keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Tosi viimeinen treenikirjoitus (tällä erää julkisesti)

Nyt kirjoitan 7 minuuttia. Otan lauseen Kirjapäiväkirjasta. Se on Khaled Hosseinin Leijapojasta.

Minusta tuli se mikä tänään olen kahdentoista ikäisenä eräänä kylmänä ja pilvisenä talvipäivänä vuonna 1975. Paitsi että minusta tuli alunperin minä eräänä syksyisenä päivänä klo 11.55 vuonna 1968. Tänään on syntymäpäiväni ja aika mones sellainen. Mietin aamulla, voisiko aika lähteä nyt kulkemaan takaperin, kuten Benjamin Buttonin mystisessä elämässä. Olisi ihanaa elää joitakin asioita uudelleen, mutustella ja herkutella niillä, koska tietäisin jo etukäteen, miten mahtavalta ne tuntuivat. Mutta ei kuitenkaan. Näin on hyvä. Aion parantua (siis muuttua hyvemmäksi) kuin viini vanhetessaan. Paitsi että viinikin etikoituu iän myötä. En halua etikoitua. Ja jos viiniä juo liikaa, menee muisti. Haluan muistaa, olla elämälle ahnas. Tänään olen hirvittävän onnellinen kaikista niistä onnitteluista, joita olen ystäviltäni ja kavereiltani saanut. Ihan mahtavaa! Ulkoisesti jo huomaan, että ikää on tullut, mutta sisäisesti olen kolmikymppinen kokeilunhaluinen. Saatan olla jopa nuorempikin... Ihan uhmaikään saakka ei tarvitse mennä. On hyvä säilyttää lapsenmieli. Se on osa luovuutta ja erilaisia katsantokantoja, kyseenalaistusta ja ihmettelyä, naurua ja vaeltelua. Osaan kuitenkin jo erottaa oikean väärästä (minun kriteereitteni mukaan) ja halutessani käyttäytyä. Itse asiassa viihdyn kässä lihakimpaleessa. 

Noin! Nyt on viikko treenikirjoituskokeilua tehty. Seuraavaksi pitää valita yksi suolto ja editoida sitä. Katsotaan, mihin päädyn. Ehkä illalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti