Tosi Hattunen

Avoautoilulippis

Tässä postauksessa ei ole asia asiaa. Tässä on vain hattuja, hattuja, hattuja! Vierailin iki-ihanassa hattukaupassa Tampereella viime viikolla. Siitä se sitten lähti. Kenkien lisäksi olen aina tuntenut vetoa hattuihin (ei huolta, puen kyllä niiden väliinkin jotain kivaa...)

Kuka muistaa vanhan lasten sarjan Hattuset? Ne olivat kaverukset, joista näkyi hattujen alta vain jalat. Toisen hattu oli punainen, toisen sininen. Tyttäreni on toinen noista Hattusista, toinen on hänen paras ystävänsä. He saivat tuon parivaljakon lempinimen kiherrettyään täydellä tyttöenergialla viisi-kuusivuotiaana, aivan kuin Hattuset. Ja mikä ihaninta, tuo sama kiherrys on jatkunut jo yli 10 vuotta.

Kiven sisässä?

Hattuja olen hamstrannut kirpputoreilta niin kauan kuin muistan. Lukiovuosina tavaramerkkini olivat mustat miesten ukkohousut, musta-harmaa-raitainen flanellipaita ja huopainen lierihattu. Joskus päässä keikkui tummanvihreä "Robin Hood -hattu" ja olipa välissä baskerivuosiakin.

Kirjoittajakursseillakin käytän hattuja. Siellä ne toimivat sytykkeinä, kirjoittamiseen ohjaavina esineinä. Miten kiehtovaa onkaan kirjoittaa hatusta, kuka sitä on käyttänyt, kenen päässä se on keikkunut.

Tampereen hattukauppa toi mieleen Helsingin opiskeluvuodet. Kävimme ystävättäreni kanssa Stockmannin hattuosastolla hyppytunteja hihittämässä. Ystävättäreni oli sitä mieltä, ettei hänen päähänsä sovi mikään hattu ja että minulle kävi mikä kotsa tahansa. Kuinka ollakaan hän löysi ne hullunkurisimmat vekottimet omaan päähänsä :D Terveisiä hani, jos luet tämän! Edelleen ne muistot saavat hymyn huulille.

Minnan kanssa Baselissa 

Olemme höpsötelleet toisen ihanan ystäväni kanssa Sveitsin Baselissa ison tavaratalon hattukerroksessa  (terkkuja siis Sveitsiinkin, pus). Kolmannen sain nauramaan Kantolan Kammarin kirpputorilla vetäisemällä päähäni lasten leppäkerttuhatun. Neljäs oli tänään sitä mieltä, että voisi oikein hyvin nähdä minut polkemassa pyörällä takaisin kotiin punamusta perukki päässä (tukan alta pilkistivät pirun sarvet..).

Ready for the line dance?

Ps. Perinteistä lippistä ette tule päässäni näkemään. Se on rujo näky!

Tosi onnea

Jos perustarpeiden tyydytystä ei nyt lasketa mukaan, tosi onnellisuuteen ei paljoa tarvita: kosketus ja katse! Että oikeasti koskee toista ihmistä ja että näkee toisen sellaisena kuin tämä on.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan poppa-akka väittääkseen, että tässä hektisessä ajassa ihmiset elävät kosketusvajeessa. Mm. viihdelehti Staran artikkelin mukaan vain noin 20 % ihmisistä kokee saavansa tarpeeksi hellyyttä osakseen partneriltaan. (http://www.stara.fi/2013/09/10/kosketelkaa-toisianne/) Miten helposti toisen sivuuttaa hipaisemattakaan. Jos hipaisee, pyytää automaattisesti anteeksi! Asianhan pitäisi olla juuri toisin päin: Jos jätät koskettamatta ihmistä, jonka kanssa olet kontaktissa, pitäisi lähtiessä joko korjata tilanne tai pyytää anteeksi koskettamattomuutta.

Kosketus tekee ihmeitä. Se saattaa ilahduttaa, säikäyttää, laittaa huokaisemaan tai ihon kananlihalle. Kosketus herättää endorfiineja, "mielihyvähormoneja". Työssäni toimintaterapeuttina ja kirjoittajaohjaajana kosketan ihmisiä helposti. Olen aina luottanut asiassa intuitioon ja vain ihan muutamassa tapauksessa kosketukseni on tulkittu väärin, jolloin olen joutunut tilanteita paikkailemaan.

Minä pidän koskettamisesta, halailusta ja suukottelusta. Lapseni saavat säännöllisiä äidin halipulakohtauksia osakseen. Halaan myös ystäväni aina mennen tullen :D Kun kosketuksia aikansa tuhlaa, palautuvat ne useimmiten takaisin. Tänäänkin minua on kosketettu, kauniisti!

Lopetan tämän yllytyksen täältä tähän: Frank Pappakin jo aikoinaan sanoi: "Kosketelkaa toisianne!"

https://www.youtube.com/watch?v=TdPPR7eiLcg

Tosi bongausta

Peippo

Kahtena talvena meillä on ollut olohuoneen ikkunan takana roikkumassa lintulauta, punainen tupa böödeille. Tänä keväänä se on jäänyt sijoilleen kesäkatoksen metallikehikkoon ja kas, siellä pörrää aivan mieletön määrä pikkulintuja. Itse asiassa paljon enemmän kuin talviaikaan. Niitä olen tässä äimistellyt!

Nokkavarpunen. Kuva Olli Korhonen

Minä vaan en oikein tunne pikkulintuja...  Vielä vähemmän tunnen niiden ääntelyjä! Punatulkun tunnen ulkonäöltä ja talitiaisen, mutta kun sekin on niin samannäköinen muiden tinttien kanssa, että siellä saattaa vaikka olla joku vihertiainenkin talitinttinä. Tänään näin kolme todella upean punaista tulkkua! Luulin nähneeni nokkavarpusen ja punarinnan, mutta tiedä nyt sitten häntä, menikö analyysi oikein. Lintukuvastossa kun ei minun mielestäni ole sellaisia lintuja, mitä lintutuvalla pyörii.

Peippo siellä oli. Siitä olen aivan varma. Ja varpunen oli myös siippansa kanssa. Ajoittain pihassa vierailee myös käpytikka ja komea valkoselkätikkakin on nähty. Räkättirastaan tunnistan kyllä, niitä on ihan liikaa. Samaa voisi sanoa sosialisoituneista variksista ja harakoista. Sentin rako roskapöntöllä ja jo on pussit revitty ulos ja rei'itetty. Kylillä seikkailee sekopäinen palokärki, joka takoo päänsäryn uhalla katulamppujen kupuja keväisin. Yksi suosikkilinnuistani on kuitenkin tilhi. Se ilmestyy aterioimaan riippapihlajaan syksyisin.

Joutsenet Vltavalla

Kymppitien laitaan suistoalueelle on nyt toista kevättä pesiytynyt joutsenpariskunta. Kun luonto oli vielä ruskean harmaa, ne erottuivat valkeina suurina täplinä joen varren töytäreeltä pesänrakennuspuuhista. Yritimme ystävättären kanssa niitä kameroiden kanssa lähestyä, mutta lipuivat järvelle. Aulangon joutsenlammelle palasivat taas pääsiäisen jälkeen Aino ja Janne. Prahan keväässä Vltava-joella joutsenia oli 40 yksilön valtavana laumana.

En tiedä, liittyykö lintujen bongailu ikääntymiseen... Tytär tuossa totesi lintulautaa kytätessäni, että "alat muistuttaa päivä päivältä enemmän vanhempiasi.."

Tosi halpa reissu

Terveisiä keväisestä Prahasta! Oi, mikä kaupunki! Kauniita rakennuksia, ystävällisiä ihmisiä, kiireetöntä olemista, hyvää ruokaa, halpaa olutta ja lämpöäkin viimeisten kahden päivän aikana 19 astetta.

Olin jo kauan haaveillut matkasta Prahaan. Jokin noissa vanhoissa kaupungeissa on, joka puoleensa vetää. Niskat nyrjähdellen katselen rakennuksien yksityiskohtia aina niiden katon rajaan saakka. Prahassa se oli hieman hankalaa, koska joka paikassa oli mukulakivikatuja, eivätkä ne aina olleet ihan tasaisimmasta päästä. Jalka töksähteli useaan otteeseen kivetykseen, mutta kaatumisilta vältyin.

Tutustuimme Prahan linnan alueeseen, sen rakennuksiin ja vallipuutarhaan. Upein rakennus oli Vituksen katedraali, johon emme sitten sisälle menneet, koska jono ovella oli yli 300 metriä. Mieheni on tunnetusti huono jonottamaan... Goottilaiset pilarit ja tornit ja seinäkoristukset olivat aivan uskomattomia ulkopuolellakin.

Lilluimme tunnin jokilaivalla Vltava -joella ja katselimme kaupunkin sieltä käsin. Kävelimme kapeita kujia, vaeltelimme puistoissa (Petrinin kukkula, Wallensteinin puutarha ja kasvitieteellinen puutarha), istuimme virvokkeilla Raatihuoneen aukiolla ja katselimme tasatunnin vaihtumista astrologisesta kellosta.

Rakastan taidetta ja gallerioissa vierailua. Kävin katsomassa näyttelyn, jossa oli Salvador Dalin grafiikkaan, akvarellejä ja veistoksia, Alfons Muchan töitä sekä valokuvia molemmilta. Vaikuttavaa!

Saimme myös tilaisuuden käydä kuuntelemassa tsekkiläistä kitaristipariskuntaa. Tilaisuus järjestettiin taidegallerian kellarissa. Muusikot soittivat akustisilla kitaroilla mm. Bachia, Vivaldia, Dvorakia ja flamencoa. Pariskunta oli erikoistunut espanjalaiseen kitaratyyliin ja he soittivat mahtavasti yhteen. Puhetta ei juuri tarvittu, elekieli ja katse toimivat viesteinä.

Taidemaalari, jonka töitä galleriassa oli, oli nimeltään Onishenko. Hän oli töissään kuvannut myös Prahan kattoja, ihmisiä askareissaan sekä maisemia.

Onishenkon töitä oli esillä myös hotellissamme Hotel Leonardossa. Palvelu tuolla oli hyvää ja ystävällistä, aamupala runsas ja monipuolinen ja mikä parasta, sijainti hyvä. Hotellilta pääsi kävellen kaikkiin merkittävimpiin nähtävyyksiin ydinkeskustan alueella alle 20 min.


Prahan kaduilla saattoi löytää taidetta yllättävistä paikoista. Oli muuri, johon oli maalattu John Lennonin kuva, katutaidetta, kujan yllä roikkuva veistos, joka esitti yhdellä kädellä tangosta roikkuvaa miestä sekä patsaita talojen seinissä ja katoilla. Monet ravintoiden ja erikoiskauppojen mainokset olivat myös hienoja. Valitettavan paljon upeiden talojen julkisivuista kuitenkin löytyi myös tageja, suttauksia.

Kaikkein vaikuttavimmin Prahassa koin kuitenkin vanhan juutalaiskorttelin alueen. Juutalaisten elämä on aina kiehtonut minua ja olen tuntenut suurta empatiaa heidän kokemaansa vainoa kohtaan. Alueella pääsi tutustumaan vanhaan hautausmaahan sekä useampaan synagogaan. Pysähtyminen oli konkreettinen, kun kävelin sisään Pinkasin synagogaan: seiniä kiersivät 80 000 tsekinjuutalaisen nimet, jotka olivat menehtyneet holokaustin uhreina. Valtava määrä konkretisoitui kertaheitolla. Ja kyse oli vasta pienestä määrästä uhreja, vain tsekin alueelta. Hautausmaa oli sekavuudessaan kaunis, kiviä sikin sokin vinksallaan vähän joka suuntaan.

Ja se ruoka! Tsekkikeittiössä ei rasvaa, lihaa eikä suolaa säästellä. Kasvikset taas olivat harvinaisuus ja usein tilattavissa erikseen. Emme syöneet huippuravintoloissa. Lasku kalleimmassakin paikassa oli juomineen alle 50 e kahdelta. Huippupaikka oli vanhassa kaupungissa kujien sokkeloista esiin kävelty Mlejnice. Alkupaloiksi Brietä ja karpalohilloa sekä olutjuustoa miehelle. Pääruokana söimme molemmat leipään tehdyn gulassin. Aivan mielettömän hyvää! Minä nautin vielä jälkiruoaksi omenastruudelia vaniljajäätelöllä ja jälkiruokaviinin. Kyytipoikana join 4 dl punaviiniä, mies litran olutta. Koko satsin hinta 32 e ja seurauksena totaalinen ähky! Palasimme Mlejniceen vielä viimeisenä Praha-päivänä. Mies nautti himoitsemansa possun polven...

Olut oli siis hirmuisen halpaa. Puolen litran tuopin sai sivummalla alle eurolla. Keskimäärin se maksoin 1,5 e. 0,3 l kivennäisvesi maksoi saman verran, punaviini (2 dl) reilut 2 e.

Suurempia tuliaisia emme hankkineet. Toisena päivänä kaupungilla kävi kova ja viileä tuuli ja molempien oli pakko ostaa itselleen Praha-hupparit, jotta tarkenimme loppupäivän. Ja tietysti perheen nuorille ja koiravahdille jotain pientä kivaa. Itselleni hankin iki-ihanan MYYRÄN, Krtek tsekiksi. Kun lapset olivat pieniä, myyrä-piirrossarja pyöri tv:ssä. Hankin silloin heille myös Milerin piirtämiä kirjoja. Myyrä vaan on niin ihana <3

Palanen sydäntä jäi Prahaan. Luulen, että palaan sinne vielä ja tallennan lisää upeita muistoja kamerallani.

Vielä muutama makupala upeista taloista.

Prahan kattojen yllä

Fred & Ginger

Tosi kontaktissa

Ihmissuhteissa LÄPIKULKU KIELLETTY!

TV:ssä pyörii erään operaattorin mainos, jossa "kysyimme, mikä ärsyttää". Vaikka peruspositiivinen ihminen luonteeltani olenkin ja pyrin sitä toteuttamaan arjessa, ärsyttää minuakin jokunen asia. Ihan hirveästi oikeastaan varsinkin yksi: yhdensuuntainen vuorovaikutus!

- Kun ystävä puhuu sinulle, kertoo omasta elämästään jotain hänelle tärkeää, hauskaa tai kummastuttavaa asiaa, näppäiletkö puhelintasi, vilkuiletko baarissa samanaikaisesti ympärillesi ja puhut päälle? On tilanteita, joissa puhelimen on pakko olla lähellä, esim. jos alaikäinen lapsesi on tilanteessa, jossa vanhemman kiinni saaminen on elinehto tai joku perheenjäsenesi on tilanteessa, jossa on vaaratekijöitä ja haluat varmistaa, että hän on turvassa (päässyt ehjänä perille, ei ole polttanut itseään rantasaunalla, kaatanut metsähommissa puuta päälleen, tippunut avantoon...)
Näissä tilanteissa kännykkään vilkuilu on erittäin sallittua, kunhan verbalisoi sen toiselle, miksi se puhelin on siinä!

- Kun yrität selvittää jotain aikataulullisesti itsellesi tärkeää ajankohtaa sähköpostilla, jonka pitäisi olla nopea väline... Ja se vastapuoli ei vastaa! X@#Prkl Se on kuulkaa yksi viisisekuntinen, kun klikkaat että "asia on ok, palaan asiaan paremmalla ajalla" tai "Päivämäärä ei käy, palataan!" ja KLIK! Olethan kuitenkin jo käyttänyt aikaa viestin lukemiseenkin. Monia tuollaisia ihmisiä on käytännössä mahdoton saada puhelimitse kiinni, mutta näköjään myös sähköisesti.

- Kun yrität kertoa siipallesi miltä sinusta tuntuu joku asia, vaikka esim. hänen tapansa tehdä asiat juuri toisin kuin sinä tekisit (ärsyttämistarkoitusta?) ja hän kääntää asian heti niin, "että enhän se minä ole, sinähän sen niin teet!" Että menikö perille, menikö? Vaikka kuinka puhuisi minäkieltä, miltä minusta tuntuu, koen että... Eikä niin, että kun sinä aina, koskaan et ja ikinä ja taas!

- Toisen hyväksi käyttö! Palveluksia tulee antaa puolin ja toisin, palveluksiaan voi tarjota, niistä saa itsellekin hyvän mielen. "We came here to serve each other!" Näin sanoo jo vanha viisauskin. Mutta että olettaa, että toinen on aina omassa käytössä ja hyppää mihin vuorokauden aikaan tahansa pelastamaan. Jossain menee omankin vastuun raja!

- Kun kysyt mielipidettä toiselta, vastausta ei kuulu... Kysyt "kuulitko, mitä minä sanoin?" ja vastausta ei kuulu vieläkään... ARGHH!

Toisen vähättely on niin helppoa! Toisen saa niin helposti kokemaan olevansa tyhmä, vähä-älyinen, merkityksetön ja vähemmän tärkeä (verrokkina oma elämä ja sen asiat). Huolestuttavinta on, että tämäntyyppinen käyttäytyminen on ihan normaalia ja lisääntyy koko ajan. Luulisi kommunikaation vaan helpottuvan, koska välineet lisääntyvät ja nopeutuvat koko ajan. Kirjekyyhkyjen aikaan postia sai odotella viikkotolkulla, eikä tuo Itellan touhukaan aina ihan ajantasaista ole.

Viikonloppuna opin jälleen yhden uuden kontaktikanavan: netissä pyörii joku ask-juttu, johon ihminen saa tehdä profiilinsa ja häneltä voi kysyä ihan mitä vain. Veikkaanpa näin hommaa kokeilematta, ettei siellä ihan hirveän paljon rakentavaa vuorovaikutusta saada aikaiseksi. Ystävättären tytär kertoi, millaisiin profiileihin on törmännyt ja miten ruokottomia kysymyksiä voivat ihmiset toisilleen esittää! Anonyyminä tietysti. Oma naama on turvassa, mutta saa ilkeillä ja nolata toisia ihan sallitussa foorumissa. Ei meinaa jaksaa! Facebookin maailmakin on ajoittain sellainen aikuisten hiekkalaatikko (hyvien puolien ja ympäri maailmaa ja maakuntia olevien ystävien vuoksi olen siellä!).

Että tällaisten asioiden parissa tänä aamuna. Nymmää lähden kylille! Soon moro!

Tosi uusia huhtikuun asioita

Kevät! Ujo vihreä puskee pian joka paikasta. Kohta on luonnon ruokavarasto avoinna! Voikukkaa, koivin lehteä ja nokkosta.

Ruokaan liittyvät enimmät huhtikuun uudet asiat. Olimme syömässä Kisällien pidoissa Kruununmyllyllä. Se on yksi Katisten kartanon ravintoloista, vanha mylly kymppitien varrella. Myllyllä järjestetään Oulan keittiössä -tapahtumia kaksi kertaa vuodessa. Nyt luvassa oli Oula Hännisen oppipoikien, eli kisällien, kokoama seitsemän ruokalajin menu: alkupalana parsasalaatti, siitä edettiin hauella ja mädillä, ankanmaksaraviolilla ja tryfferimoussella sekä borssikeitolla. Ennen jälkiruokia saimme piparminttu-eucalyptus -suunraikastaja (annoksessa oli murskattuja eucalyptuspastilleja!). Hyvää! Jälkiruokia oli kaksi. Raparperimoussea ja mansikkageeliä sekä suklaa-kirsikka-kookos-kakkua.

Ruokalajeissa oli siis käytetty valmistustekniikoita, joista tällaisella "karmeekokilla" ei ole edes aavistusta. Lisukkeina oli pienen pieniä kurkkupalloja, pyretä, moussea, geeliä ja pölyä. Aivan, pölyä, tillipölyä. Uutuutta kerrakseen!

Annokset olivat kauniita. Maut täydensivät toisiaan ja raaka-aineet olivat uudenlaisissa muodoissa. Kuten nyt esimerkiksi borssikeitto: liha tiiviinä neliönä, koristeet ja punajuurikastike cheffin kaatamana lautasella.

Viinit oli hovimestari valinnut ruokalajeihin sopivaksi! Arjen luksusta istahtaa valmiiseen pöytään, johon lautanen kannetaan nokan alle.

Seuraavalla viikolla kisälleistä söin ihan ensimmäistä kertaa kotitekoista sushia. Mieheni rakastaa ruoanlaittoa ja nyt kokeiluvuorossa oli japanilainen keittiö. Kaupasta oli tuomisena sushi-kit. Hän keitti riisit ja pilkkoi kylmä- ja lämminsavulohet, minä tikutin porkkanan, kurkun ja avokadon. Sitten siippa kieputti ne bambu-maton avulla rullaksi ja pätki suupaloiksi, jotka hyvällä ruokahalulla nautiskelimme.

Huhtikuu oli voimakasta luonnon heräämisen aikaa, mutta myös uusien asioiden kuukausi. Kuukauteen mahtui kaksi uutta asiaa, jotka eivät liittyneet ruokaan: metsäkone ja Andy Warhol!!! Istuin elämäni ensimmäisen kerran metsäkoneen ohjaimissa, mutten saanut tietenkään käynnistää sitä. Olimme oppimisympäristökäynnillä Kurun metäoppilaitoksessa. Hirveän suuria laitteita, voimaa ja elektronikkaa vaikka muille jakaa. Ja elämäni ensimmäisen kerran vierailin Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella ja näin aitoja Warholeja. Vaikuttavaa poptaidetta.

Kohti toukokuuta siis! "Kevät, kuljen Katuman rantaa. Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa..."

Tosi terveellisesti

Meillä on surissut keittiössä blenderi nyt jo kolmisen viikkoa useamman kerran päivässä. Tytär innostui smootheista ensin, pikkuhiljaa minäkin. Olin sangen kyllästynyt siihen, että hedelmiä menee vanhaksi, ne nahistuvat tai käpristyvät ruskeiksi möykyiksi vadillaan. Vaan eivät vanhene enää!

Vähän vanhempaa keittiökalustusta!

Meillä surautetaan hedelmä- ja marjasmoothieita ja vihanneksiakin on viime aikoina hyödynnetty. Kaivelin kaappien pölyisistä onkaloista muutama vuosi sitten Lidlistä hankkimani mehulingonkin. Sillä mehustelemme porkkanat, punajuuret, appelsiinia, inkivääriä ja omenaa. Tämän aamun aloitin juurikin porkkana-omena -mehulla. Lounaaksi tein banaani - persikka -hedelmämaitosmoothien. Että oli hyvää.

Viikonlopun iltapäivälehden liitteessä oli artikkeli mehujen parantavasta voimasta. Alkuun niiden nauttiminen saattaa aiheuttaa jopa päänsärkyä, kun vihannekset alkavat puhdistaa kehoa. Kynnet ovat kirjoittajan mielestä vahvemmat, olo kevyempi, vastustuskyky parantunut ja iho puhtaampi. Aika paljon hyviä puolia pienellä vaivan näöllä. Suurin homma on mehulingon putsaaminen!

Tänään jatkoin mehujen teon jalostusta leivontaan. Mehulinkoonhan jää se kuituaines, joka ei puristu mehuksi. Kaavin omena- ja porkkanakuidun leipäkoneeseen, lisäsin sämpyläjauhot, suolan, kuivahiivan, lirauksen öljyä ja hunajaa ja laitoin koneen käyntiin. Äsken haukkasin maukasta leipää voin kanssa! Aion kokeilla myös porkkanalettuja!

Tietovinkki mehuihin ja smootheihin käyvistä aineksista:

Omena; sisältää pektiiniä, joka on liukoista kuitua ja se parantaa suoliston toimintakykyä. Sisältää runsaasti A, B1, 2 ja 6-vitamiineja, C- ja E-vitamiineja, folaattia, kalsiumia, klooria, magnesiumia, fosforia, kaliumia, rikkiä, rautaa ja kromia. Aika pakkaus siis!

Porkkana; Tekee hyvää näköaistille ja immuunijärjestelmälle. Sisältää runsaasti antioksidantteja, kuten beetakaroteeni ja lykopeeni. Vitamiineista A, B, C, E ja K. Kromia, natriumia ja magnesiumia. 

Kurkku; Poistaa kehosta nestettä. Sisältää vitamiineja A, B, C ja K sekä beetakaroteenia, foolihappoa, natriumia ja piidioksidia.

Inkivääri; Kiputiloja ja tulehdusta lievittävä. Auttaa myös ruuansulatuksessa ja parantaa verenkiertoa. Sisältää kuparia, kaliumia, natriumia, rautaa, kalsiumia, sinkkiä, fosforia ja magnesiumia.

Sitruuna; Auttaa rasvan poltossa ja puhdistaa kehoa. Sisältää runsaasti C-vitamiinia ja myös kalsiumia, magnesiumia, fosforia, rautaa, sinkkiä ja kuparia.

(Ilona, 12.4.14, Katariina Lehtikanto, s. 12-13)