Mää ihan leijun! Olin Hämeenlinnan kaupunginteatterissa miähen ja pojan kans kattoos näytelmää Isä, poika ja tärykalvo. Olis siä katsomos suonu olleen muitaki isiä ja poikia (vaikka hieman vanhempinaki versioina kun nuo omat), sev verran tanakka oli nimittäin käsikirjoitus isän ja aikusen pojan suhteesta. Mammanäkökulmaanki tuli uutta tiatoo siitä, miten vaikee voi miästev välinen suhde olla. Ei näytä olevan helppoo olla miäs, jos ei nainenka.
Puntti Valtonen ja Arttu Kapulainen oliva uskottavii rooleissaan. Oliva ulkosestikki ku isä ja poika konsanaa. Tarinan tapahtumat, takaumat ja vuaropuhelu solju katkeemattomana ja vuolaana virtana kattojan eteen. Sisuksiin astikki se meni, herätti liikutuksev väreitä ja naurun tyrskyi. Kitaristi Valtonen ja rumpali - biitboksaaja Kapulainen värittivät esitystä isän ja poja yhtesellä keikalla. Siinä väännettiin sit miähistä uhoo ja valtataisteluu ja oltiin tunneilmasussa pirättyväisiä.
Voi sitä sanontojem määrää, jonka me muka opetuksina jälkikasvulle siirretään. Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Sää joko teet tän tai itket ja teet! Surkoo hevone, sillon suurempi pää! Ei ollu sillokku mää olin nuari... Jossei luvut maistu, mee vaikka amiksee. Nuaruus on aina nuaruus vaik kylmässä kellarissa. Ja sit on ne aiheet, joistei saanu puhuu. Niinkun ny vasemmistolaisuus tai sota, isän syrjähypyt ja miks äiti lähti. Soitikko sää poliisit paikalle kum me pojankoltiaiset tehtii kraffitteja? Isä teki miälestään palveluksen, ettei pojasta tulis suurrikollista, poika aatteli, että piruuttaan teki ilmotuksen poliisille. Se on kummallista, miten kukaki asiat muistaa ja käsittää. Tarinat värittyy aina kertojan mukaan.
Lavalta heitettiin eteen sukupolvien ketju: miten isä on tullu kohdelluks oman isänsä taholta ja miten tää on saanu väkivallan kierteen katkastuu. Siitä sietääki olla ylpee. Juamisest ei. Eikä poissaolosta. Tuli selväks, miten pula ja sota viä lapsilta läsnäolevan isän ja miten paljon laps voi kantaa hualta omista vanhemmistaan. Ei se hualehtiminen oo ainoostaam meidän aikuisten yksinoikeus. Muttei se lapsille kuulu. Niittep pitäs saada elää hualetonta elämää.
Niivvaa se ilta hujahti. Pallee on naurusta rento ja miäles paljon asiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti