Elä niinkuin opetat! Ketä opetat, mitä? No ainakin lapsia kasvattamalla ja elämän ohjeita ystävien kanssa vaihtamalla. Meneekö se niin? Onko ihminen turvassa mokilta, vaikka toteuttaakin tuota ajatusta?
Ei ole! Elämä tarjoaa yllätysiä niin hyvässä kuin pahassa. Aika ajoin sitä joutuu kasvokkain oman alkukantaisuutensa ja raadollisuutensa kanssa. Myös sen kanssa, ettei voi itseäänkään kokonaan tuntea. Joharin ikkunan salattu minä esittäytyy! Ja se jos mikä on pelottavaa. Se on paljon karmivampaa kuin se, ettet voi tuntea toista. Molemmissa tapauksissa touhutaan mielikuvilla ja itsetuntemuksella.
Miten minusta löytyy tuo ja tämäkin puoli? Mikä ajaa nuo puolet esille? Jos minussa on tuollaista saastaa, voinko sanoa olevani hyvä ihminen?
Läpeensä hyvä ihminen on pyhä. Hänelle ei satu virheitä, ei mokia, hän ei loukkaa ketään. Onko sellaista ihmistä? Ei ole. Ehkä Äiti Amma on lähellä tuota pyhyyttä ja rakkautta. Sanotaan, että ystävyyden mitta on se, kuinka paljon se kestää vastoinkäymisiä. Niitä ei soisi ystävyyteen edes tulevan, mutta minkäs teet. Ihminen on inhimillinen ja erehtyy, loukkaa toista asenteillaan, ajatuksillaan, puheillaan tai teoillaan. Joskus tietoisesti, useimmiten kai kuitenkin tiedostamattaan, huomaamattaan.
Aloitankin tämän vuoden nöyränä ja pyydän anteeksi läheisiltäni ja ystäviltäni, jos olen heitä loukannut. Lupauksia en ole tehnyt menneinä vuosina, enkä niitä aikonut tänäkään vuonna tehdä. Aikomuksen kyllä teen.
Aion välttää käyttäytymistä, joka loukkaa, puuttumista asioihin, jotka eivät minulle kuulu ja myöntää jos olen väärässä. Aion sanoa reippaammin ei asioille, jotka sotivat vastaan arvojani tai eivät käy elämän tilanteeseeni.
Aion kohti hyvyyttä, en pyhäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti