Tiistaina heitettyäni teinit koulun nurkille Hätilän mäelle jatkoin matelua virran mukana kohti keskustaa ja sieltä sairaalalle. Puoli tuntia meni 8 kilometrin matkaan. Ei ihan normiaamu! Siis Hämeenlinnassa. Juuri sinä päivänä (ei ollut satanut lunta) kaikki tiekoneet: aurat, kuorma-autot ja bobcatit olivat saaneet PuuhaPete-kohtauksen ja lähteneet liikkeelle.
Neljäntenä työpäivänä töihin paluun jälkeen olin materiaalinhakureissulla paikallisen halpatavaratalon valikoimilla. Ihan kaikkea en löytänyt, mitä hakemaan läksin, mutta kassillinen tavaraa kuitenkin. Pussi takapenkille ja peruuttamaan parkkiruudusta. TuMPs! "Voi perkele!" Miten se pääsee suusta niin helposti? Vaihde ykköselle ja takaisin parkkiruutuun. Sitikkani oli "pussannut" kullan väristä Volvoa, tai sitten toisin päin. Tiedä häntä. Etupenkiltä nousi mies puku päällä ja pelkääjän paikalta toinen. Ajattelin, että nyt alkaa naisautoilun sadattelu ja ämmittely ja kiirehdin itse avaamaan keskustelun.
Taidettiin ottaa yhteen! (Ja leveä hymy)
Niinpä taidettiin... (varovainen hymyn tapainen)Molemmat tutkivat takahelmojaan: minä apukuskin puoleista ja hän kuskin puoleista. Todettiin, että on lähdetty peruuttamaan kyllä niin yhtäaikaa näkemättä toisiamme. Siinä oli hieman lika liikkunut, ei muuta.
Se taisi olla sitten vaan sellainen pieni pusu!
Tästä jatketaan.Seuraavana päivänä peruutin miehen auton, joka on 2 kertaa omani mittainen, lumipenkkaan. Sitä kolmatta ei vielä ole kuulunut...
Se PRKL pääsi sitten taas tänä aamuna suusta. Hallituskadulla sai tehdä rallikuskin tavoin töitä, että auto meni suoraan siinä kanelimurotaikinamössössä, joka oli vallannut ajoradat. Edessäni ajoi nuorten miesten poppikone, jonka kuljettaja päätti lennosta ilman vilkkuja vetää parkkiruutuun. Varoaikaa oli takana tuleville alle 2 sekuntia huomioiden luisuvat renkaat. Ei osunut, edes hipupusua.
Puoli kilometriä ja edessä ajavalle Jeep-kuskille iski kohteliaisuuspuuska. Juuri silloin aamuruuhkassa piti päästää se yksinäinen jalankulkija tien yli yhdessä vilkkaimmista risteyksistä. Parin sentin päähän jäi sekin suutelo.
Ystävättäreni veisteli, että pitää kuitenkin seurailla tilannetta. Tuollaisesta kevyestäkin suhteesta Volvon kanssa voi seurata vaikka mitä. Jos Sitikka alkaa vaikka munimaan. Voi syntyä pieniä Vositikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti