O H O !!!
Minulle sattuu hupstikkeja harva se viikko.
* Pekonilla höystetty kinkkukiusaus ei maistukaan sille, mille olin kuvitellut. Teini kieltäytyy syömästä!
* Virkattu systeemi, jonka oli tarkoitus näyttää kaulahuivilta, kiertyykin omituiselle spiraalille.
* Käsillä on tarkkuutta vaativa maalauksen vaihe, joku tulee ovesta ja säikähdän.
* Olen saanut tiskikoneen miltei täyteen. Ylätasolle mahtuu vielä yksi lasi. Nappaan tiskipöydältä jalallisen viinilasin. Se kopsahtaa pöydän laitaan, irtoaa kädestä ja päätyy sirpaleina koneen pohjalle.
* Peruutan parkkipaikalla onnistuneista ostoksista onnellisena. Kuolleesta kulmasta peruuttaa tismalleen samaan aikaan iso musta Volvo ja kups! Persukset osuvat yhteen.
* Viinikellarin avajaisissa on 12 ihmistä. Tuon tarjottimellisen kuohuviinilaseja kellariin, nostan tarjotinta takan reunalle ja lasit alkavat liukua... Sirpaleita!
* Teen muoviseen kukkaruukkuun reikää saksilla. Työväline lipeää ruukun toisella puolella olevaan keskisormeen ja puutarhuri meinaa pyörtyä.
* Leivon sämpylöitä. Ne kohoavat kauniiksi uunin lämmössä. Olen unohtanut laittaa ajastimen päälle. Kohta käy käry!
H U P S !!!!
"Ei siitä liiviä tullut, tuli tuluskukkaro... Verta ja suolen pätkiä... Kurmeesta tulee karmeeta... Silloin on käsillä hupstikki! Ihana määritelmä, jonka löysin uusimmasta Olivia-lehdestä: Käsitöiden tai ruuanlaiton ratkaiseva vaihe. Ennen hupstikkia työ sujui hyvin, mutta hupstikin jälkeen kaikki on pilalla.
K Ä Ä K !!!!
Vaan ei hätää! Se joka osaa itselleen nauraa, häneltä ei tule hupia puuttumaan!
=0)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti