Sosiaali- ja terveydenhoitoalalla päivätyötä tekevien kohdalla voitaisiin siirtyä nelipäiväiseen viikkoon. Vuorotyöläisten kohdallakin samaa sovellettaisiin, mutta sen mukaisilla keinoilla (vuorotyötä tekemättömänä en osaa ratkaista tuon puolen ongelmaa). Palkasta tietysti tinkimättä. Samalla tasoittuisivat jumalattomat palkkaerot näiden alojen ja teknisten alojen, nais- ja miesvaltaisten alojen välillä. Mutta etuna valtiolle olisivat verorahat, jotka napsahtaisivat kassaan uusien työllistettyjen palkoista.
Näkisin asiassa montakin hyötyä. Työssä jaksaminen lisääntyisi huomattavasti. Ihmissuhdetyötä tekevien kuulee niin usein sanovan, ettei normaali viikonloppu riitä työrasituksesta elpymiseen. Jos sitten alkaisi riittää! Uudet koulutetut ihmiset pääsisivät nopeammin kiinni työn syrjään. Veikkaanpa että sairaspäivien määrä tipahtaisi. Hoidon ja huolenpidon laadun luulisi paranevan, kun paikalla on jaksavampaa asiantuntijaa ja myös tuoretta näkemystä. Luutuneet käsitykset voisivat saada kyytiä ja muutokset tuulta siipiensä alle.
Kaikki haluaisivat sitten olla vapailla maanantaisin tai perjantaisin? Ei välttämättä. Vuorotyöläisten viikko on muutenkin erirytminen kuin päivätyöläisten. Itse voisin hyvin normaalia 8-16 työaikaa tekevänä ajatella olevani vapaalla vaikka keskiviikkona. Jakaisi kivasti viikon. Ja pävähän voisi vaihdella esim puolen vuoden tai vuoden välein.
Mahdotontako? Idealisti minussa huutaa EI! Realisti tajuaa, että tätäkin ehdotusta pyöriteltäisiin työryhmissä ja valiokunnissa baltiarallaa kaksi vaalikautta. Muutos on tuskastuttavan hidasta, koneistot raskaita. Taidan jättää tämän tähän... Tai jos sittenkin lähestyisi työministeriä kirjeellä "Blondilla on asiaa..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti