tiistai 27. toukokuuta 2014

Tosi Hattunen

Avoautoilulippis
Tässä postauksessa ei ole asia asiaa. Tässä on vain hattuja, hattuja, hattuja! Vierailin iki-ihanassa hattukaupassa Tampereella viime viikolla. Siitä se sitten lähti. Kenkien lisäksi olen aina tuntenut vetoa hattuihin (ei huolta, puen kyllä niiden väliinkin jotain kivaa...)

Kuka muistaa vanhan lasten sarjan Hattuset? Ne olivat kaverukset, joista näkyi hattujen alta vain jalat. Toisen hattu oli punainen, toisen sininen. Tyttäreni on toinen noista Hattusista, toinen on hänen paras ystävänsä. He saivat tuon parivaljakon lempinimen kiherrettyään täydellä tyttöenergialla viisi-kuusivuotiaana, aivan kuin Hattuset. Ja mikä ihaninta, tuo sama kiherrys on jatkunut jo yli 10 vuotta.

Kiven sisässä?
Hattuja olen hamstrannut kirpputoreilta niin kauan kuin muistan. Lukiovuosina tavaramerkkini olivat mustat miesten ukkohousut, musta-harmaa-raitainen flanellipaita ja huopainen lierihattu. Joskus päässä keikkui tummanvihreä "Robin Hood -hattu" ja olipa välissä baskerivuosiakin.

Kirjoittajakursseillakin käytän hattuja. Siellä ne toimivat sytykkeinä, kirjoittamiseen ohjaavina esineinä. Miten kiehtovaa onkaan kirjoittaa hatusta, kuka sitä on käyttänyt, kenen päässä se on keikkunut.

Tampereen hattukauppa toi mieleen Helsingin opiskeluvuodet. Kävimme ystävättäreni kanssa Stockmannin hattuosastolla hyppytunteja hihittämässä. Ystävättäreni oli sitä mieltä, ettei hänen päähänsä sovi mikään hattu ja että minulle kävi mikä kotsa tahansa. Kuinka ollakaan hän löysi ne hullunkurisimmat vekottimet omaan päähänsä :D Terveisiä hani, jos luet tämän! Edelleen ne muistot saavat hymyn huulille.

Minnan kanssa Baselissa 
Olemme höpsötelleet toisen ihanan ystäväni kanssa Sveitsin Baselissa ison tavaratalon hattukerroksessa  (terkkuja siis Sveitsiinkin, pus). Kolmannen sain nauramaan Kantolan Kammarin kirpputorilla vetäisemällä päähäni lasten leppäkerttuhatun. Neljäs oli tänään sitä mieltä, että voisi oikein hyvin nähdä minut polkemassa pyörällä takaisin kotiin punamusta perukki päässä (tukan alta pilkistivät pirun sarvet..).

Ready for the line dance?

Ps. Perinteistä lippistä ette tule päässäni näkemään. Se on rujo näky!

2 kommenttia:

  1. Olipas hauska hattumainen juttu! :) Kuva Baselin hattukaupassa, Minnaa naurattaa ja Sinulla on vakava ilme. Kun katsoin kuvaa piiitkäään... niin tuntui siltä, että yrität pitää ilmettä peruslukemilla, vaikka Sinua naurattaakin? Minulla ei ole sitten ollenkaan hattupää, yhden ainoan huopaisen lierihatun omistan, ostettu 20 vuotta sitten Torniosta matkamuistomyymälästä, se on täynnä pinssejä, muistoina caravan vuosilta.Hauskuttavia hattulöytöjä Satu aurinkoiseni!

    VastaaPoista
  2. Hei Raija murunen! Terveisiä lätsäpäältä :D
    Juu, olet aivan oikeassa tuon Baselin ilmeilyn kanssa... Kovasti hammasta purren vakavana! Aurinkoa sinne hymyjen kera !

    VastaaPoista