Kiltti vai tuhma? Kukkaruusuke päähän vai musta piukka mini päälle? Molempia nähtiin eilisiltana laulukilpailun finaalissa... Nyt täytyy myöntää, että olin salaa tyytyväinen, kun syntisemmän näköinen kandidaatti putosi. Lavalta puuttui enää tanssitanko.
Naistenlehdessä oli artikkeli, jossa äiti ja tytär (noin 5v) olivat saaneet valita tyttärelle vaatteet. Äidin valinta oli söpölapsekas asu ja tyttären villin naisellinen, glitteriä hiuksista kantapäihin.
Iltapäivälehdestä luin, että Saimin enkeleitten tytöt olivat joutuneet kovaan palauteristituleen. 16-vuotiaalle sanotaan mallitoimistosta, että tytöllä ei ole lihaksia ja näyttää ihan vauvalta! Toinen on silminnähden alipainoinen ja paparazzit panettelevat liian lihavaksi. Kehittyvä nuoren keho parka! Kehittyvä nuoren mieli parka!
Millaisia malleja media antaa? Millaisia malleja me aikuiset annamme aikuistuville lapsillemme? Ja jos hyvä perhetausta ei ole tae päihteettömään elämään, terveelliseen itsetuntoon ja kehonkuvaan tai "siveelliseen" pukeutumiseen niin mikä sitten? Ajalla on merkitystä, kaveripiirin merkitys kasvaa vuosi vuodelta nuoren elämässä samoin maailman ilmiöiden. Aloin miettiä, millaiset ominaisuudet ovat tällä hetkellä "muotia". Mitä poikaystäväkandidaatit odottavat tytöiltä ja toisin päin?
Vanhempana haluaa lapsistaan kasvavan ajattelevia, järkeviä, mutta tuntevia ihmisiä. Äitinä sitä on jostain syystä huolissaan tyttären turvallisuudesta. Olen pannut merkille, että isoskoulutukseen ja tukioppilaskursseille on menijöitä. Hienoa. Ne ainakin kasvattavat omaa ajattelua siihen suuntaan, että olet itse mallina toisille. Olisikin mahtavaa, jos kunnollisuus olisi aikamme hyve, että olisi sallittua ja toivottavaa halia kaveria ja sanoa, että oot ihq!, että Idolsin voittaisi Hennariikka eikä Stiina, että tupakointi menettäisi nuorten silmissä hohdokkuutensa ja känniörvellys olisi riman alitus.
Kysyin tänään ruokapöydässä teineiltä oman nuoruusikäni aktivoiduttua, miten heidän ikätoverinsa käyttävät alkoholia.
"Kun minun nuoruudessani jo osa otti rankastikin!"Minun luokkakavereistani muutamalla oli jo yläasteen kahdeksannelle mennessä kehittynyt alkoholiongelma. Yksi oli saanut vakavan myrkytyksen ja hoidossa sairaalassa imppaamisen seurauksena. Poika sanoi tietävänsä joittenkin dokaavan, muttei lukiokavereittensa. Tytär katsoi minua hieman himmeästi, että edes kysyin:
"No ei mun kaverit!"Huh, hyvä, hienoa! Poika pääsi veistelemään:
"Ai tuli mieleen kysyä, kun itte vedit kännit joka viikonloppu, niinkö?"Mumella siinä sitten, että no ihan siihen en kyllä pystynyt, mutta tuli varottavista esimerkeistä mieleen. Lisää tuli, vettä niskaan:
"Niin ku viikonloput ei riittäny, vedit arkenakin vai?"Huoh! Ainakaan eivät jää tuppisuuksi. Kilttiä, kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti