Olen siunattu hyvillä unen lahjoilla. Perhe nauraakin, ettei mamilla ehdi pää tyynyä koskettaa, kun se jo nukkuu. Useimmiten niin se taitaa olla. Osaan sulkea nukahtamisvaiheessa kaiken muun ulkopuolelle, lakkaan ajattelemasta ja uni tulee. Hyvin yksinkertaista! Tiedän, useammat eivät pysty. Koen myös, että tuo nimenomainen hetki, kun päättää alkaa nukkumaan, on valtavan nautinnollinen. Valot pois ja kyljelleen, tyyny hyvin, peitto toisen korvan päälle. Suloinen lämpö alkaa virrata jäseniin. Osittain senkin takia, että koira makaa jalkojeni välissä tai kainalossa...
Z ZZ Z Z ZZZ
Mies ei omista yhtä hyviä nukahtamisominaisuuksia kuin minä. Ja tästä seuraa ongelma! Nukahdan miltei aina ennen häntä ja minä kuorsaan! Nyt tiedätte senkin. Minussa on rakennevika, sukuvika ja muutama ylimääräinen kilo, jotka aiheuttavat korskahtelua yöaikaan. Ei tarvita nuhaa ja tukkoisuutta, mutta niiden aikana meteli onkin sitten ihan valtava. Osaan kuorsata kaikissa asennoissa, myös mahallaan nukkuessa, sekä suu kiinni.
ZZ ZZZZ z z z z z zzzzzzzzzz Z Z ZZZZ
Viimeinen puoli vuotta tässä talossa on ollut yhtä vaeltelua öiseen aikaan. Jos neito ei kävele unissaan niin sitten hän kävelee tarkoituksellisesti pois omasta huoneestaan äipän viereen, jotta isi saa mennä nukkumaan tyttären sänkyyn. Uni kun ei tullut rouvan korinaa kuunnellessa. Mies löytyy välillä aamulla vierashuoneesta, joskus olohuoneen sohvalta. Olen suosiolla joinain iltoina mennyt itse vierashuoneeseen nukkumaan, jotta mies saa riittävät yöunensa.
z z z z z Z Z Z Z ZZ Z z z z z
Erinäisiä konsteja on kokeiltu. Perinteisin tökkäys ja asennon vaihto ei hyödytä kumpaakaan: mies vahtaa minun ääntelyäni ja itse alan olla jo hermoheikko hieman syvemmän hengityksenkin suhteen. On kyllä aika karmeaa herätä siihen, kun itse vetää oikein syvän korahduksen... Nenäteippi taisi olla seuraava kokeilu. Nuha-aikaan auttaa kyllä muuten hengittämistä, muttei vaimenna kurkkuääniä. Aamuisin teipin jäljiltä keskellä naamaa on possun kärsä. Se kun levittää sieraimet ääriasentoon. Silence-vaahto lupaa rahat takaisin, jos ongelma ei katoa. Olisin voinut pari purtiloa palauttaa, ellen olisi heittänyt kuitteja roskiin. Se on kyllä ällöttävääkin. Spruutasta pitää sumuttaa vaahtoa kurkkuun, odottaa hetki ja nielaista. Herkkäkurkkuisimmilta (hah, hauska sana) tulisi oksennus.
z Z Z z z z z z z z z z z z Z ZZZ
Sitten tuli ohjelma Unen lyhyt oppimäärä! Englantilaiset tekivät kokeen jo mainitulla nenäteipillä ja kitapurjeeseen laitettavalla läpyskällä. Läpyskä vaimensi kuorsaajan. Apteekkiin: ei löydy. Haa, ystävä asuu briteissä. Apu tuli kirjekuoressa. Se ei kylläkään ollut se läpyskä... Sain itse muotoiltavan silikoni-muovisen kuorsauskiskon. Uittelin sitä kuumassa vedessä ja muotoilin omaan suuhuni sopivaksi. Hyvin toimintaterapeuttista hommaa (olenhan sentään vääntänyt erilaisia muotoiltavia lastoja reumapotilaille). Ja sitten testaamaan. Ensimmäisenä aamuna mies sanoi, ettei juuri ollut muutosta huomannut. Itsellä olivat leukaperät kipeinä, kun olin koko yön purrut härpäkettä. Tajusin, että kapine estää myös hampaiden narskuttelua!
Z Z Z zzz zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz Z ZZZZ Z ZZ zz
Ihan täysin tyytyväinen en vieläkään ole käytettävissä oleviin välineisiin. Sitä kitapurjelärpäkettä kaipailen, jos se toisi tarvittavan rauhan. Muutaman yön jälkeen mies oli edelleen aamulla herätessä vieressä. Jos ei muuta niin laite ainakin vaimentaa kuorsausäänen silikonien taakse. Tosin yhtenä aamuna silikonirenkula oli kietoutunut oikean korvani ympärille ja toisena aamuna se löytyi tyynyn alta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti