Tosi treeniä, kai se on osa V

Heitin koiran sohvalta ja aloin kirjoittaa mitä mieleen tulee se oli taas ärsyttävällä päällä ja huomionhakuinen työnsi kuonollaan kirjoittavan käteni pois näppäimistöltä ja veti korvia luimuun tuijotti tiukasti ja urahteli hiljaa sitten se lensi lattialle kai ei ollut nähnyt minua riittävästi koko päivänä ja nyt oli huomiovajaus kaikkein pahiten se iskee iltaisin ja sisareni tullessa kylään se istuu minun ja sisareni väliin ja haukkuu niin että lopulta se joutuu vessaan jäähylle sillä on muutenkin omituisia tapoja persoonia ne ovat kaikki karvatassut niinkuin ihmisetkin mutta että muistuttaisin koiraani en tiedä

Tässä kuvassa Kurko oikeasti tippui sylistä, ei heitetty

Tämän päivän 5 minuuttia tajunnanvirtaa. Näköjään pysyttiin yhdessä aiheessa eikä rönsytty tällä kertaa. Joka kerta näitä treenitekstejä kirjoittaessa meinaa iskeä sensuuri, että ei tällaista voi julkisuuteen päästää. Silti tänäkin iltana suljen korvani kriitikon ääneltä, tungen sormet korviin ja lällätän. Siedettävä se on tämäkin tunne, että tietäisi...