Ah, ihana Anna Puu! Kuuntelin autoillessani naisen debyyttialbumia ja hoilasin mukana. Sitten tuli kappale, jonka kohdalla pysähdyin miettimään sanoja hieman tarkemmin. Anna laulaa rakkaudesta ja ikääntymisestä. Hän kysyy, rakastaako toinen vielä, kun lehdet ovat jo pudonneet ja hiukset harmaat ja haalistuneet. "Olet nähnyt kevään, mutta on jälkeen sen vielä kolme muuta vuodenaikaa."
Kliseisesti puhutaan elämän keväästä ja syksystä. Jos nuoruus on kevät ja syksy vanhuus, niin keski-ikä on suvi. Mutta mikä on talvi? Onko talvi kuolema? Aika jolloin kaikki pysähtyy, vaipuu lumen alle kuin arkku multaan. Kuoleman ja surun väri mm. itäisessä Aasiassa, Kiinassa ja Kamerunissa on valkoinen. Talven kuura, lumi ja hanki. Talvessa, lumen ja roudan alla hautuu uusi elämä noustakseen keväällä. Tästä voisi vetää löyhän yhteyden uudelleensyntymiseenkin. Vai onko talvi aika ennen syntymää? Neitseellinen, puhdas valkoinen.
Näitä minä mietin ajaessani kotiin iltatöistä. Koin olevani kukkeimmassa kesässä, vaikka ulkona oli syyspimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti