Tosi lähimmäisenrakkautta

Juu, äänestivät sitten muutama pelokas tasa-arvoisen avioliittolain nurin! Pokkaa on, kun takana oli suurella allekirjoitusmäärällä varustettu adressi asian puolesta. Eli ymmärtänette jo heti alkumetreillä, että puolsin tasa-arvoa tässäkin asiassa. Kyllä, minulla on vähemmistöihin kuuluvia ystäviä. Ovat sinkkuja ja osa pitkissä parisuhteissa olevia.

Minua on vuositolkulla kismittänyt se, että aina kun keskustellaan seksuaalivähemmistöistä, puheet siirtyvät sillä siunaamalla hetkellä sänkykamaripuuhiin: "Miten ne sen tekevät, hyi kamalaa!" Miehiä tuntuu iljettävän miehet toisiaan suutelemassa, mutta kaksi kuumaa blondia ovat aivan eri juttu, niitä katselisi vaikka kuinka kauan. Ei iljetä, suorastaan kiihottaa! Kun puhutaan "tavallisista heteroista", kuinka moni kysyy ensimmäisenä, miten he aktinsa suorittavat?

Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin akti. Se on mm. sitä, miten itsensä naisena tai miehenä kantaa, kuinka sinut on kroppansa kanssa, miten ilmentää itseään, millainen suhde itsellä on sekä samaan että toiseen sukupuoleen. Ja jos ajattelee parisuhdetta, ihmissuhdetta, välittäminen ja lähimmäisenrakkaus lienee se tärkein. Sielujen sympatia, kehojen kemia, halu olla juuri tämän ihmisen kanssa.

Eilisiltana uutisissa haastateltiin kristillisdemokraatteja tasa-arvoisen avioliittolain suhteen sekä puolueen puheenjohtajan vaihdoksesta. Puolueen kanta on se, ettei "homoliittoja" hyväksytä. Osan mielestä puheenjohtaja tulisi vaihtaa ja puolueen henkeä tuulettaa. Tämän kannan takana olevat ihmiset totesivat, että nykyinen puheenjohtaja omaa vanhakantaisia ja liian jyrkkiä ajatuksia. Ne, jotka kuuluvat tuohon vanhakantaisempaan puolueen haaraan, puoltavat nykyisen puheenjohtajan jatkamista. Eräskin mieshenkilö totesi haastattelussa, että puolueen aatteen pohjallahan on kuitenkin lähimmäisenrakkaus. <3 LÄHIMMÄISEN  RAKKAUS! <3

Onko lähimmäisen rakkautta se, että kieltää sen rakkauden kokemisen ja toteuttamisen tietyltä ihmisryhmältä? Mielestäni tässä kohtaa uutisissa puhuja puhui itsensä pussiin!

Karmiva esimerkki kirkon suhtautumisesta seksuaalivähemmistöihin (siinä sivussa kaikkiin muihinkin ihmisiin, kuten yksinhuoltajat, naisopettajat, viinan kanssa läträäjät jne jne) tuli myös viime kesänä Imatran seurakunnan sijaiskappalaisen pitäessä raflaavan "Imatra -haureuden kattila - saarnansa". Onko kirkko oikeasti heikompien asialla? Toteutuuko suvaitsevaisuus, yksilöllisyys ja tasa-arvoinen lähimmäisenrakkaus?

Yksi asia, jolla tasa-arvoinen avioliittolaki halutaan tyrmätä, on lasten "vääristyneestä parisuhteesta" saama malli. Pahat kielet laulavat, että sateenkaariperheiden lapsia tultaisi kiusaamaan koulussa. Sama laulu oli 80-luvulla avioerolasten kohdalla. Ja kuinka paljon avioerolapsia on? Kiusataanko heitä?

Tuleeko "homoperheen" lapsista automaattisesti homoja, on asia, jota myös pohditaan. Elsa Saisio on antanut kasvot kahden äidin perheessä eläneelle lapselle. Ja hetero on!!! Kansanedustaja Jani Toivola on viettänyt isyyslomaa, kahden isän perheessä. Nämä esimerkit ovat julkisuudesta. Kuinka paljon onnistuneita parisuhteita ja lasten tarinoita muhiikaan tavisten keskuudessa?

Osa nuorista ihmisistä, jotka etsivät seksuaalisuuttaan, on kokenut seksuaalista väkivaltaa lapsena tai nuorena ja usein vastakkaisen sukupuolen taholta. Ei siis ihme, että kanssakäyminen heidän kanssaan takkuaa, pelottaa, ahdistaa tai on totaalisen mahdotonta. Moni ei selviä haavoistaan edes terapian avulla, toivottavasti ymmärtävän kumppanin kanssa.

Tapaamieni ihmisten, tuttujeni ja oman pohdinnan pohjalta ajattelen tätä nykyä niin, että seksuaalisuuteen kypsytään eri tavoin, eri vaiheiden ja kokemusten vaikutuksesta. Joillekin asia puskee läpi kenties genetiikan välityksellä, osalle mallin, kokeilunhalun ja osalle välttämistarpeen kautta. Kuitenkin veikkaan, että suurimmalla osalla parisuhteen muodostamisen taustalla on se kaikista voimista suurin: rakkaus! Kuka pystyy nostamaan sormensa sitä vastaan?