Tosi tasaväkistä urheilua

Talviurheilukausi on taas käynnistynyt. Ensimmäisenä alkoi lätkä ja sitten nuo kaikki suksimislajit pikkuhiljaa. Tosin täältä perinteisesti lumisesta pohjolasta on joutunut menemään etelämpään harrastelemaan. Olosuhteet kun eivät ole hellineet hiihtelijöitä. Itse vietimme joulun ajan Pyhätunturilla. Siellä oli Suomen lumisin seutu, luonnonlunta peräti 30 senttiä. Etelässä oli  tuulta  eniten, 30 m/sek.

Urheilulajeissa ollaan pitkälti luonnon armoilla vaikka ihminen yrittää siihen kovasti vaikuttaa. Yksi seikka ottaa ajoittain pattiin noissa urheiluissa. Se on arvostelu. Olisi jotenkin selvää, että raaka tulos ratkaisisi: nopeus, voima tai pituus. Vaan tornissapa istuu joukko "alan asiantuntijoita". Tunnelma on hieman kuin Euroviisuissa: Omille ja naapurimaiden edustajille annetaan hiukkasen hyvänmiehenlisää tai keskeytetään kierros kokonaan, jos ei tulos miellytä. Kirjoitan nyt mäkihypystä. Milloin puhaltaa liikaa vastaista, tyhjästä mäestä niin väliä toisten kohdalla. Rakennetaan tuuliverkkoja ja tuomaristo päättää, koska jeppe voi valua rinnettä alas. Pannaan äijät halleihin hyppimään  ja tuulikone tekemään tasaista vastaista. Ei olisi kenelläkään nokan koputtelua!

Toisaalta halliharrastuksessakin ollaan arvostelujen varassa. Taitoluistelussa ja jäätanssissa ei voi olla taiteellisuuskriteeriä, joka miellyttäisi kaikkien silmää. Tekniikasta voi selkeämmin antaa pisteitä. Mutta pitäisikö niihinkin lajeihin ottaa käyttöön nk. maalikamera? Toisen tyyli miellyttää yhtä, toista toisen.

Vai pitäisikö kaikkien lajien olosuhteet tasapäistää? Tsekataan vain tekninen suoritus ja taiteelliset arvot voisi arvioida viiden hengen kenialaisraati. Laitetaan kuulkaa lätkähalliin ja taitoluisteluareenoille lentokonemoottorit kattoon. Tehdään tietokoneohjelma, joka sattumanvaraisesti säätelee roottoreita. Se olisi sitten ihan "herran haltuun" kenen kohdalle huonot olosuhteet sattuisivat. Vastatuulessa mentäisiin persiilleen, lihaskunto tulisi testattua. Myötätuulella naisluistelijan hyppy veisi kahteen metriin, ajoittain saataisiin ihastella Marilyn-efektiä, kun helmat pöllähtäisivät tuulessa korviin. Kiekko lipuisi kuin itsekseen pitkin Ritarihallia tai vastaisessa paineittaisiin hampaat huurussa hikoillen kohti vastustajan maalia. Tottakai halleissa olisi myös sumu- ja lumikoneet.

Teenkö esityksen kansainväliselle olympiakomitealle?

Luonto on luonnollinen. Ihminen kuuluu luontoon. Otettaisiinko pari askelta taakse päin noissa olosuhdeasioissa?