Itse ajattelen, että kaiken pohjalla on rakastaminen ja arvostus. On hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, että jos puoliso olisikin vieras ihminen, olisitko tyytyväinen siihen, miten hän sinua kohtelee, miten sinulle puhuu. Mikäli tyyli ei tyydyttäisi, miksi sinun pitäisi sietää sitä parisuhteessa? Arvostus ei tarkoita sitä, että kehua retostaa toista päivät pitkät. Arvostus on kunnioittavaa tapaa kohdata, kommunikoida, koskettaa. On järkyttävää, miten rumasti, väheksyvästi ja alentavasti rakkaimmille puhutaan.
Ihmiset ovat erirytmisiä. Stressiä ja uupumusta aiheuttaa pitkäaikainen väärään rytmiin ajautuminen. Toinen voi parisuhteessa olla vaativampi luonne ja unohtaa kumppanin erilaisen tavan toimia. Mielestäni on tärkeää, että kumpikin saa toteuttaa suurimman osan yhteisestä ajasta omaa tapaansa toimia ja ajatella.
Valitettavan usein kuulen kommentteja siitä, että pariskunnat kilpailevat keskenään menestyksestä, sosiaalisesta pidettävyydestä, lasten suosiosta, ruoanlaittotaidosta, siitä, kumpi saa pomotettua toista enemmän. Ja metsään mennään niin että kolisee! TUHO! Perhe ja parisuhde tulisi olla yhteisyritys. Voisiko sillä kilpailla, kumpi näyttää toiselle enemmän välittämistään, pitää toista paremmin?
Ja sitten tulee se puhuminen. Että kerrotaan, miltä tuntuu, mitä on meneillään esim. töissä. Ei oleteta, että toinen on vuosien myötä oppinut ajatusten lukijaksi tai näkee korvien asennosta, kuinka asiat ovat. Perhe ei saa olla sijaiskärsijä työpaineiden ristiaallokossa. Kun toinen tietää, mistä kiikastaa, on kotona helpompi hengittää eikä tarvitse olettaa.
Olihan siellä ehdotuksia useammasta parisuhteesta lantionpohjalihaksiin =0) Parhaimmillaan parisuhde onkin huumorilla höystetty psykofyysissosiaalinen hässäkkä. Nyt tekee mieli siteerata muinaista Frank Pappaa: "Kosketelkaa toisianne!" (fyysisesti ja psyykkisesti)
Parisuhdetta on hyvä pohdiskella aika ajoin. Mikään ei ole itsestään selvää. Mustasukkaisuus on viime päivinä esiintynyt lehtien sivuilla perhesurmien yms. väkivaltatilanteiden yhteydessä.Ja narsismi, sana, joka on melkein loppuunkäytetty,on läsnä tosi monessa parisuhteessa. Usein emme ymmärrä sitä,mitä meillä on, ennen kuin olemme sen menettäneet.
VastaaPoistaJuuri niin. Kammottavia juttuja saa lukea. Ja taustalla on muka äärimmäinen rakkaus. Kyllä sieltä voi lukea äärimmäistä omistamisen halua ja kieroutunutta halua hallita.
VastaaPoistaMutta onko se niin, että me naiset pohdimme parisuhteen tilaa enemmän kuin miehet?
Kyllä toisia ihmisiä kohtaan tehdyt pahoinpitelyt ja pahimmassa tapauksessa surmaaminen tuntuvat aivan kauhistuttavilta. Jos itsellään on paha olo, ei se ratkea sillä, että riistää hengen toisilta, se oma paha olohan vaan lisääntyy, kohdistaisi vaikka tämän pahan teon sitten vaikka vaan itseensä, jos on ihan pakko tehdä jotain.
VastaaPoistaParisuhteesta sen verran, että kyllä kai me naiset pohdimme asioita enemmän. Niin pienet sanat: Minä rakastan sinua, kaipaan näitä joskus ja kysynkin: Rakastatko minua, minulle vastataan, totta kai rakastan ja eikö se ole jo rakkauden osoittamista tehdessäni meille hyvää ruokaa, kutsumalla sinut valmiiseen ruokapöytään ja siivoamalla keittiön kokkaukseni jäljiltä? Olen josku kuullut sanottavan, että rakkaus on teonsana, meidän perheessä se sitten ainakin pitää paikkansa.
Kopiotu FB:stä. Oli niin osuvasti tähän postaukseen liittyvä!
VastaaPoistaFilosofian professori aloitti luennon sanaa sanomatta, täyttämällä ison lasipurkin nyrkinkokoisilla kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täysi. Heidän mielestään se oli. Sitten hän otti pussillisen pikkukiviä, kaatoi ne purkkiin ja ravisti purkkia. Pikkukivet vierivät isojen kivien välissä oleviin koloihin. Nauraen opiskelijat vastasivat purkin nyt olevan täysi.... Sitten professori otti pussillisen hiekkaa, kaatoi senkin purkkiin, ja hiekka täytti pikkukivienkin välit. "No niin", sanoi professori, "haluan teidän ymmärtävän, että tämä on teidän elämänne. Isot kivet ovat tärkeitä asioita, kuten perhe, elämänkumppani, lapset, kaverit ja terveys. Sellaisia asioita, että vaikka kaikki muu ympäriltänne katoaisi, elämänne olisi silti täyttä. Pikkukivet ovat muita merkityksellisiä asioita, kuten työ ja koti. Hiekka on sitten kaikki muu, pienet asiat. Jos laitatte hiekan ensin purkkiin, ei ole tilaa isoille eikä pienille kiville. Sama pätee elämäänne; jos käytätte kaiken aikanne ja energianne pikkuasioihin, ei jää tilaa tärkeille asioille. Kiinnittäkää siis huomionne asioihin, jotka ovat teille tärkeimpiä"
Jälleen yksi puhutteleva ja niin osuva "parisuhdepakina". Kiitos Pia-kollegalleni Graniin. Kärlek är inte att sova eller ha sex tillsammans.... Kärlek är empati, omsorg, respekt, trohet, att sakna sin partner, rädslan att förlora den, tid för och med varandra, tankar på den du älskar när ni inte är tillsammans och de små kärleksfulla handlingarna varje dag. Kärlek är nånting man får och måste vårda för att få behålla!
VastaaPoista♥