Tosi kierroksella päivä 3.

Ympärillä seinät ja alla ihan oikea patja. Ihanaa! Vessa oli 100 metrin päässä ja vesi piti hakea keittiöltä, nyt kun sitä taas sai.  Urbaanit vaeltajat olivat virkistyneitä.

1.8. teimme sitten päiväpatikan ilman rinkkoja. Kävelimme Oulankajoen rantaan, jossa Jerry pääsi virvelöimään. Huonosti otti tällä kertaa Oulangan lohet. Birgitta uitteli varpaita joessa ja Minna ja minä -kivihörhöt- kuljeskelimme nenät kiinni tantereessa ja ihailimme joen uoman kiviä. Muutama päätyi taskuunkin... Olimme harvinaisen maltillisia haalimisen suhteen, koska kumpikaan ei halunnut rinkkaan lisäpainoa.

Jatkoimme Hiiden Hurmos -nimisen päiväreitin (5 km). Suota (napostelin matkan varrella lakkojakin), keloja, poronhoitoalue, luontokeskus ja Kiutaköngäs. Mykistyn aina sen äärellä. Punaiset dolomiitti-kalliot ja uhkea jyly. Oli taas pakko päästä aivan kosken töyräälle. Kaikkiaan päivään mahtui patikointia 8 km. Patikoinnin päätteeksi oli mahtavaa saada luontokeskuksessa lautasellinen lohisoppaa.

Cämppärin kahviossa vetäisimme vielä jälkiruoaksi maukkaat vadelmamunkit ja kahvia. Illalla lammen rannalla odotti lämmin sauna ja kuivaushuoneessa kuivat kengät. Saunasta lampeen uimaan ja usvaista iltaa ihailemaan. Taivas muuttui myöhemmin usvasta tulenpalavan punaiseksi. paistoimme vielä leirinuotiolla makkaraa ja seuraavalle päivälle teimme taaaaaas uuden suunnitelman. Melontaosuus!

Illalla vielä runoilimme. Jokainen nainen oli ottanut mukaan jonkin "sytykkeen". Birgitta oli tuonut mukaansa erään hienon tekstin mindfullnes -kirjasta. Silmukoimme sen, eli valitsimme kukin itseä puhuttelevat sanat ja lauseet ja tällainen teksti syntyi ensin:

Tähtisumu kehittyy 1

Hän näki ne,
jalanjäljet.
Niihin sekoittuivat auringonvalo
varjot ja sumu
rannalla ilman tarkoitusta,
ilman päämäärää.
Vain hän oli täällä
vain hän käveli
askel kerrallaan
kaikkien asioiden läpi,
läpi tähtisumun ja salamoiden.
Hän nousi paikasta, jossa istui.
Hän jatkoi matkaa
kohti tulemista, hajoamista, katoamista,
olemassaolon kipeys ja ihanuus
kirvelivät silmiä.
Väistämättömyys.
Ja siinä hän nyt makasi
selälleen kellahtaneena.
Sätkivät jalat julistivat suurta hellyyttä
kaikkea elämää kohtaan.
Kuinka hän halusikaan elää!
Hän näki ne,
omat jalanjälkensä.

Teksti jalostui vielä pantoum -runon muotoon:

Tähtisumu kehittyy 2
Olemassaolon kipeys ja hellyys,
jota sätkivät jalat kuljettavat,
vilistävät ohitse sumussa.
Paljon jalanjälkiä.

Jota sätkivät jalat kuljettavat,
näkee omat jalanjälkensä.
Paljon jalanjälkiä
rannalla ilman tarkoitusta.

Näkee omat jalanjälkensä
hän, joka uskaltaa katsoa
rannalla ilman tarkoitusta
päämäärättömästi hortoillen.

Hän, joka uskaltaa katsoa:
vilistävät ohitse sumussa
päämäärättömästi hortoillen
olemassaolon kipeys ja hellyys.

Tosi kierroksella päivä 2.

Aamulla 31.7. ryhmämme starttasi 12 kilometrin erätaipaleelle iloisesti räpättäen. Totesimme, etteivät ainakaan karhut tule lähelle. Päiväksi oli laitettu koko Suomi hälytystilaan kovien ukkosmyrskyjen takia. Aamu valkeni kuitenkin kauniina ja kirkkaana.

Retkueessa oli oma Moses, joka uhosi tuovansa jokaiselle vaellukselle auringon mukanaan. Siitä sitten veistelimme. Moseksemme söi ruisleipää, hernerokkaa ja parsapastaa... Että meinasiko "pärryyttelemällä" pitää pilvet loitolla! Niin siitä sitten tuli "Moses road"!


Koko matkan oli kyllä tilannekomiikka kohdillaan ja nauru raikasi. Välillä ihmettelimme, miten nuoriso-osasto, Jerry, jaksoi meitä keski-ikäistyviä täti-ihmisiä, mutta poika oli mitä rauhallisin ja pitkämielisin matkakumppani.

Seuraava etappimme olisi siis Oulangan retkeilyalue. Sieltä olimme varanneet mökin vasta seuraavalle yölle, olimme siis aikatauluamme edellä 12 h.

Kaikessa rauhassa etenimme sääennusteita ihmetellen. Uimme Birgitan kanssa erälammissa ja sytyttelimme nuotioita tulentekopaikoilla. Miten ruoka maistuukaan niin taivaalliselta ulkona? Lounaspaikka oli noin 4 km ennen Oulankaa. Tuolloin alkoi kaukainen jylinä kuulua jostain pohjoisemmasta. Ounastelimme sen kiertävän seurueemme, kuten Moses oli luvannut.

Ihan emme retkeilyalueelle ehtineet. Taivaan hanat aukesivat kilometri ennen alueen portteja ja koko poppoo kastui läpimäräksi. Nauratti! Koskaan eivät kenkäni ole olleet niin märät! Leirintäalueen pitäjä Ari veisteli, että "onko vähän kosteeta?"

Majoittuminen klo 17.30 ja sähköt menivät koko alueelta klo 18... Ei vettä hanasta, ei virtaa hellaan, ei pöhinää kuivaushuoneessa, ei myöskään sitä varattua saunaa. Märät kamat pitkin mökin terassia ja naulakoita... Virta tuli klo 24.00 Päätös toiseksi yöksi jäämisestä kypsyi. Märillä kengillä ei paljoa kävellä! Pähkinöitä ja proteiinipatukkaa iltapalaksi, juomapullosta hampaidenpesuvettä ja maate!

Tosi kierroksella päivä 1.

Olen aina pitänyt Kuusamon alueesta. Pieni Karhunkierros on tullut nähtyä kahdesti, Kiutaköngäs kolmesti, rotkojärvi Julma ölkky, Ruka, Hossa ja kylpyläkin ovat tuttuja. Keväällä 2014 eräs kirjoittajakollegani heitti ilmoille, että hänen tekisi mieli tehdä kirjoitusmatka Karhunkierrokselle. No minuahan ei tarvitse liiemmin yllyttää...

Alun perin meitä vaeltavia runoilijoita piti olla 7, mutta kato kävi kesää kohden. Muutamalta meni selkä, yksi odottaa leikkauspäivää, aikataulu ei sopinut... Niinpä meitä oli kolme naista (minä, Minna ja Birgitta) ja yhden 14-vuotias poika (Jerry).



30.7. starttasi Syöksysämpylä (Sitikkani) Hämeenlinnasta kohti Mikkeliä, jossa vaihdoimme hieman tilavampaan autoon ja kahden kuskin voimin körrööttelimme kohti Kainuuta. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli seuraava: Juumaan yöksi - Jussinkämpälle  - Oulangan retkeilyalueelle  - Puikkokämpälle  - Ristikallioon  - kotiin. Se meni sääennusteiden vuoksi kuitenkin nurin niskoin ja päätimmekin aloittaa Juuman sijasta Ristikalliolta. Näin taivaltaisimme epävakaimpina päivinä lyhyimmät taipaleet.

Siis klo 19.30 5 km, Ristikallion eräkämpälle. Aikaa kului 1,5 h. Näkymät olivat jo siellä huimat. Ensin mäntykangasta ja poron pipanoita. Pitkospuita.

Kaunis järvi jylhine kallioineen otti retkeilijät vastaan. Iltapesu järven rannalla vastapäisiä kallioita tuijotellen karisti viimeisetkin kiireen rippeet hartioilta. Kämpällä söimme iltapalat nuotiolla ja asetuimme retkipatjoillemme maate. Kovahan se on, retkipatja, Tempuriin tottuneelle... Tuli kuitenkin nukuttua vaikka asentoa piti vaihtaa melko tiuhaan, kun paikat puutuivat.

Jatkuu huomenna...

Tosi uutta heinäkuussa

Kävin kuulkaa 2.7. elämäni ensimmäistä kertaa Akaalla, tuossa ristikkolehtien luvatussa kaupungissa. Kesäauton navigaattorin mokoma yritti harhauttaa, kun ei osannutkaan lukea karttaansa! Kohteessa silittelin elämäni ensimmäistä kertaa kahta suloista makkaraa, bassetteja <3 <3

Lähiseutumatkailu jatkui seuraavalla viikolla, kun suuntasimme pienehköllä seurueella Somerniemelle Hiidenlinnaan. Kannattaa käydä vierailulla. Siellä sijaitsee taiteilija Reino Koivuniemen ateljeekoti, komea kivilinna. Linnassa on nähtävissä Koivuniemen massiivisten puuveistosten lisäksi Rafael Wardin maalauksia. http://www.hiidenlinna.com/

Linna golfissa järjestettiin Em-kilpailut ja niitähän sitten täytyi mennä katsomaan. Kiersimme 9 reikää seuraten Suomi - Portugal -maaottelua, jonka Suomi sitten loppujen lopuksi voitti! Katsellessa oppi kaikenlaista. Kun vielä se kaikki nähty olisi muuttunut motoriseksi taidoksi... Kisan seuraaminen oli mielenkiintoista ja niin inhimillistä: paljonkin pelaavat tekevät virheitä! Sain kesken kierroksen hauskan viestin... "Jos ne mokaa, voit katsomosta huutaa, etä ton määkin osaan. Niin määkin oon tehny..." Olisi niin vietävästi naurattanut, mutta kun siellä piti olla hiljaa... Miten olenkin viimeisten kuukausien aikana ajautunut tuollaisiin hiljaisuutta vaativiin paikkoihin?!

Ja sitten se iso uusi juttu: Lähdin heinäkuun puolella vaellusrinkka selässä kiertämään Karhunkierrosta Kuusamon erämaille. Sanottakoon, että elokuun puolella tulin metsistä pois. En jäänyt sinne, vaikka kesäinen Suomen luonto antoi parhauksiaan ja siellä oli mahtavan hyvä olla. Kirjoittelen kierroksen kulusta seuraavaksi oman postauksen.

Luonnossa vietin kaikkiaan ihania hetkiä heinäkuussa!

Kerrassaan aivan upea heinäkuu!

Tosi liikuttavaa Loiria

Wanaja festivaali 2014 ja kesälauantainen puistokonsertti Vesa-Matti Loiri all stars. Ei haitannut pieni sade. Silmistä herahdelleet kyyneleet sekoittuivat sadepisaroiden joukkoon kasvoillani. Tanssin, lauloin mukana, taputin, huusin ja liikutuin.

Nocturno on aina liikuttanut minua, olen tuntenut sen itselleni hyvin läheiseksi kappaleeksi (ja runoksi). Mutta että Loirin tulkitsemat Vanhoja poikia viiksekkäitä ja Albatrossi saivat minut itkemään! Eino Leinoa, Junnu Vainiota, Pauli Hanhiniemeä, Tehosekoitinta... Ihon kananlihalle nostattava Hetken tie on kevyt... https://www.youtube.com/watch?v=ob_U_JUW4kE

Loirin nöyryys ja suuruus olivat lavalla läsnä. Hän jutteli yleisölle mukavia, kiitteli avustajiaan, bändin miehiä, ja encoren jälkeen halaus pianisti Lenni-Kalle Taipaleen kanssa oli sydämellinen. Heidän yhteistyönsä oli huikeaa. Loirin tulkinnat vaativat artistinlukutaitoa pianistilta.

Ei se konsertti pelkkää poruutusta ollut. Mukana oli hilpeitä hetkiä ja Loirin hulvatonta heittäytymistä. Kohtalokas samba sai nauramaan silmät vesissä.

Olin noin 3 vuotta sitten kuuntelemassa Loirin joulukonserttia Vanaja-salissa ja olin varma, että uutta tilaisuutta ei enää tule. Laulaja oli huonossa kunnossa: ylipainoinen, huohottava ja jalassa vain villasukat, koska pikkukengät eivät mahtuneet jalkoihin. Lauantaina oli aivan mahtavaa huomata, että ryhtiliikkeen tehnyt artisti taas lauloi, ja millä volyymillä! Kiistatta Loiri yhtyeineen oli koko Wanajan paras esiintyjä. Huikea, huikea mies! <3

tosi ihmeellistä toimintaa

MIkä hitto mättää Suomessa, lamaako täällä pelätään edelleen aina vaan? Se kyllä tiedetään, että työvoima Suomessa on kallista, mutta niin luulisi olevan tyhjän tilan ylläpito ilman toimintaa. Suomen kesä on tunnetusti lyhyt. Luulisi silloin kaikkien matkailuun liittyvien firmojen toimivan ja takovan! Aivan niin kuin talvikautena Lapissa. Nyt vaan on niin, että paikkoja on laitettu kiinni, tarjoilijaa ei huvita tai tavarat ovat loppu tms. 

Koottua reilulta kuukaudelta oman ja siipan taholta: 
* Kesäkuinen perjantai, olimme kollegan kanssa tekemässä elokuussa alkavan koulutuksen haastatteluja ja majoituimme Lahteen hotelliin. Olimme menossa Lahdessa syömään klo 21 ja risat. Hotellin läheltä (aivan keskustassa) kaksi ihan merkittävää ruokaravintolaa sulkivat ovensa klo 21.30, eivät siis ottaneet enää uusia asiakkaita sisään!!! 

* Mies varaa hyvää ruokapaikkaa Hämeenlinnasta, Katisten maineikas kartano: olemme suljettuina heinäkuun!!! What!? Paras lomailukausi ja porukkaa liikkeellä. Ravintolan chef on maankuulu ja paikka kuin luotu kesäiseen matkailuun. Siippa veikin sitten puolalaisen sisämaan vieraan Walhallaan Suomenlinnaan. Upea miljöö ja merimatka. Ravintolassa viinit loppu (punaviiniä tilattiin, valkoviiniä tuotiin kysymättä tilalle), salaatti loppu (tilalle tuotiin risottoa, noh, sehän onkin ihan melkein...), pääruokalautaselle tuotiin ihan jotain muuta, mitä tilattiin, savulohi RAAKAA. Suorastaan noloa!

* Tänään olimme pääsylippuostoksilla: Varusmiessoittokunta feat. Timo Kotipelto "Brothers in arms -konsertti. Esitteessä luki: lippuja myy lippu.fi. Siis CM Hämeenlinna Tiiriö. Sinne. Eivät myyneetkään, vaan juuri tätä tapahtumaa Hämeenlinnassa myy Verkatehdas ja Lippupalvelu. Verkikselle siis: suljettu heinäkuun lopulle!!! R-kioskin Lippupalvelun toimipisteeseen: eivät myy kuin varattuja lippuja. NO NE SAA SITTEN ITSEKIN TULOSTETTUA!!! 

* Suomessa puistoissa järjestettäviin konsertteihin (suurimpaan osaan) ei enää voi mennä picnicille omien viinipullojen ja eväiden kanssa. Jos haluat nauttia lasin tai pari, ostat ylihintaisena pullon tilaisuuden järjestäjältä ja menet juomaan sen muiden samanlaisten kanssa aidatulle alueelle. Ei ihan vastaa ajatusta mukavasta sunnuntaista ystävien kesken itse valitulla nurmipläntillä. Holhoukselta se tuntuu, ja olen satavarma, että moinen rajoittaminen lisää järjestyshäiriöitä: piilopulloja kuljetetaan alueelle saappaiden varsissa ja rintsikoissa, ihmiset jotka haluavat juoda sen viininsä tai oluensa, ottavat kunnon pohjat ja sehän tiedetään, millaista siitä sitten seuraa. PS. En kuulu heihin, jotka ottavat alkoholia päihtymistarkoituksella vaan nauttiakseen siitä hyvässä seurassa kohtuudella.

Oikeasti tuntuu aika uskomattomalta. Olemme tämän kesän aikana vierailleet jo Tallinnassa, Riikassa ja Tukholmassa. Ei oo:ta ei ole tullut vastaan! Mm.Tallinna peittoaa Helsingin matkailussa mennen tullen, sori vaan. 

Ystävämme oli Harley Davidson -tapahtumassa Tallinnassa Piritan laulu-aukiolla. Tilaa oli hyvin, palvelut toimivat eikä jonoja syntynyt, hinnat olivat kohtuuedulliset, ei alkoholirajoituksia alueelle eikä "picnic-väen karsinoita", ei myöskään järjestyshäiriöitä. Kävellessämme itse Tallinnan pieniä kujia sisäänheittäjät olivat hyväntuulisia ja oli mukavaa jäädä turisemaan heidän kanssaan muutama sana ja piipahtaa hämyiseen baariin tai aurinkoiselle terassille. Paikat olivat auki niin kauan kuin asiakkaita riitti. Asennetta! Palvelua! Suomen mainetta! Rahaa! 

Tää ei nyt ihan ymmärrä ja on kiukunnut koko päivän!!! Jossain on vika, kuka kertois noille?

Tosi lähimmäisenrakkautta

Juu, äänestivät sitten muutama pelokas tasa-arvoisen avioliittolain nurin! Pokkaa on, kun takana oli suurella allekirjoitusmäärällä varustettu adressi asian puolesta. Eli ymmärtänette jo heti alkumetreillä, että puolsin tasa-arvoa tässäkin asiassa. Kyllä, minulla on vähemmistöihin kuuluvia ystäviä. Ovat sinkkuja ja osa pitkissä parisuhteissa olevia.

Minua on vuositolkulla kismittänyt se, että aina kun keskustellaan seksuaalivähemmistöistä, puheet siirtyvät sillä siunaamalla hetkellä sänkykamaripuuhiin: "Miten ne sen tekevät, hyi kamalaa!" Miehiä tuntuu iljettävän miehet toisiaan suutelemassa, mutta kaksi kuumaa blondia ovat aivan eri juttu, niitä katselisi vaikka kuinka kauan. Ei iljetä, suorastaan kiihottaa! Kun puhutaan "tavallisista heteroista", kuinka moni kysyy ensimmäisenä, miten he aktinsa suorittavat?

Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin akti. Se on mm. sitä, miten itsensä naisena tai miehenä kantaa, kuinka sinut on kroppansa kanssa, miten ilmentää itseään, millainen suhde itsellä on sekä samaan että toiseen sukupuoleen. Ja jos ajattelee parisuhdetta, ihmissuhdetta, välittäminen ja lähimmäisenrakkaus lienee se tärkein. Sielujen sympatia, kehojen kemia, halu olla juuri tämän ihmisen kanssa.

Eilisiltana uutisissa haastateltiin kristillisdemokraatteja tasa-arvoisen avioliittolain suhteen sekä puolueen puheenjohtajan vaihdoksesta. Puolueen kanta on se, ettei "homoliittoja" hyväksytä. Osan mielestä puheenjohtaja tulisi vaihtaa ja puolueen henkeä tuulettaa. Tämän kannan takana olevat ihmiset totesivat, että nykyinen puheenjohtaja omaa vanhakantaisia ja liian jyrkkiä ajatuksia. Ne, jotka kuuluvat tuohon vanhakantaisempaan puolueen haaraan, puoltavat nykyisen puheenjohtajan jatkamista. Eräskin mieshenkilö totesi haastattelussa, että puolueen aatteen pohjallahan on kuitenkin lähimmäisenrakkaus. <3 LÄHIMMÄISEN  RAKKAUS! <3

Onko lähimmäisen rakkautta se, että kieltää sen rakkauden kokemisen ja toteuttamisen tietyltä ihmisryhmältä? Mielestäni tässä kohtaa uutisissa puhuja puhui itsensä pussiin!

Karmiva esimerkki kirkon suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin (siinä sivussa kaikkiin muihinkin ihmisiin, kuten yksinhuoltajat, naisopettajat, viinan kanssa läträäjät jne jne) tuli myös viime kesänä Imatran seurakunnan sijaiskappalaisen pitäessä raflaavan "Imatra -haureuden kattila - saarnansa". Onko kirkko oikeasti heikompien asialla? Toteutuuko suvaitsevaisuus, yksilöllisyys ja tasa-arvoinen lähimmäisenrakkaus?

Yksi asia, jolla tasa-arvoinen avioliittolaki halutaan tyrmätä, on lasten "vääristyneestä parisuhteesta" saama malli. Pahat kielet laulavat, että sateenkaariperheiden lapsia tultaisi kiusaamaan koulussa. Sama laulu oli 80-luvulla avioerolasten kohdalla. Ja kuinka paljon avioerolapsia on? Kiusataanko heitä?

Tuleeko "homoperheen" lapsista automaattisesti homoja, on asia, jota myös pohditaan. Elsa Saisio on antanut kasvot kahden äidin perheessä eläneelle lapselle. Ja hetero on!!! Kansanedustaja Jani Toivola on viettänyt isyyslomaa, kahden isän perheessä. Nämä esimerkit ovat julkisuudesta. Kuinka paljon onnistuneita parisuhteita ja lasten tarinoita muhiikaan tavisten keskuudessa?

Osa nuorista ihmisistä, jotka etsivät seksuaalisuuttaan, on kokenut seksuaalista väkivaltaa lapsena tai nuorena ja usein vastakkaisen sukupuolen taholta. Ei siis ihme, että kanssakäyminen heidän kanssaan takkuaa, pelottaa, ahdistaa tai on totaalisen mahdotonta. Moni ei selviä haavoistaan edes terapian avulla, toivottavasti ymmärtävän kumppanin kanssa.

Tapaamieni ihmisten, tuttujeni ja oman pohdinnan pohjalta ajattelen tätä nykyä niin, että seksuaalisuuteen kypsytään eri tavoin, eri vaiheiden ja kokemusten vaikutuksesta. Joillekin asia puskee läpi kenties genetiikan välityksellä, osalle mallin, kokeilunhalun ja osalle välttämistarpeen kautta. Kuitenkin veikkaan, että suurimmalla osalla parisuhteen muodostamisen taustalla on se kaikista voimista suurin: rakkaus! Kuka pystyy nostamaan sormensa sitä vastaan?