Joulu meni. Tänään on Nuutin päivä, sen pahan jätkän, joka viepi joulun! Se voisi viedä mennessään myös muutaman kilon, joka on parkkeerannut tuohon vyötärön seudulle. Olen saanut muutaman pahatapaisen jo häädettyä. Aloitin karppauksen.
Olen karpannut aikaisemminkin, vuonna 2004. Tuolloin lähti 7 kiloa, mutta tuli energiaa varmaan 7 Wattia lisää. Mieletön kokemus. Mutta ihminen on laiska, mukavuudenhaluinen ja liha heikko. Makea maistuu! Vuoden karpattuani palasin vanhaan mässytykseen ja sokeripöhnään gramma grammalta kilot hiipivät takaisin. Viimeisenä niittinä -07 alppihiihto-onnettomuuteni ja operoitu oikea polvi. PAM! Tulin tietoiseksi terveydelle vaarallisesta vyötärölihavuudesta, jaksamattomuudesta ja puristavista housun kauluksista.
Joten hyvä kokemus uuteen käyttöön. Aamiaisella iso lasi vettä vitamiiniporeella, omatekoinen vaniljakahvi sekä kevyt Activiaa soijaproteiinijauheella (sellainen sopiva puuro ja ääntä kohti). Viikonloppuisin, kun on aikaa kokkailla, munakasta ja pekonia. Päivällä ruokaisa katkarapu- tai kanasalaatti tai edellispäivän tähteitä (broilerin rintafile ja kirsikkatomaatteja). Välipalaksi hedelmä. Illalla perheen kanssa lihaisa päivällinen: Burgundilaista lihapataa ja höyrytettyä parsakaalia. Illalla vielä ennen nukkumaan menoa keitetty kananmuna ja pari siivua savukinkkua. Vettä, vettä ja vettä (ja vähän light colaa).
Siis proteiinia, proteiinia, proteiinia. Nälkä pysyi kurissa. Itse asiassa tavoitin pitkästä aikaa tunteen siitä, kun oikeasti on nälkä. En vain sitä syömisen himoa. Muistan ajatelleeni -04, etten ollut koskaan syönyt niin paljon ja laadukkaasti kuin karppausaikana. Erilaisten kasvisten, varsinkin kaalien, syönti viisinkertaistui. Otin ruokavalioon aivan outoja tuttavuuksia, kuten selleri ja munakoiso.
Moni vierastaa rasvan määrää, jonka syömisen karppaaminen mahdollistaa, jopa vaatii. Emme tule ajatelleeksi, että ihminen on suuressa määrin myös rasvaa. Meillä on rasva-aineenvaihdunta, joka tarvitsee syöttöä uusiutuakseen. Rasvattomien tuotteiden aiheuttamaa lihomistahan on todettu tapahtuvan, eikä ihme: keho menee rasva-aineenvaihdunnan osalta säästöliekille, eikä halua luopua varastoistaan. Mutta kun niitä ruokkii, ne alkavat liikkua. Ha haa, silavat liukkaiksi!
Luin kirjan Sokeripommi. Oli helppo samaistua kirjan kirjoittajaan, itse sokeriaddiktiin, joka on perustanut Ruotsiin sokerivieroitusklinikan. Kaupassa ei voi tiedää, mitä vasen käsi tekee irrotettuaan otteen ostoskärrystä. Ja kassalla ihmettelet, mistä ne suklaalevyt ja keksit ovat hihnalle tupsahtaneet! Sokeri ja tärkkelys aiheuttavat vaihteluita verensokerissa. Niistä seuraa helposti kierre. Humahdus ja nopea pudotus, uusi humautus ja rojahdus. Toki tarvitsemme myös hiilareita, niitä ei saa kokonaan jättää. Kunhan alkuvaihe (kiihdytys) on ohi, kiinnitetään huomiota hiilareiden laatuun. Täysjyvää, jos leivättää tai pastattaa.
Viikottain surffailen karppaus.info-sivuilla etsimässä reseptejä, vaihtelua arjen ruoanlaittoon. Olen tehnyt loistavia löytöjä. Ja se että saa syödä silloin tällöin mudcakea, pelastaa paatuneimmankin laihduttajan. Kaupassa käynti on seikkailu. Siellä menee nykyisin paljon enemmän aikaa (juu, hieman enemmän myös euroja). Joutuu kyykkimään hyllyjen edessä, välissä ja takana, kun kyttää piilohiilareita. Yllättävän moni eines on jäänyt kaupan hyllyille.
Kaksi viikkoa on kulunut ja joulukilot karisseet. Ne lähtivät helpolla. Pari päivää alkuun särkyä, kun sokeriaddiktio heitti vieroitusoireet päänuppiin. Makean himo riivaa aika ajoin, mutta kokemuksesta tiedän, että kuukauden tullessa täyteen sekin helpottaa poistuakseen pian kokonaan. Alkoi myös se mieletön energisoituminen. Tavoitteeni on tästä vielä 6000 grammaa, 6 kiloa. Kumpi näyttää paremmalta??? Niin... kilot... Minä ennen vai 4 kuukauden päästä? Katsotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti