Minä olen kova nukkumaan! Tästä olen kirjoittanut aiemminkin, niistä ihanan tuoksuisista puhtaista lakanoista ja piemeyden vaikutuksesta unen määrään. Tällä viikolla olen nukkunut poikkeuksellisen paljon. Muutamat päiväunet ja mm. 10 h yöunia.
Ajattelemmeko me kuitenkaan riittävästi, millaisella alustalla unemme makaamme? Sängyssä vietämme kuitenkin noin kolmasosan elämästämme. Pidän pehmeästä alustasta. Noin 12 vuotta uniani heijasi vesipatja. Ihan taivaallinen keksintö lämmittimineen. Yhtä pehmeää ja kehon kurveja nuolevaa patjaa on vaikeaa löytää. Tyynyn täytyy olla anatominen, jotta niskalle tulee sopiva tuki ja hartiat lepäävät vapaasti. Peittoni on suuri. Nuorena avioparina hommasimme tuplapeiton ja myttyilimme kylki kyljessä. Nyt tuplapeittoja on. kaksi, molemmille omansa. Paituleita en voi sietää. Niihin hirttäytyy yön aikana. Mitä pehmeämmäksi virttynyt kittana t-paita, sitä makeammat unet.
Eilen ostaa pätkäytin uuden petauspatjan. Se on sellaista kehon mukaan muovautuvaa vaahtomaista ainetta Wellpuria. Vaihtoehtoja markkinoille olikin tullut yllättävän monta viime petariostoksista. Ihania tuotteita! Niinpä taidan vetäistä oranssin Kiroileva Siili-paitani päälle, hivuttautua tuplapeiton alle, kirjoittaa muutaman sivun päiväkirjaan ja aloittaa uuden kirja.
sunnuntai 15. tammikuuta 2012
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
Tosi arvokkaita lähi-ihmisiä
Olen pohtinut viime viikot hyvän parisuhteen saloja. Mihin pitkä, toimiva suhde perustuu? Mikä on sen kivijalka? Laitoin Fb:n päivitykseeni Stephen Hawkingin toteamuksen, että vaikka hän on universumia kuinka tutkaillut, on nainen jäänyt hänelle mysteeriksi. Tein artikkelin inspiroimana jatkokysymyksen: Mikä on parisuhteen tärkein ominaisuus? Sain tosi värikästä ja mielenkiintoista kommentointia.
Itse ajattelen, että kaiken pohjalla on rakastaminen ja arvostus. On hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, että jos puoliso olisikin vieras ihminen, olisitko tyytyväinen siihen, miten hän sinua kohtelee, miten sinulle puhuu. Mikäli tyyli ei tyydyttäisi, miksi sinun pitäisi sietää sitä parisuhteessa? Arvostus ei tarkoita sitä, että kehua retostaa toista päivät pitkät. Arvostus on kunnioittavaa tapaa kohdata, kommunikoida, koskettaa. On järkyttävää, miten rumasti, väheksyvästi ja alentavasti rakkaimmille puhutaan.
Ihmiset ovat erirytmisiä. Stressiä ja uupumusta aiheuttaa pitkäaikainen väärään rytmiin ajautuminen. Toinen voi parisuhteessa olla vaativampi luonne ja unohtaa kumppanin erilaisen tavan toimia. Mielestäni on tärkeää, että kumpikin saa toteuttaa suurimman osan yhteisestä ajasta omaa tapaansa toimia ja ajatella.
Valitettavan usein kuulen kommentteja siitä, että pariskunnat kilpailevat keskenään menestyksestä, sosiaalisesta pidettävyydestä, lasten suosiosta, ruoanlaittotaidosta, siitä, kumpi saa pomotettua toista enemmän. Ja metsään mennään niin että kolisee! TUHO! Perhe ja parisuhde tulisi olla yhteisyritys. Voisiko sillä kilpailla, kumpi näyttää toiselle enemmän välittämistään, pitää toista paremmin?
Ja sitten tulee se puhuminen. Että kerrotaan, miltä tuntuu, mitä on meneillään esim. töissä. Ei oleteta, että toinen on vuosien myötä oppinut ajatusten lukijaksi tai näkee korvien asennosta, kuinka asiat ovat. Perhe ei saa olla sijaiskärsijä työpaineiden ristiaallokossa. Kun toinen tietää, mistä kiikastaa, on kotona helpompi hengittää eikä tarvitse olettaa.
Olihan siellä ehdotuksia useammasta parisuhteesta lantionpohjalihaksiin =0) Parhaimmillaan parisuhde onkin huumorilla höystetty psykofyysissosiaalinen hässäkkä. Nyt tekee mieli siteerata muinaista Frank Pappaa: "Kosketelkaa toisianne!" (fyysisesti ja psyykkisesti)
Itse ajattelen, että kaiken pohjalla on rakastaminen ja arvostus. On hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, että jos puoliso olisikin vieras ihminen, olisitko tyytyväinen siihen, miten hän sinua kohtelee, miten sinulle puhuu. Mikäli tyyli ei tyydyttäisi, miksi sinun pitäisi sietää sitä parisuhteessa? Arvostus ei tarkoita sitä, että kehua retostaa toista päivät pitkät. Arvostus on kunnioittavaa tapaa kohdata, kommunikoida, koskettaa. On järkyttävää, miten rumasti, väheksyvästi ja alentavasti rakkaimmille puhutaan.
Ihmiset ovat erirytmisiä. Stressiä ja uupumusta aiheuttaa pitkäaikainen väärään rytmiin ajautuminen. Toinen voi parisuhteessa olla vaativampi luonne ja unohtaa kumppanin erilaisen tavan toimia. Mielestäni on tärkeää, että kumpikin saa toteuttaa suurimman osan yhteisestä ajasta omaa tapaansa toimia ja ajatella.
Valitettavan usein kuulen kommentteja siitä, että pariskunnat kilpailevat keskenään menestyksestä, sosiaalisesta pidettävyydestä, lasten suosiosta, ruoanlaittotaidosta, siitä, kumpi saa pomotettua toista enemmän. Ja metsään mennään niin että kolisee! TUHO! Perhe ja parisuhde tulisi olla yhteisyritys. Voisiko sillä kilpailla, kumpi näyttää toiselle enemmän välittämistään, pitää toista paremmin?
Ja sitten tulee se puhuminen. Että kerrotaan, miltä tuntuu, mitä on meneillään esim. töissä. Ei oleteta, että toinen on vuosien myötä oppinut ajatusten lukijaksi tai näkee korvien asennosta, kuinka asiat ovat. Perhe ei saa olla sijaiskärsijä työpaineiden ristiaallokossa. Kun toinen tietää, mistä kiikastaa, on kotona helpompi hengittää eikä tarvitse olettaa.
Olihan siellä ehdotuksia useammasta parisuhteesta lantionpohjalihaksiin =0) Parhaimmillaan parisuhde onkin huumorilla höystetty psykofyysissosiaalinen hässäkkä. Nyt tekee mieli siteerata muinaista Frank Pappaa: "Kosketelkaa toisianne!" (fyysisesti ja psyykkisesti)
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Tosi aurinkoihmisiä
Istun olohuoneessa kotisohvalla. Sylissäni on oma miniläppäri ja reiden kupeessa makaa oma Kurko. Olen huomannut siirtyväni pikku hiljaa vasemmalle. Hilaan tyynyjä perässäni. Asennostakaan ei niin väliä, kunhan aurinko paistaa likaisesta pation oven ikkunasta suoraan kasvoihin.
Sääolosuhteilla on minuun valtava vaikutus. Sitä ei uskoisikaan. Olen todennut, että kuitenkin kaiken tämän sivistyneisyyden sisällä, kerrosten alla, meissä jokaisessa asuu elukka! Olen pyrkinyt saamaan omaan elukkaani yhteyttä ja se alkaa onnistua. Mitä paremmin hyväksyn elukkuuteni, sitä syvemmin tunnen.
Ihminen on eriytynyt. Pää ja keho ovat kaksi erillistä yksikköä, jotka nykypäivänä kommunikoivat toistensa kanssa aika kehnosti. Ulos mentäessä vielä hahmotamme sen, että kylmällä on pantava enemmän vaatetta päälle. Pienet kengät välittävät aivoille viestiä, että pitää hankkia suuremmat. Siltikin, mitä sitä ei nainen kauneutensa ja pituutensa eteen tekisi... Kärsii vaivat ja näyttää hyvältä pienissä kengissä! Nainen ehkä tavoittaa animaalisuutensa raskaana ollessaan, kun kroppa välittää aivoille erilaisia kummallisiksi leimattuja viestejä: "Jäätelöä! Juustoa! Litra maitoa suoraan purkista! Lakritsia! Hapanta omenaa!" Olisiko se jotain sellaista, mitä keho juuri silloin tarvitsee? Mutta miten me elämme kokonaisina muun ajan? Entä miehet, jotka eivät ainakaan vielä voi saavuttaa raskautettua olotilaa?
Ravinto onkin yksi asia, jossa voi havaita kehon ja mielen eriytymisen. Meitä ruokitaan mielikuvilla, tarpeilla ja himoilla, minkä seurauksena emme enää tavoita sitä, mitä oikeasti tarvitsemme juuri nyt, juuri minä, tässä. Muutama viikko sitten keskustelin ihmisen kanssa, joka kertoi kuuntelevansa kehoaan ja tekevänsä ruokaostopäätökset sen mukaan. Hienoa! Kun on flunssa tulossa, keho huutaa appelsiineja. Maksa, pinaatti ja paprika taltuttavat raudan tarpeet. Juustotarjotinta ja viiliä kalkin puutteisiin. Olisiko se niin helppoa?
Talvella Lapissa ollessani huomaan sen rauhoittavan vaikutuksen. Hämärässä ei tarvitse huhtoa, otetaan rauhaksiin. Vaan auta armias kun valoisa aika koittaa niin johan on eri vauhti ja villit jutut. Meillä täällä pohjolassa vaan on tämä kaamosaika. Normaalisti me paahdamme samalla vauhdilla kuin kesäyön valossa. Tästä näkökulmasta katsottuna suuret uupumusluvut eivät hämmästytä. Osaisimmepa himmata hämärällä. Entisajan torpissa osattiin, oli pakkokin. Hiukka niinkuin olosuhteitten sanelema juttu. Siellä kun ei ollut muuta valoa kuin päre, niin ei paljoa riehuttu.
Olen saanut jo vuosia sitten työyhteisömme psykiatrilta hyvän neuvon: "Kun mieli on väsynyt, rasita kehoa. Kun keho on väsynyt, rasita mieltä!" Se on ollut vuosien varrella tärkeä muistisääntö kohti tasapainoa. Aletaanko kokonaisiksi?
Kohta ei enää sohva riitä. Aurinko painuu seinän taa. Jalkaudun ulos. Otan kameran mukaan. Ja koiran. Koiralle taluttajaksi mieheni, muuten siitä kuvaamisesta ja taluttamisesta ei oikein tule mitään rakentavaa...
perjantai 6. tammikuuta 2012
Tosi tasaväkistä urheilua
Urheilulajeissa ollaan pitkälti luonnon armoilla vaikka ihminen yrittää siihen kovasti vaikuttaa. Yksi seikka ottaa ajoittain pattiin noissa urheiluissa. Se on arvostelu. Olisi jotenkin selvää, että raaka tulos ratkaisisi: nopeus, voima tai pituus. Vaan tornissapa istuu joukko "alan asiantuntijoita". Tunnelma on hieman kuin Euroviisuissa: Omille ja naapurimaiden edustajille annetaan hiukkasen hyvänmiehenlisää tai keskeytetään kierros kokonaan, jos ei tulos miellytä. Kirjoitan nyt mäkihypystä. Milloin puhaltaa liikaa vastaista, tyhjästä mäestä niin väliä toisten kohdalla. Rakennetaan tuuliverkkoja ja tuomaristo päättää, koska jeppe voi valua rinnettä alas. Pannaan äijät halleihin hyppimään ja tuulikone tekemään tasaista vastaista. Ei olisi kenelläkään nokan koputtelua!
Toisaalta halliharrastuksessakin ollaan arvostelujen varassa. Taitoluistelussa ja jäätanssissa ei voi olla taiteellisuuskriteeriä, joka miellyttäisi kaikkien silmää. Tekniikasta voi selkeämmin antaa pisteitä. Mutta pitäisikö niihinkin lajeihin ottaa käyttöön nk. maalikamera? Toisen tyyli miellyttää yhtä, toista toisen.
Vai pitäisikö kaikkien lajien olosuhteet tasapäistää? Tsekataan vain tekninen suoritus ja taiteelliset arvot voisi arvioida viiden hengen kenialaisraati. Laitetaan kuulkaa lätkähalliin ja taitoluisteluareenoille lentokonemoottorit kattoon. Tehdään tietokoneohjelma, joka sattumanvaraisesti säätelee roottoreita. Se olisi sitten ihan "herran haltuun" kenen kohdalle huonot olosuhteet sattuisivat. Vastatuulessa mentäisiin persiilleen, lihaskunto tulisi testattua. Myötätuulella naisluistelijan hyppy veisi kahteen metriin, ajoittain saataisiin ihastella Marilyn-efektiä, kun helmat pöllähtäisivät tuulessa korviin. Kiekko lipuisi kuin itsekseen pitkin Ritarihallia tai vastaisessa paineittaisiin hampaat huurussa hikoillen kohti vastustajan maalia. Tottakai halleissa olisi myös sumu- ja lumikoneet.Teenkö esityksen kansainväliselle olympiakomitealle?
Luonto on luonnollinen. Ihminen kuuluu luontoon. Otettaisiinko pari askelta taakse päin noissa olosuhdeasioissa?
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Tosi hengessä mukana
Harvoin, jos koskaan, olen ollut näin sydämestäni presidenttiehdokkaita kyttäämässä. Tämä on varmaan sitä yhteiskunnallista heräämistä. Oman valveutumiskokemukseni kautta ymmärrän, miksei Suomessa ole ollut kovinkaan nuoria vaikuttajia. Tarvitaan näköjään aika monta aamua, että herää!
Tulevalta presidentiltä toivoisin lämmintä arvojohtamista, edustavuutta Suomelle, laaja-alaista näkemystä maailman asioista, kykyä lukea muutakin kuin numeroita, pitkäjänteistä katsantokantaa. Pään täytyy kestää. Valta pahimmillaan invalidisoi, on jo osaa ehdokkaista sumentanut. Suomessa ei mielestäni olla uskallettu elää rakentavasti valtakunnallisten päätösten suhteen -90-luvun laman jälkeen. Tarkoitan tällä sitä, että koko ajan on lyhytnäköisesti supistettu, kavennettu ja ajettu alas. Vaikka jalat on pidettävä maassa, on eduksi, jos pää käväisee aika ajoin pilvissä. Sieltä kumpuaa luovuus.
Relander on Suomen kaikkien aikojen nuorin presidentti, 42-vuotias astuessaan virkaan. Tällä hetkellä meillä on kolme alle 50-vuotiasta ehdokasta ja pari rapsakasti päälle sekä yksi vaari. Tänä vuonna nuorin ehdokas Paavo A. täyttää 34, vanhin Paavo L. 71. Tähän väliin menevät loput: Sari 45, Timo 50, Eeva 51, Pekka 54, Sauli 64 ja Paavo (the fish) V. 66. Tämän vaalin ehdokkaiden keski-ikä on 54 vuotta. Kirjavaa! Riemullisen kirjavaa!
Yksi Paavo kieltäytyy vaalitentistä, kun meni herne nenään Aamulehden kirjoituksesta (Paavo on kyllä Mooses ja Goljatti, muttei rähmällään). Saulia kohtaan media on ollut suopeampi ja jättänyt Thaimaan tsunamikokemukset ja vaimon iän suuremmiten ruotimatta. Toinen Paavo syyttää ministerejä ja hallitusta myrskytuhojen huonosta hoidosta. Siitä vaan sitten Jutta ja muut moottorisahat kouraan ja jalkautumaan kansalaisten asioille (En haluaisi, että meidän kylän sähköjä olisi ollut kytkemässä Maria G-R). Ja voihan hemmetti. Juuri iltauutisissa bongasin mukin, jossa on suuren sydämen keskellä Paavo ja Vuokko!!!!!
Yle Leaksissa Mari Perankoski pohdiskeli, että Eevan nimi kuulostaa siltä, kuin joku pieraisisi tuhnun ruotsiksi ja pyytäisi sitten anteeksi: piådeeeee, förlåt! Tulisiko meille ainainen helluntai Sarin myötä? On muuten vaikeaa uskoa vielä tänä päivänä ihmisten olevan niin takaperoisia, että naispappeus on KYSYMYS! Fb-kaverini kertoi, että hänen 13-vuotias tyttärensä oli valveutunut ajattelemaan myös presidenttiehdokkaita. Paavo A olisi äänestyslistan kärjessä, koska on nuorin ja parhaan näköinen, eikä mikään pappa! Ihan hyvä peruste. Tulevaisuuden äänestäjillä puolue saattaa oikeasti olla aivan se ja sama, yksilöllisyys nousee arvoon arvaamattomaan tässäkin asiassa. No entäs sitten Timo? Iso Jytky... Isot asenteet! Yritän nyt olla olematta ulkonäkörasisti, mutta miten on edustavuus tässä kohtaa versus Paavo A? En kyllä ala! Ja jos Paavo V jostain käsittämättömästä syystä tulisi valituksi, meidän perhe muuttaisi johonkin, Marbellaan tai Sveitsiin (otatteko Aapelit pakolaisia vastaan?) tai vaikka kehitysaputyöhön Keniaan.
Afrikassa ja monen muun kriisipesäkkeen kieppeillä on huseerannut Valtakunnan sovittelija Pekka. Häneltä törpöt haastattelijat menivät kysymään, että mikäli hän tulee valituksi Suomen seuraavaksi presidentiksi, osallistuuko puoliso linnan juhliin. Kuinka monelta muulta ehdokkaalta kysyttiin? Mediaa kiinnostaakin nyt, että kuka on Paavo A:n kumppani. Jokunen Persu pelästyi poikarakkautta niin paljon, että vetäytyi kokonaan linnan juhlista. Voi pojat, ihan suotta. Ette olisi olleet vaarassa... Siitä sitten Hakkaraiset ja muut boikotoimaan ihan rauhassa kaikkea valtakunnan politiikkaa, armeijan touhuja ja muttamaan ulkomaille.
Erään vaalitentin ohessa haastatelluista kansalaisista eräs pääsi tokaisemaan, että Haavisto ei ole vahvoilla, koska ei hänellä ole kovinkaan paljon ulkopoliittista kokemusta. http://www.pekkahaavisto.net/?page_id=133 Olisi herrahenkilön toivonut käyneen hiukka googlettamassa. Kannattaa vilkaista!
Naiset ja Haavisto ovat ehdokkaista mielestäni heitä, jotka eivät pelaa. Muilla on henkinen nyrkkitappelu meneillään, kitistään, kun ei saada suunvuoroa muilta. Miten sitä ihmiset ovatkin tuohon asemaan päässeet ilman kohtalaisia vuorovaikutustaitoja? Vieläkö joku voi väittää, että nykypolitiikka on tylsää ja pelkkää pönötystä?
Tulevalta presidentiltä toivoisin lämmintä arvojohtamista, edustavuutta Suomelle, laaja-alaista näkemystä maailman asioista, kykyä lukea muutakin kuin numeroita, pitkäjänteistä katsantokantaa. Pään täytyy kestää. Valta pahimmillaan invalidisoi, on jo osaa ehdokkaista sumentanut. Suomessa ei mielestäni olla uskallettu elää rakentavasti valtakunnallisten päätösten suhteen -90-luvun laman jälkeen. Tarkoitan tällä sitä, että koko ajan on lyhytnäköisesti supistettu, kavennettu ja ajettu alas. Vaikka jalat on pidettävä maassa, on eduksi, jos pää käväisee aika ajoin pilvissä. Sieltä kumpuaa luovuus.
Relander on Suomen kaikkien aikojen nuorin presidentti, 42-vuotias astuessaan virkaan. Tällä hetkellä meillä on kolme alle 50-vuotiasta ehdokasta ja pari rapsakasti päälle sekä yksi vaari. Tänä vuonna nuorin ehdokas Paavo A. täyttää 34, vanhin Paavo L. 71. Tähän väliin menevät loput: Sari 45, Timo 50, Eeva 51, Pekka 54, Sauli 64 ja Paavo (the fish) V. 66. Tämän vaalin ehdokkaiden keski-ikä on 54 vuotta. Kirjavaa! Riemullisen kirjavaa!
Yksi Paavo kieltäytyy vaalitentistä, kun meni herne nenään Aamulehden kirjoituksesta (Paavo on kyllä Mooses ja Goljatti, muttei rähmällään). Saulia kohtaan media on ollut suopeampi ja jättänyt Thaimaan tsunamikokemukset ja vaimon iän suuremmiten ruotimatta. Toinen Paavo syyttää ministerejä ja hallitusta myrskytuhojen huonosta hoidosta. Siitä vaan sitten Jutta ja muut moottorisahat kouraan ja jalkautumaan kansalaisten asioille (En haluaisi, että meidän kylän sähköjä olisi ollut kytkemässä Maria G-R). Ja voihan hemmetti. Juuri iltauutisissa bongasin mukin, jossa on suuren sydämen keskellä Paavo ja Vuokko!!!!!
Yle Leaksissa Mari Perankoski pohdiskeli, että Eevan nimi kuulostaa siltä, kuin joku pieraisisi tuhnun ruotsiksi ja pyytäisi sitten anteeksi: piådeeeee, förlåt! Tulisiko meille ainainen helluntai Sarin myötä? On muuten vaikeaa uskoa vielä tänä päivänä ihmisten olevan niin takaperoisia, että naispappeus on KYSYMYS! Fb-kaverini kertoi, että hänen 13-vuotias tyttärensä oli valveutunut ajattelemaan myös presidenttiehdokkaita. Paavo A olisi äänestyslistan kärjessä, koska on nuorin ja parhaan näköinen, eikä mikään pappa! Ihan hyvä peruste. Tulevaisuuden äänestäjillä puolue saattaa oikeasti olla aivan se ja sama, yksilöllisyys nousee arvoon arvaamattomaan tässäkin asiassa. No entäs sitten Timo? Iso Jytky... Isot asenteet! Yritän nyt olla olematta ulkonäkörasisti, mutta miten on edustavuus tässä kohtaa versus Paavo A? En kyllä ala! Ja jos Paavo V jostain käsittämättömästä syystä tulisi valituksi, meidän perhe muuttaisi johonkin, Marbellaan tai Sveitsiin (otatteko Aapelit pakolaisia vastaan?) tai vaikka kehitysaputyöhön Keniaan.
Afrikassa ja monen muun kriisipesäkkeen kieppeillä on huseerannut Valtakunnan sovittelija Pekka. Häneltä törpöt haastattelijat menivät kysymään, että mikäli hän tulee valituksi Suomen seuraavaksi presidentiksi, osallistuuko puoliso linnan juhliin. Kuinka monelta muulta ehdokkaalta kysyttiin? Mediaa kiinnostaakin nyt, että kuka on Paavo A:n kumppani. Jokunen Persu pelästyi poikarakkautta niin paljon, että vetäytyi kokonaan linnan juhlista. Voi pojat, ihan suotta. Ette olisi olleet vaarassa... Siitä sitten Hakkaraiset ja muut boikotoimaan ihan rauhassa kaikkea valtakunnan politiikkaa, armeijan touhuja ja muttamaan ulkomaille.
Erään vaalitentin ohessa haastatelluista kansalaisista eräs pääsi tokaisemaan, että Haavisto ei ole vahvoilla, koska ei hänellä ole kovinkaan paljon ulkopoliittista kokemusta. http://www.pekkahaavisto.net/?page_id=133 Olisi herrahenkilön toivonut käyneen hiukka googlettamassa. Kannattaa vilkaista!
Naiset ja Haavisto ovat ehdokkaista mielestäni heitä, jotka eivät pelaa. Muilla on henkinen nyrkkitappelu meneillään, kitistään, kun ei saada suunvuoroa muilta. Miten sitä ihmiset ovatkin tuohon asemaan päässeet ilman kohtalaisia vuorovaikutustaitoja? Vieläkö joku voi väittää, että nykypolitiikka on tylsää ja pelkkää pönötystä?
maanantai 2. tammikuuta 2012
Tosi hyvä henki
Arki palasi kahden viikon loman jälkeen mm. työn muodossa. Silloin voi olla onnellinen, jos aamulla töihin lähtiessä ei kamalasti ota päähän (kaunis ilmaisu tähän kohtaan). Yleensä minua ei satu päänupin mihinkään kohtaan. Yleensä. Silloin jos ottaa kovasti ohimoon, on syytä tehdä asialle jotakin. Yleensä silloin on loman tarpeessa. Kuntayhtymälle kiitos myös kannustevapaista!
Tänä aamuna kyllä täytyy myöntää, että oli vaikeaa motivoida itsensä ovesta ulos, kylmään autoon, kaupungin halki ja kellokorttikoneelle. Jotain kuitenkin tapahtui heti astuttuani toimintaterapiatiloihin. Hyvä henki leijui vastaan, iloiset halaukset hivelivät keltaisen untuvatakkini läpi ja uuden vuoden toivotukset tuntuivat tulevan sydämestä. Olin tullut töihin!
Aamukahvi kollegoiden kanssa kuulumiset vaihtaen ja samalla orientoituen seuraaviin kahteen viikkoon. Sain aika hyvän tilannekatsauksen joulun ajalta. Sitten vuorossa oli poliklinikan tiimit. Lisää iloisia jälleennäkemisiä, kahvia ja töihin paluita lomilta (vuosi- ja äitiys) ja hymyä, nauruakin yhdessä.
Meillä on opittu antamaan palautetta toisillemme, alettu kertoa kuulemamme hyvä oikeaan osoitteeseen. Meillä osataan myös useimmiten kertoa, jos on huono päivä. Näin ennaltaehkäistään oletuksia ja turhaa syyllistymistä. Meillä kannustetaan ja tajutaan tiimityön merkitys. Itselleni on tärkeä tunne se, kun voin kokea olevani jakamassa tätä hyvää. Sanotaanhan sitä, että hymy palaa antajalleen, niin makaat kuin petaat, rakkaus ei kuluttamisesta vähene vaan lisääntyy. Keneltä se on pois jos osoittaa lähimmäisen rakkautta kanssaihmisilleen? Se, että haetaan ratkaisuja, vie usein asioita enemmän eteenpäin kuin syyllisten jahtaaminen.
Ei voi valittaa: Meillä on hyvä yhteishenki! Se vaatii kaikkien osallistumista talkoisiin, mutta palkitsee hyvällä ololla. Kiitos ihanille työkavereilleni. On ilo tehdä töitä yhdessä!
Tänä aamuna kyllä täytyy myöntää, että oli vaikeaa motivoida itsensä ovesta ulos, kylmään autoon, kaupungin halki ja kellokorttikoneelle. Jotain kuitenkin tapahtui heti astuttuani toimintaterapiatiloihin. Hyvä henki leijui vastaan, iloiset halaukset hivelivät keltaisen untuvatakkini läpi ja uuden vuoden toivotukset tuntuivat tulevan sydämestä. Olin tullut töihin!
Aamukahvi kollegoiden kanssa kuulumiset vaihtaen ja samalla orientoituen seuraaviin kahteen viikkoon. Sain aika hyvän tilannekatsauksen joulun ajalta. Sitten vuorossa oli poliklinikan tiimit. Lisää iloisia jälleennäkemisiä, kahvia ja töihin paluita lomilta (vuosi- ja äitiys) ja hymyä, nauruakin yhdessä.
Meillä on opittu antamaan palautetta toisillemme, alettu kertoa kuulemamme hyvä oikeaan osoitteeseen. Meillä osataan myös useimmiten kertoa, jos on huono päivä. Näin ennaltaehkäistään oletuksia ja turhaa syyllistymistä. Meillä kannustetaan ja tajutaan tiimityön merkitys. Itselleni on tärkeä tunne se, kun voin kokea olevani jakamassa tätä hyvää. Sanotaanhan sitä, että hymy palaa antajalleen, niin makaat kuin petaat, rakkaus ei kuluttamisesta vähene vaan lisääntyy. Keneltä se on pois jos osoittaa lähimmäisen rakkautta kanssaihmisilleen? Se, että haetaan ratkaisuja, vie usein asioita enemmän eteenpäin kuin syyllisten jahtaaminen.
Ei voi valittaa: Meillä on hyvä yhteishenki! Se vaatii kaikkien osallistumista talkoisiin, mutta palkitsee hyvällä ololla. Kiitos ihanille työkavereilleni. On ilo tehdä töitä yhdessä!
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Tosi hyvä vuosi 2011
Uuden vuoden alkajaisiksi viime vuoden tilinpäätös!
1. Mitä uutta teit vuonna 2011?
1. Mitä uutta teit vuonna 2011?
Työrintamalla palasin vuorotteluvapaalta töihin, aloitin Viisaan kynän rinnalle Muistoina paperille-ryhmän opistolla, ohjasin 2 Terapeuttinen kirjoittaminen-kurssia Hämeen kesäyliopistolla ja kävin SDI-sertifioinnin. Aloitin Voimauttava valokuva-koulutuksen.
Perherintamalla totuttelin naisistuvaan tyttäreen ja aloitimme naistensaunat sekä aikuistuvaan poikaan ja löysin Lonkero-kätkön....
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Tarkoituksena oli pitää yllä hyvä huumori ja luova tila. Nämä mielestäni toteutuivat oikein hyvin. Sain maalattua 2 taulua, kirjoitettua lukemattomia pantoum-runoja ja blogitekstejä ja laulettuakin tuli aika monesti karaokessa. Huumorilla selvittiin monista kiperistä tilanteista. Itse asiassa en muista itkeneeni juurikaan vuoden aikana.
Toinen tavoite oli rakastaa lähimmäisiäni. Toivottavasti olen sitä muistanut osoittaa. Usein on lämmin yhteyden tunne minut vallannut ja olen niistä hetkistä mielettömän onnellinen ja kiitollinen.
Piti myös elää niin kuin opetan... Ajoittain olen tuonkin pitänyt. Välillä olen tavoitteestani lipsunut.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ihan lähipiirissä ei ollut vauvauutisia.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Lapsuuden kotikaupunginsta tuli suru-uutisia ja muutama todella surullinen nuoren ihmisen kuolema oman käden kautta, mutta ei ihan läheisiä.
5. Missä maissa kävit?
Kesälomalla vietimme viikon Skotlannissa. Pesäpaikka oli Edinburgh, mutta kahtena päivänä autoilimme Loch Nessille ja itä-rannikolle. Vääränpuoleinen liikenne kapeilla teillä, mutta aivan mahtavat maisemat.
Elokuussa oli perinteeksi muodostunut Kunnon risteily rakkaan ystävän kanssa. Siellä tapasimme pattismurffeja luotsanneen isäihmisen ja monia muita hauskoja ihmisiä mm. karaoken parista!
Miehen kanssa 3 päivää Budapestissa joulukuun alussa. Joulumarkkinoita, gulashia ja glühweinia.
6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota puuttui vuodesta 2011?
Enemmän läheisyyttä ympärilleni! Oriveden kurssille kesällä. Enemmän tanssia, kun nyt se jäi sairastelun takia todella vähälle.
Matkat. SDI-koulutus. Lahdessa vietetty aika Kt-koulutuksen merkeissä. Ihanat ryhmäkerrat! Itsenäisyysjuhlat Vanajanlinnassa... Joulun ajan Pyhällä!
8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Onnistumiset uusilla aluevaltauksilla, toimiminen kouluttajana sekä terapiatyön vaikutusten näkyminen kuntoutujissa.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Oman fyysisen kunnon huoltaminen.
10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Pari sitkeää flunssaa, vatsatauti, jännetupin tulehdus oikeassa ranteessa ja bursiitti oikeassa polvessa sekä muutama migreeni. Että sellainen saldo.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Ihan paras oli mieheni minulle ostama Vespa <3 <3 <3 Itse satsasin koulutuksiin.
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Edelleen olen sitä mieltä, että ihmisissä on paljon katseltavaa, opittavaa ja ihasteltavaa! Omat mokat ovat ehtymätön luonnonvara, joten hauskaa on omassa seurassani ollut. Teinien kehittyminen herättää sekä hilpeyttä että paniikinomaisia tunteita. Mikä heitä nyt oikein odottaakaan?
13. Kenen käytös masensi?
En ole antanut minkään masentaa itseäni vuonna -11- Ensimmäinen syksy pitkään aikaan, kun en koe nuupahtaneeni oikein millään lailla.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Matkailuun, kulkuvälineisiin, perheen ruokkimiseen ja hyvinvointiin.
Matkat nyt tuntuvat tänä vuonna korostuneen! Vespa ajelutti minua moneen paikkaan (myös kumoon), se oli ihana kesän kulkupeli. SDI. Voimauttava valokuva. Saamastani koulutuspalautteesta!
16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2010?
Erinin Vanha nainen hunningolla. Odotusta Pariisissa. Oon voimissain!
17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai onnettomampi? Yhtä onnellinen!
b) laihempi vai lihavampi? Minussa on tällä hetkellä enemmän mitä rakastaa =o)
c) rikkaampi vai köyhempi? Rikkaampi sekä materiaalisesti että henkisesti!
18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Sanoneeni läheisilleni, että rakastan heitä!
Sanoneeni läheisilleni, että rakastan heitä!
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Kiroilleeni. 20. Rakastuitko vuonna 2011?
Olen rakastanut niitä ihmisiä, jotka ovat minulle tärkeitä, sanonut sen heille ja saanut myös vastarakkautta.
21. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?
Musiikkiohjelmat. Klikkaa mua. Koirakuiskaaja.22. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Olen huomannut vihastuvani entistä hanakammin epäreiluudesta ja asenteellisuudesta. Äreä täti minussa heräsi!23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Pekka Haaviston Hatun nosto ja Liza Marklundin Panttivanki.
24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Kevään jatkuneet laulutunnit. Erinin soololevy oli huisin hauska uusi tuttavuus.
Kevään jatkuneet laulutunnit. Erinin soololevy oli huisin hauska uusi tuttavuus.
25. Mitä halusit ja sait?
Lyhennettyä työaikaa. Kouluttaa. Matkustaa. Oppia.
Lyhennettyä työaikaa. Kouluttaa. Matkustaa. Oppia.
26. Mitä halusit muttet saanut?
Tassuamme jäi saamatta edelleenkin!
Tassuamme jäi saamatta edelleenkin!
27. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Uusista ei ollut erityistä sykähdyttävää. Joululomalla Teemalta katsottu Gilbert Grape oli kaunis.
Uusista ei ollut erityistä sykähdyttävää. Joululomalla Teemalta katsottu Gilbert Grape oli kaunis.
28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja miten vanha olit?
Jäi jotenkin sellaiseen väliin, ettei jaksanut kiinnittää huomiota. Tarpeeksi vanha tajuamaan elämän rajallisuutta...
29. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Terveys ja ruokavalio.
Terveys ja ruokavalio.
30. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2011? Pidättäydyn vuoden -10 kahdessa ensimmäisessä luonnehdinnassa: 1) Nauti siitä, mitä päälläsi kannat! Pukeutuminen saa olla hauskaa ja kekseliästä. 2) Nainen olkoon nainen (korkkarit, vyötärö ja tissit) . Uusina juttuina tulivat pitsit ja hörsylät, eli naisellisuus vaan korostui. Toisaalta vanha brittiläinen tyyli innosti Edinburghin reissun tuomisina: nilkkaremmikengät, ruutulippis ja -takit.
31. Mikä piti sinut järjissäsi? 32. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten?
Ralph Fiennes
Ralph Fiennes
33. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Pekka Haaviston presidenttivaaliehdokkuus!
34. Ketä ikävöit?
Sitä hoikkaa kolmekymppistä, joka minussa edelleen asuu! Rakkaita ystäviä toisista kaupungeista ja maista!
Sitä hoikkaa kolmekymppistä, joka minussa edelleen asuu! Rakkaita ystäviä toisista kaupungeista ja maista!
35. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Olen tavannut kurssien ja ryhmieni kautta ihania ihmisiä! Matkoilta ja juhlista on jäänyt myös muutama hauska tuttavuus!36. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2011.
Teinien tehtävä on provosoida, vanhempien olla provosoitumatta!
BONUKSET:
Oliko 2011 hyvä vuosi sinulle? Todella hyvä ja merkittävä!
Mikä oli paras hetki? Vain yhtä ei voi nimetä, on ollut upeita hetkiä ympäri Eurooppaa =0) Nuupahtamattomuus!
Mikä oli vuoden huonoin hetki? Viisaan kynän ensimmäinen kokoontumiskerta oli aika raskas ja raflaava. Mutta se mikä ei tapa, vahvistaa!
Missä olit kun vuosi 2011 alkoi? Koululla ampumassa raketteja rakkaitten ystävien kanssa.
Kenen kanssa? Suomet ja Salot
Viiniä ja sampanjaa tuli litkittyä enemmän kuin edellisenä vuonna.
Kohtelitko ketään huonosti vuonna 2011?
Tiedän niin tehneeni ja olen niistä pyytänyt ja myös saanut anteeksi. Nyt on asioista hyvä mieli.
Kohteliko kukaan sinua huonosti vuonna 2010?
Kyllä.
Kyllä.
Kuinka paljon rahaa käytit vuonna 2011?
Hieman liikaa. Turhuuksien markkinoilla tuli oltua. Mutta tänä vuonna sain säästöönkin! Tein myös paljon töitä!Mikä oli vuoden ylpein hetkesi?
Ylpeys yhteyksistä lapsiini! Saamani palaute tekemästäni työstä!Mikä oli vuoden noloin hetkesi?
Olen varmaan möläyttänyt jotain sopimattomalla hetkellä...
Olen varmaan möläyttänyt jotain sopimattomalla hetkellä...
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Vuosi olisi voinut alkaa ihan toisin, mutta kaiken muun voin allekirjoittaa!Kuinka moneen kaupunkiin matkustit?
Ulkomaan matkailu onkin jo käyty läpi. Suomessa Imatralle, Ruokolahdelle, Parikkalaan, Kemijärvelle, Lohjalle, Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle jne
Olen tylsä ja pidän edelliset suunnitelmani voimassa. Osoittautuivat hyviksi: Pitää yllä tämä hyvä huumori ja luova tila,
rakastaa lähimmäisiäni ja
elää niinkuin opetan! Lisään listaan tarkoituksen pitää huolta kunnostani entistä paremmin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)