Kuulin heitä kutsuttavan punaniskajunteiksi, sovinistisioiksi, natseiksi. Näinkö on? Naamakirjaan perustettiin pakolaisleiriä Lontooseen, vuokrattiin asuntoa neljäksi seuraavaksi vuodeksi. Kyllä, olen itsekin hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa.
Tiedän, että meillä on omankin maan asioissa hoidettavaa: köyhyysrajan alapuolella elää aivan liian moni suomalainen, on liikaa työttömyyttä ja päihdeongelmaa. Poistuvatko nämä ongelmat sillä, että vedetään rahahanat Suomen rajojen ulkopuolelle kiinni? Ei sillä ainakaan turvata sitä, että joku ulkopuolelta rientäisi meitä auttamaan, jos joudumme syöksykierteeseen. Yksin en minä ainakaan haluaisi olla.
Lähtisin pohtimaan asenteita. Miten saisimme omat ongelmamme ratkaistua? Siihen tarvitaan jokaisen henkilökohtaista panosta, mutta myös rutkasti yhteistyötä.
Työllistyminen on yhteiskunnallinen asia, mutta myös paljolti kiinni siitä, miten siihen suhtautuu. Se on minun silmissäni muutakin kuin rahan ansaitsemista. Hymiskööt nyt jotkut, että helppohan se on siellä sanoa, on vakityö, talot ja kaikki. Ihan omilla ansioilla siipan kanssa hankittuja kaikki. Ajattelen työllistymistä rahan ansaitsemisen lisäksi mielekkäänä toimintana. Törmään usein asenteeseen, ettei kannata mennä töihin, koska edut menee! Ja saavutetuista eduistahan ei luovuta. Nehän saattaa vielä pian saada joku toinen! Rahaa tulee siis tekemättä mitään, miksi mennä töihin 8 h? Vuorokaudessa on edelleen ne 24 h. Jos kolmasosa siitä on tarkoitettu johonkin tuottavaan toimintaan, niin mihin ne ihmiset tuon ajan käyttävät? Koetaanko rytmi, tavat ja rutiinit turhina?
Muistan elävästi järkytykseni, kun yritin palkata seitsemälle perheelle palkkatuella siivoojaa. Systeemi oli niin, että 2 v työttömänä olleen palkkaavalle maksettiin valtiolta tuki ja tämä työtön saisi vuodeksi työpaikan. Aika hyvä. Me perheiden vanhemmat kävimme kaikki töissä, joten aika oli kodinhoidollisiin asioihin todella kortilla. Palkkaamamme ihmisen työtä arvostettaisiin kovasti. Työolot olisivat varmasti joka taloudessa hyvät: emme olleet hankkimassa kotiorjaa! Teimme työkkärin kanssa ilmoituksen ja 5 rouvashenkilöä ilmoittautui. Osa selkeästi pakosta, etteivät etuisuudet katkea karenssiin. Sain haastatella naiset.
Joo, en mä pääse millään teille täältä Katumalta saakka, kun ei noi julkiset kulje!Katumalta Ruununmyllyyn on noin 3 km matka. Kysyin, onko fillaria käytössä. Työvälineitä kun ei tarvitsisi kuljetella, ne löytyisivät joka taloudesta.
Liian raskasta pyöräillä talvisäällä...Kiitos heiiiiiii!
Mä en sitten pese ikkunoita enkä silitä. En myöskään pese pyykkiä enkä hoida sairaita lapsia!Näilläkään ehdoilla ei tullut palkatuksi. Yksi kandidaatti oli ottanut kevyen aamupäiväkännin ja muutamaa muuta ei homma kiinnostanut, koska NE EDUT MENEE! Minulla meni tuossa vaiheessa hermot! Katuman naiselle pidin palopuheen siitä, miten itse olin kulkenut Hämeenlinnasta Riihimäkeen töihin jo 5 vuotta: ensin fillarilla rautatieasemalle, junaan ja Riihimäen päässä kävellen 1 km. Sama toisin päin iltapäivällä. Puhelimen toisessa päässä tuli hiljaista ja sitten älysi todeta, että no niin, onhan se vähän asennekysymyskin! Oho, on vai!?
Nyt kysyn, mitä persut tekevät näille ihmisille? Miten luovat asennetta, että saadaan se kuuluisa suomalainen sisu käyttöön? Saatte kannatukseni, jos onnistutte motivoimaan ihmiset toimintaan, ei vain etujen tavoitteluun.
Jatketaan asenteilla. Rajat kiinni 1) maahanmuuttajilta 2) EU:hun vuotavilta rahoilta. Modernia yhteisöllistä ajattelua? Saksan rajojen ulkopuolella on kauhisteltu sikäläistä muinaista rotupolitiikkaa. Alkavatko puheet ja historia toistaa itseään täällä pimenevässä peräpohjolassa? "Kyllä Suomeen tulla saa kunhan maksaa verot!" Ja sitten kitistään, kun vievät meitin työt, rahat, naiset, kielen... Itselläni on ystäväperhe, jonka isä haluaisi töihin, puhuu useita kieliä ja on saanut vanhassa kotimaassaan ammattikoulutuksen. Ei vaan tärppää. Koska ei ole töitä, ei perhe saa suurempaa perheen koon mukaista asuntoa. Ulkomaalaiselle (nyt jo suomen kansalaiselle) ei vuokrata. Rouva ei vielä traumoiltaan töihin kykenisi. Aivan turhaan eivät tosiaankaan ole tänne sodan jaloista tulleet.
Miten nyt jotain minä en tässä yhtälössä ymmärrä.
Tänään ystäväni avautui minulle vaalien tuloksesta. Hän kuuli kossu- ja keskikaljapullojen kilinää. Korkkeja availtiin kyynärpäillä ja takahampailla. Kotiparturikoneet pörisivät, kun hiuksia ajeltiin millisiileiksi.
Minua pelottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti