Tosi oman edun tavoittelua

Taidan alkaa ymmärtää pikkuhiljaa tätä maailmaa ja miten sitä pyöritetään. Tai sitten en. Yritän ainakin. Ajoittain yrittäminen palkitsee päänsäryllä, toisinaan tekee mieli sulkea silmät, korvat, tv:t, radiot, polttaa lehdet ja pitää nettivapaa viikonloppu.

Olen ihmetellyt, miten sokeita me ihmiset olemme sille, mikä olisi hyväksi. Hyväksi ihmisille, luonnolle, planeetalle.  En ole ymmärtänyt, miten erilaisien lasien kautta katselemme maailmaa. Pelkkä hyvyys ei riitä. Se ei ole hyve, joka kannattaa. Kannatus mitataan euroissa, se on helppo tapa arvioida. Hyvinvointia on huomattavasti hankalampaa panna skaalalle. Hyvä olet niille, joiden asian takana seisot. Hän hyötyy, sinä hyödyt. Aika egoistista, egosentristä, ekologista? Haluaisin uskoa, että yhteisöllistä, mutta onko se? Määrityt sitä kautta joukkoon. Kenen taustalla haluat tulla nähdyksi, kenen joukoissa seisoa? Lähtisitkö vaalityöhön?

Näin muutama päivä ennen vaaleja, minulla alkaa tunkea vaalimainokset vastakarvaan. Aamulla varttia vaille kahdeksan työmatkalla kadun vartta pomppi vastaan vaalimainos jaloilla: 2 ihmistä, jotka olivat pukeutuneet plakaattiin, jonka pääosassa oli ehdokkaan jättikokoinen pää! Alkoi ärsyttää! Tuota ihmistä en äänestä. Ehdokkaan esillä olo alkoi tuntua tuputukselta, minun elämääni tunkeilulta. Jos lärvi on bussin kyljessä, tolpissa, änkee postilaatikosta meille kotiin, tulee ähky! Liika on liikaa. Minulle tulee sellainen olo, että minun omaan ajatteluuni ei luoteta.

Sitten mieleeni tulee kitkerästi ajatus: Mitä ehdokas lupaa niille, joilta saa vaalitukea? Puulaakiako, hyvä veli ja sisko? Millaisille asioille ehdokas valjastetaan? Millaisiin teemoihin ehdokas lupautuu? Perustuuko valinta lärvin suureen näkyvyyteen ja mielikuvaan siitä, että tämän ihmisen täytyy olla kyvykäs, koska on niin paljon esillä? Suuri esillä olo maksaa. Perustuuko läpi meno siis rahaan?

Puhutaanko vaaleja ennen oleellisista asioista, sellaisista, joihin voidaan oikeasti vaikuttaa? Rittääkö argumentoinniksi se, että

 "Tähän pitää saada muutosta", "pitää olla vastuullinen" (kenelläkään ei ole ehdotuksia, miten).

"Tämä on arvovalinta" (kenen?).

"Se on taloudellinen kysymys" (TODELLAKO?)

Oppositio huutaa, kun mitään ei ole tehty, lupauksia ei ole lunastettu. No ei heidän näkökulmastaan, koska he ovat olleet siellä sivustalla, liepeillä norkoamassa, eivät ole suoranaisesti päässeet vaikuttamaan asiain laatuun. Kirstun vartijuus on haluttu pesti! Hallituspuolueet pesevät kätensä tehdyistä päätöksistä. Ihan totta hei. Näinkö tämä menee?

Olen naivi! Tunnustan! Silti aion pitää kiinni maailmankatsomuksestani: Imagine all the people living living life in peace... sharing all the world.