistuttavat. Ehkä luovutan ne kiertoon. En raaski heittää tosin tolppakorkoisia pistokkaitakaan pois. 70-lukuhan tulee aina ja aina ja aina uudelleen. On tullut jo monta kertaa! Ne pölyyntyvät nostalgianousuaan odotellen vaatehuoneen tangon alla.

Omat vaatimuksensa asettaa Suomen ilmasto. Kesällä pitää olla ilmavia ja keveitä jalkineita, Talvella toppaa, corea ja vuorta, syksyllä ja keväällä ne välikausi kengät. Ärsyttävä nimitys muuten. Mikä hiton välikausi? Kyllä keväisin ja syksyisinkin eletään eikä vaan odotella varsinaisia kausia.

Suurimman osan kengistäni olen ostanut kirpputoreilta. Hinnat ovat vaihdelleet 1-20 euron välillä. Yleensä kipurajani on 8 e. Tätä enemmän maksavissa saa olla todella se jokin, jos päädyn ne ostamaan tai sitten ne ovat liki käyttämättömät. Tänään oli hetki aikaa lumpustella kirpputorilla. Ja mitäs muuta sieltä mukaan tarttui kuin kengät: kauniit umpinahkaiset syvän ruskeat syyssaapikkaat 7 e. Siis sadaskahdeskymmeneskolmas tarpeellinen kenkäpari. On silti matkaa vielä kuuluisaan Imeldaan: hänellä oli 3000 kenkäparia.

PS. Kääk... Löysin muutamia päiviä blogin jälkeen vielä 2 paria nilkkureita kodinhoitohuoneen kaapista ja 2 korkkarit autosta. Ovat matkalla suutarille. Siis 126!