Tosi kaseja

Eilen illalla mieheni fb-päivityksessä luki: "Pitäisiköhän välillä keksiä jotain muutakin kuin työn tekoa?" Siinäpä hyvä kysymys. Mennään ihan samoille aalloille kuin muinoin Shakespearen keskustelun kallon kanssa: "To be or not to be?" Mitä me ajallamme teemme? Miehen kollega oli mainiosti vastannut päivitykseen. "Muista 8/8/8 on paras elämänohje!"

Jo toimintaterapianopintojen ensimetreillä kävi selväksi se, että ihmisen toimintaan vaikuttavat mm. motivaatio, arvot, mielenkiinnot, rutinoitumistila, valmiudet ja niistä käyttöön otetut taidot, ympäristö ja välineet sekä aika. Reed & Sandersson olivat takavuosina luoneet erittäin käyvän kolmijaon: 8 - 8 - 8. Nyt puhutaan tunneista. Ihmiselle ihanteellinen 24 tunnin käyttö olisi 8 h lepoa, 8 h tuottavaa toimintaa ja 8 h itsestä huolehtimista ja vapaa-aikaa. Toteutuuko kohdallasi?

Aina tuon ei tarvitse toteutuakaan. On hyväkin välillä poiketa kaidalta polulta. Mutta että suurimman osan elämästä pystyisi etenemään tuon ihannekaavan mukaan. Sillä voitaisiin välttää monet stressit ja uupumukset. Silloin kun flow-tila iskee, eivät kasituntiset riitä. Olen huomaamattani valokuvannut 8 h tai kirjoittanut koko vapaapäiväni. Ei siinä ole juuri ehtinyt syömistäkään ajatella (mistä näitä kiloja sitten oikein tulee?). Sama kai pätee työn kanssa. Jos on oikein kiinnostava homma meneillään, on vaikeaa saada sitä tauotetuksi omia voimia säästääkseen. Se on vaan sitten jostain toisesta kasista pois. Miehellä usein uniajasta, minulla itsestä huolehtimisesta. Mielelläni en käytä itsestä huolehtimisen kasiani kyllä siivoamiseen, jotain rajaa sentään. Sen homman täytyy sujua maksimissaan tuntiin.

Päivään kuuluu paljon sellaista sälää, jota ei tule ajatelleeksi. Kuinka paljon aikaa menee jo ihan perustoimintoihin: vessakäynteihin, ruokailuun, peseytymiseen, paikkojen järjestelyyn, naaman ja hiusten puunaamiseen. Lasketaanko työpaikalle siirtymiset työkasiin vai ei? Yleensä ei. Mihinkä lokeroon se sitten kuuluu? Osaammeko hyödyntää sen oman itsen hyväksi, lukemalla, musiikkia kuuntelemalla, rentoutumalla, hoitamalla sosiaalisia suhteita esim. soittamalla ystävälle tai anopille. Vai onko junassa istuttu aika lepoa, uniaikaa?

Itse tarvitsen paljon unta. Katsotaan väheneekö tarve vanhemmiten, niinhän ihmisten kohdalla ennusteisesti yleensä käy. Nukun vähintään 8 h yössä, viikonloppuisin jopa 11 h. Olen jopa hieman kateellinen niille, jotka tulevat toimeen 6 tunnilla. Heillä on jo heti muutama tunti enemmän kaikkeen muuhun kivaan ja mielenkiintoiseen.

Palaan tässä kohtaa ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiini arvoihin. Ajankäyttöä säätelevät osin ulkoiset paineet ja odotukset, se rooli, josta käsin toimit milloinkin. Toinen suuri vaikuttaja on sisäinen: arvot, ne asiat, joita pidän tärkeänä. Teesini on: Tärkeille asioille löytyy aina aikaa! Pääsemme suureen kysymykseen, ovatko sinun arvosi yhteneväisiä toimintasi kanssa? Teetko asioita, jotka ovat arvojesi näköisiä?

Otetaan yleisimpiä asioita, joita ihmiset useimmiten nostavat esille arvokeskustelussa. Työ, perhe, terveys, mahdollisuus nähdä maailmaa, ystävät, hyvä harrastus. Jos asetat perheen arvostuksissasi ykköseksi, käytätkö oikeasti aikaa puolisosi ja lastesi tai ikääntyvien vanhempiesi kanssa? Voitko tehdä työtä ilman terveyttä? Mille sijanumerolle asetat terveyden? Entä työ? On hämmentävää pohtia asiaa jo näin arkisten asioitten kohdalla. Mitä se sitten on, kun otamme keskusteluun henkiset arvot: itsenäisyys, suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus, kilpailuhenkisyys, joustavuus...

Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan, elänkö itseni näköistä elämää. Vuodet tuntuvat kuluvat kiihtyvällä vauhdilla, eli on todella tärkeää hahmottaa, mihin tämän kallisarvoisen aikansa käyttää.

http://www.virkkukoukkunen.net

PS. Kuvat ovat kotiseudullani sijaisevan Virkkukoukkusen. Laitan postaukseni myös sinne tiedoksi. "Mie saatan lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähe miust!"