Tosi onnea

Jos perustarpeiden tyydytystä ei nyt lasketa mukaan, tosi onnellisuuteen ei paljoa tarvita: kosketus ja katse! Että oikeasti koskee toista ihmistä ja että näkee toisen sellaisena kuin tämä on.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan poppa-akka väittääkseen, että tässä hektisessä ajassa ihmiset elävät kosketusvajeessa. Mm. viihdelehti Staran artikkelin mukaan vain noin 20 % ihmisistä kokee saavansa tarpeeksi hellyyttä osakseen partneriltaan. (http://www.stara.fi/2013/09/10/kosketelkaa-toisianne/) Miten helposti toisen sivuuttaa hipaisemattakaan. Jos hipaisee, pyytää automaattisesti anteeksi! Asianhan pitäisi olla juuri toisin päin: Jos jätät koskettamatta ihmistä, jonka kanssa olet kontaktissa, pitäisi lähtiessä joko korjata tilanne tai pyytää anteeksi koskettamattomuutta.

Kosketus tekee ihmeitä. Se saattaa ilahduttaa, säikäyttää, laittaa huokaisemaan tai ihon kananlihalle. Kosketus herättää endorfiineja, "mielihyvähormoneja". Työssäni toimintaterapeuttina ja kirjoittajaohjaajana kosketan ihmisiä helposti. Olen aina luottanut asiassa intuitioon ja vain ihan muutamassa tapauksessa kosketukseni on tulkittu väärin, jolloin olen joutunut tilanteita paikkailemaan.

Minä pidän koskettamisesta, halailusta ja suukottelusta. Lapseni saavat säännöllisiä äidin halipulakohtauksia osakseen. Halaan myös ystäväni aina mennen tullen :D Kun kosketuksia aikansa tuhlaa, palautuvat ne useimmiten takaisin. Tänäänkin minua on kosketettu, kauniisti!

Lopetan tämän yllytyksen täältä tähän: Frank Pappakin jo aikoinaan sanoi: "Kosketelkaa toisianne!"

https://www.youtube.com/watch?v=TdPPR7eiLcg