Tosi masennus

Onkohan minusta tulossa vakavamielinen ja yhteiskuntatietoinen ihminen sitten kuitenkin? Tekee nimittäin mieli katsoa kaikenlaisia a-talkkeja, 45 minuuttia ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan! Ja tekee mieli ottaa kantaa, pitää meteliä, nostattaa aaltoja! Ihme hyypiö minussa on herännyt!

Nyt puhututtaa mielialalääkkeet. Männäviikolla tuli joku noista ajankohtaisohjelmista, jossa kuntoutuja, sosiaali- ja  terveysministeri Risikko sekä kansanedustaja Guzenina-Richardson keskustelivat masennuksesta ja mielialalääkkeistä. Ja taas nousivat karvat pystyyn (olen saanut terrieritartunnan omalta russeliltani vissiin!). Olen huomannut, että noissa keskusteluissa puhe kääntyy hyvin usein siihen, miten masennuspotilaille pakkosyötetään mielialalääkkeitä. Sitä voi ihan rauhassa sitten olla syömättä niitä kamalia kemikaaleja ja katsoa, kuinka kauan se masennus itsessä pesii. Toki masennuksia on monenlaisia: stressin aiheuttamia uupumustiloihin liittyviä, reaktiivisia elämäntilannedepressioita, pitkällisen traumaattisen kokemuksen aiheuttamaa, lievää, keskivaikeaa ja vaikeaa, kroonista ja akuuttia. Moni artistikin on kertonut lehtien sivuilla kärsineensä masennuksesta. Se meni kahden viikon levolla ohi! Hienoa ja vielä ilman lääkkeitä!

Aivokemiaa tutkineet ovat löytäneet välittäjäaineista yhtymäkohtia masennukseen. Uusimmat mielialalääkkeet perustuvatkin teoriaan, että korjaamalla aivojen kemiaa, masennuskin korjaantuu. Täytyy vaan löytää se aine, jossa häikkää on ja täsmälääkitä. Tämä löytö tuo mielialahäiriöistä kärsivät samalla viivalle diabeetikkojen ja kilpirauhashäiriöisten kanssa: keho käy vajaalla, korjataan vaje ja taas porskutetaan. Hei ihmiset, oikeasti mielenterveyden häiriöt eivät ole sen kummempia sairauksia kuin fyysisetkään vikatilat. Tämä helpottanee monia alemmuudentuntoisia kuntoutujia.

Nyt ajattelette, että olen intomielinen lääkkeiden puolestapuhuja. Ei! Ei niillä hoideta kokonaisuutta. Allekirjoitan kolmen menetelmän yhteisvaikutuksen: sopiva lääkitys, keskustelumahdollisuus (terapia) sekä mielekäs toiminta. Siispä, jotta edes jonkinlainen toimintakyky saataisiin aikaan, aloitetaan fysiologiasta ja haetaan sopiva lääkitys. Tämä porras kuntoutumisessa ei ole helppo. Joidenkin on hyvin vaikeaa sulattaa sitä, että joutuu syömään mielialalääkettä. Siksi ajattelenkin, että jo tässä ensimmäisessä hoitovaiheessa olisi hyvä kertoa kuntoutujalle, mihin lääkitys perustuu ja mitä sillä pyritään saamaan aikaan. Valitettavan usein tämä jää tekemättä. Käteen jää resepti ja mieleen kysymys: "Olenko minä nyt sitten hullu?"

Eivätkä ne seuraavatkaan portaat helppoja ole. Masentunut ihminen ei jaksa raahautua puhumaan asioistaan tai etsimään mielekästä tekemistä, mikäli pään serotoniinit, dopamiinit ja noradrenaliinit eivät pysty tekemään niille kuuluvia hommia. No, nyt niitä on lääkityksellä korjailtu, mutta vielä on vastassa itsetunnon ongelmat (joita masennus aktiivisesti luo), itsekritiikki tekemisiään kohtaan ja kiire palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen eli kuntoutua. Nyt antamaan itselle aikaa ja luomaan luottamuksellista terapiasuhdetta! Aika haaste tämäkin: purkaa elämänsä pienempiin kappaleisiin, tutkia niitä ja lähteä muuttamaan omia toimintakaavoja nykytilanteeseen sopivammiksi. Usein kyse on siitä, että olemme jämähtäneet tekemisissämme, arvoissamme ja tavoissamme johonkin aikaan, joka ei enää ole ajankohtainen. Tällöin kun olosuhteet ovat muuttuneet, ei toimintammekaan ole enää validia. Keskustelemalla ja toimimalla saadaan uutta näkemystä, asiat tiedostuvat ja muutos on mahdollinen.

Ihminen (varsinkin suomalainen) on luonnostaan vähän sellainen, ettei usko, ennen kuin itse näkee ja kokee. Tämä perustelee hyvin masennuksesta toipumisen kolmannen tekijän, toiminnan. On päästävä kiinni kokemuksesta, että pystyn, kykenen, osaan, haluan ja jopa nautin. Tärkeintä ei ole lopputulos vaan tekemisen prosessi (masentuneet ovat usein tunnollisia suorittajia: opeteltava taito). Toiminnan voima on siinä, että se tarjoaa haasteita, joita voi sopivasti porrastaa taitotason ja jaksamisen mukaan. Toiminta lisää itseluottamusta, hallinnan tunnetta ja mielihyvää. Eli kun liiallinen suorittaminen ja stressi syövät välittäjäaineiden tehoa, mielekäs toiminta lisää sitä. Mikä on ollut sinulle mielekästä ja merkityksellistä toimintaa elämän varrella?

Siinä siis vastamyrkkyjä masennukselle! Ei yksin eikä erikseen vaan perusteltuna, suunniteltuna ja räätälöitynä kokonaisuutena ilman pakkoja. Ainoa pakko on tehdä sille masennukselle jotain. Jos ei tee, masennus kyllä tekee. Se jopa tappaa!