Tosi joulukalenteri 1

Näin kopistelee käyntiin joulukuu! Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Aiemmassa postauksessani otin itselleni haasteeksi kehitellä tänne blogiin kenkäjoulukalenterin. Viikon mittaan olen kuvaillut kenkiä kaappien pölyisistä nurkista ja kesäsäilöstä. Ideani oli se, että kerron kulloiseenkin kenkäpariin liittyvän tarinan. Kengät, jotka kalenterissa näkyvät, ovat etupäässä kirpputori- ja alennuskoppalöytöjä, joten hinnalla ne eivät ole pilattuja!

Siis...

1. JOULUKUUTA

Kun olin alakoulun ylimmillä luokilla. minulla oli pakkomielle saada punaiset satiiniset balleriinat. Kuudennella sellaiset sain. Olin ikionnellinen kevätjuhlissa ne jalassani. Alkukesän kipsuttelin niillä kotikadulla, Vuoksenniskalla ja jopa uimarannalle niillä piti päästä.

Kävi sitten kerran niin, että menimme lähirantaan Ukonniemeen (ei sinne kuuluisaan Imatran Ukonniemeen vaan Immalanjärven rannalle). Niemi oli kallioinen paikka ja kahdessa kohtaa rannan tuntumassa kohosi vedestä valaskivi. Yksi kivi oli hyppykivi. Päätimme sisareni ja naapurin tytön kanssa mennä toiselle valaskivistä uimaan. Riisuimme kengät ja päällysvaatteet kivelle ja pulikoimme tovin.

Rantapusikossa kahahteli. Olimme kuulleet pelottavia juttuja kyttääjistä. Kaikki kolme säikähdimme kamalasti ja kaavimme kamat kasaan kiveltä. Lähdimme kiipeämään kallion reunaa ylös polulle, joka johti kotiin. Toinen punainen ballerinani lipesi otteestani ja vieri kallion sileää pintaa pitkin Immalanjärveen. Sinne se jäi, pohjaan. Vaikka vielä peloltani olisinkin kyennyt kenkäpoloni pelastamaan, niin syvään en pystynyt sukeltamaan, mitä siinä kohdassa oli vettä.

Nämä polkkapopot ovat kai joku korvaava kokemus tuolle lapsuusiän traumalle. Nämä kaunokaiset kiljuivat minulle muutama vuosi sitten kirpputoripöydän alatasolta, että "Ota meidät!" Maksoin muistaakseni alle 5 euroa priimoista satiinitossukoista.

Näillä punaisilla askelilla joulukuuhun!