Olen mää yöpynyt Omenassa Rukalla pari kertaa. Askeettistahan se on siä, erullista kyllä. Kulutus laskettelukeskukses on huomattavast rankempaa ku kaupungin keskustas, eli pinnat ja laitteet oliva Kuusamos saaneet kyytii. Ny käytävät hohtivat puhtautta ja siä oli ihan uuren tuaksu. Ja si se huane! Aivan ku olis punasen omenan sisään tullu. Siä oli siistii. Kaks tualivuadettaki, eli siä olis voinu yäpyy vaik neljä. Meil oli parivuade siin ruakapöydän ja tualien viäres. Huanees se hallittivin elementti oli punane muaviseinä. Se alko siält sängyn vierest, kaars kauniisti keittiöks (siin oli mikrolle ja verenkeittimelle syvennyksetki) ja peitti sisäänsä vessan. Se huane oli vähän ku ruåttin laivan hytti: Hiaman isompi ja siistimpi!
Siä ei tarvinnu tavata yhtään hotellin tyäntekijää. Ei ollu respaa vaa majottumiskortit kirjotettiin ja jätettiin siihe ruakapöydälle. Ja ku luavutettiin huane, oveen vaan kyltti et vapaa o!
Koulutuspäivil kolleegat vinoilivat et teil o aamupala si siä Heses ku se on siin viäres. No ei ollu! Siilinkarille päästiin syämää!
Oli kuulkaa rentouttavaa. Illal käveltiin piänes tihkusatees Tammerkosken siltaa, hiukka hulluil päivil törsättiin ja käytiin kahvilla. Päätettiin lähtee teatteriinki. Tammmmpereen teatterilla meni Kokolin Päällystakki. Siä näytteli se "Kyä isä osaa-Tom". Oli se manio. Si muutamal viinilasillisel Vanhas Postis ja huaneeseen käkättään.
Aamulla si mää kattelin ikkunasta ulos kattojen yli ku tehtaan savut nousivat suaraan ylös päin ja heti mummiäleen nous kohtaus Tyäväenteatterin näytelmästä Vuonna -85 remix, ku etulava nousee ylös ja näyttelijät laulaa:
"Aamu Tampereen,
Tehtaat vetää henkeä meiltä itselleen.
Taakse näyttämön, siellä vaihtuu vaatteet.
Oi Tampere, oi kaikki aatteet!
Onnellinen, ken on sammunut kukkiin.
Uskon maailman rauhaan ja joulupukkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti