Tänään minut pysäytti Ilta-Sanomien otsikko "
Mitä maksaa olla minä?" Kysymyksen voisi mielummin muotoilla niin, että "Mitä on maksanut tulla minuksi?" Ja sitä pitäisi varmaan kysyä vanhemmilta, jotka ovat lapsensa saattaneet täysi-ikäiseksi ja omillaan toimeentulevaksi. Siihen on jokunen markka minun kohdallani kulunut. Omieni kohdalla lasketaankin sitten jo euroja.
Artikkelissa puhuivat julkkikset omasta tyylistään ja siitä, kuinka paljon sen ylläpitäminen maksaa. Onko tyyli ja minuus siis sama asia Iltiksen mukaan? Olenko minä yhtä kuin kenkäni, Max Factorin meikkivoide, takki kirpputorilta? Eihän se niin mene!
Minuus eli identiteetti on monimuotoinen, kehittyvä prosessi. Ihminen peilaa omaa erityisyyttään suhteessa toisiin, omien arvojensa ja sosiaalisten paineitten ristiaallokossa. Ulkoiset asiat ovat minän jatkeita, joiden avulla itseä ilmennetään. Ne voivat olla myös harhaanjohtavia. Halutaan näyttää ulkomaailmalle jotain aivan muuta puolta itsestä, ehkä jotain sellaista, josta tilanteessa olisi hyötyä tai jonka kautta tulee paremmin hyväksytyksi. Oikea minuun on alaston. Siihen kuuluu henki ja ruumis.
Seurasin mielenkiinnolla ja haltioituneena SARA.-lehden artikkelisarjaa naisen kehosta. Siinä tavalliset suomalaiset naiset esiintyivät alastomina mustavalkoisissa kuvissa ja kertoivat suhteestaan kehoonsa. Oli antauduttu minuuden alkujuurille. Matka tähän hetkeen, näihin kehon mutkiin ja poimuihin, oli maksanut markkojen ja eurojen lisäksi vuosia, kiloja, kilometrejä, kilovatteja, ihmissuhteita, terveyttä, työpaikkoja, menetyksiä, ilon kiljahduksia. Mitä maksaa siis olla minä? Riippuu millä mittarilla asiaa lähdetään asiaa tarkastelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti