Elämä on! Niin on! Päivä vietetty ostoskesskuksissa; Kamppi, Forum, Sokos. Brändiä brändin perään, euroa euron perään. Tuli äkkiä kirpputoreja ikävä. Brändin takaa ei paljastunut yhtään luonnetta. Siistiä, ruskeaa, harmaata, mustaa, hieman luumunpunaista, sliipattua ja KALLISTA! En ala kyllä!
Minä parantumaton kenkä- ja vaatefriikki en löytänyt itselleni mitään! Edellisviikolla teimme ystävättären kanssa UFF-kierroksen Hesan liikkeisiin ja kotiin oli viemisinä kengät, housut ja paita. Vaikkei kirppishinnatkaan enää kohdillaan ole, niin siellä kuitenkin huomaa kiinnostuvansa useammasta vaatteesta mielenkiintoisen kuosin tai leikkauksen takia. Olenko minä tullut vanhaksi vai muotisuunnittelijat liian nuoriksi? Nyt ei kohtaa tarjonta tarvetta. Muttei kyllä näköjään teinienkään kohdalla!
Siis olin ostoksilla koko perheen voimin. Miehellä meni hermo jo kolmannen kaupan kohdalla. Ei ymmärtänyt, miksei voida ostaa sopivaa ja hyväksi todettua heti ja sillä siisti. Miehet! No sitten teinit: Toinen tarvitsi skeittikengät, chinosit ja ruutupaidan, toisella oli tregginseissä reikä haaroissa, kulki reidet yhdessä. Uudet piti ostaa sekä kiva huppari, jos löytyy. No ei löytynyt. Tarjontaa oli vaikka millä mitalla, mutta ei edes kamalan krantun 13-vuotiaan mieli tehnyt mitään niistä. Ei ylittänyt persoonallisuuskynnystä. Tylsiä värejä ja valuvia säkkejä! Housut sentään vaihtuivat ehjiin. Vastaan käveli muotinukkeja, pyysin ihan oikealta anteeksi, kun häneen törmäsin. Ei vastannut, tuijotti vaan tyhjin silmin. Hei oikeasti, ei siellä erota kuka hengittää ja kuka ei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti