Viikon julistus a´la T.Jylhä: "Vanheneminen on tosi huono tekosyy rupsahtamiselle!" Naisen kauneusklinikka avasi ovensa tv:lle. En voinut katsoa sitä. Tuon lauseenkin kuulin radiomainoksesta.
Minussa on sellainen vika, että koen kovin helposti myötähäpeän tunteita. Idolsin alkukarsintoja en voi katsoa. Big Brother kuuluu kärsimysten listalle, samoin talk showt , joissa vieraana on mm. Tuksu, Matti tai Ruususen Susan. On jotenkin niinkuin olisi haaskalla.
Haaskalla ovat mielestäni myös kauneuskirurgit. Ymmärrän elimellisiin vikoihin tai traumoihin pohjautuvat korjaukset, mutta turhamaisuutta ja henkistä alemmuuden tunnetta on hoidetta ihan muulla kuin skalpellilla. Kun kehon kuva on vinksahtanut, yhden korjauksen jälkeen tulee tarve pian toiseen. Korjattu paikka irvii muulle keholle. Vähän niinkuin asunto. Olet maalannut oven pielet ja ikkunan puitteet, tapetit alkavat näyttämään nuhruisilta. Kun tapetit on revitty pois ja seinä saanut uuden maalipinnan, parketin pinta huutaa kulunutta huutoaan.
Automainoksen jälkeen keskustelimme ystävättäreni ja teini-ikäisten tyttöjemme kanssa kuulemastamme. Oli mahtavaa huomata, että tytöillä on hyvin selkeä oma näkemys luonnollisuudesta. Heidän mielestään töröhuuliset näyttelijättäret ovat rumia. Minulle on kerrottu miehestä, jonka kasvoja on kiristelty niin, että partakarvoja kasvaa korvan takana. Miten mahtaa huulien käytön laita olla kymmenen vuoden Botox-tökkimisten jälkeen? Tai liikkuvatko posket tai otsanahka hermomyrkkyjen jäljiltä? Elävästi nousee verkkokalvoille otteita elokuvasta Kuolema pukee häntä.
Naseva vastajulistus tuli ystävättäreni toiselta tytöltä: "Tuo nainen on ongelmajätettä. Se täytyy haudata sinne samaan paikkaan mihin ydinjätekin pannaan." Ikuista elämää etsimässä. Graalin maljasta kuppia kumoamassa. Syväjäädytykseen tai balsamointiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti