Kenkäjoulukalenteri 24/16

Joulunpunaista! 

Punainen on vahva väri ja minulle se on etupäässä kenkien voimaväri. En juurikaan pidä punaista muuten ylläni, paitsi asusteissa. 

Löysin taas kirpputorilta muutamalla eurolla nämä napakkaa samettipintaista kangasta olevat kiilakorkokengät. Sitä kuitenkin matala ihminen haluaa vähän pituutta lisää... Hämeenlinnan mukulakivikadut ovat tunnetusti oikeita korkojen killereitä! Niinpä kiilakorot ovat oiva valinta tähän kaupunkiin. 

Ps. Taustalla on vanhasta ovesta tehty parivuoteen pääty, jonka ostin torista :D

Kenkäjoulukalenteri 23/16

Jatkona eilisen viittaukselle ikään ja kenkien mukavuuteen.... Todettakoon, etten vielä todellakaan ole siinä iässä, että tinkisin kenkien ulkonäöstä!

Riekerit kympillä KIRPPIKSELTÄ, ullatusssss!!!

Kenkäjoulukalenteri 22/16

Eilen mustat, tänään valkeat sandaalit. Tykkään näistä. (Sisäpohjat kertovat, että käytetty on)

Näissä on jotain retroa ja 60-lukulaista. Ostin nämä joskus Hämeenlinnan vanhan Anttilan aikaan alekorista. Orpona tämä pari minua siellä huhuili. Vähän myöhemmin löysin vielä samanhenkisen valkean pikkulaukun, joka sekin on edelleen käytössä... Muistaisinpa vaan missä laatikossa se tulevaa kesäkautta odottaa... Vajaa vuoden takainen muuttoni sai jemmaamaan tavaroita kummallisiin paikkoihin.

Kenkäjoulukalenteri 21/16

Eihän tuo pikku pakkanenkaan kamala ole, kunhan paistais aurinko... Haikailen kesän perään... Sandaalikelejä! Vaikka realistisesti ajateltuna Suomen kesät harvemmin tarjoavat niitä muutamaa päivää enempää.

Nämä mustat keinonahkasandaalit vetelevät viimeisiään. Pinta on päältä jo hapertunut... Joutavat kohta kenkien hautuumaalle. Vanhat ovat nämäkin, kirpputorilöytö vuosien takaa. Soveltuivat sellaisiin seisoskelujuhliin. Ei tanssia, koska lentävät jaloista melko livakkaan avaran olemuksensa takia.

Kenkäjoulukalenteri 20/16

Mötivit! Italialainen muotimerkki. 

Kengät ovat kauniit ja pehmeät, mutta näillä ei käveleksitä kylillä huvin vuoksi. Sen verran on korkea tuo kanta ja lättänä platformi, että päkiät ja jalkaholvit saa äkkiä kipeiksi jos näillä meinaa patikoimaan ruveta! Enemmän sellaiset patsastelukengät. 

Kirpputorilöytö nämäkin. 

Pienellä käytöllä olleet. 

Taidankin käväistä ostamassa näihin uudet geelipohjalliset... Jos vaikka sitten tulisi enemmän ulkoilutettua näitäkin!

Kenkäjoulukalenteri 19/16

Meillä täällä Hämeenlinnassa on mainio Fida. Siellä on hurjasti kaikenlaista hyväkuntoista tavaraa myynnissä. Aina käyn katsomassa kenkähyllyt, nykyisin myös kodin tavaroita ja taulut. 

Nämä tummanharmaat El Naturalistat löysin ko. Fidasta keväällä. Näistä voi sanoa, että ovat jalanmukaiset ja "hyvänmakuiset". Ovh:han espanjalaisilla on melkoisen kova: n. 110 e... Sain ne kirppikseltä kympillä! Ja kuten sisäpohjasta näkyy, eipä ole kauheasti kerennyt edellinen omistaja näitä kuluttaa...

Kenkäjoulukalenteri 18/16

Noin vuosi sitten vieraillessani Kyproksella ostin aiemmin esittelemäni vihreät aavikkokengät. Kotiin tultua aloin etsiskellä näitä ruskeita hieman rouheampia aavikoita. Ei löytynyt mistään! Muistelin laittaneeni ne jo muutama vuosi sitten kellarin varastoon, koska en aikonnut niitä käyttää. En muistanut, missä laatikossa olivat ja mihin kaapin perukoille olin laatikon tunkenut.  

Vasta muutettuani Hobittilaan ja keräiltyäni viimeisiä tavaroita entisestä kodistani nämä huhuilivat matkaan. 

En edes tiedä, kuinka vanhoista kengistä on kysymys. Ne ovat edelleen hyvässä kunnossa, lämpimät ja niillä on hyvä kävellä. Meillä oli jälleennäkemisen riemu ja nyt ne ovat taas käytössä täällä Hobittilan mailla. 

Kenkäjoulukalenteri 17/16

Siinä ovat mytyssä äidin (kokoa 37) ja tyttären (kokoa 36) Converset. Tytär osti omansa kalliilla (vai olisinko minä ostanut ne... En enää muista) ja äiti tavoilleen uskollisena omansa kirpputorilta. 

Kesällä erään Hesan työpäivän päätteeksi kuljeskelin Kaivarin Kanuunaan ja niiden aiemmin esittelemieni UGG:n puukenkien kanssa löysin myös nämä tennarit. Ihan uudet olivat ja 7 euroa taisin maksaa. 

Kenkäjoulukalenteri 16/16

Jatketaan vaelluskenkälinjalla. Kesää ajatellen tilasin Sportsdirectistä Karrimoren varrettomat vaelluskengät. Ajattelin, että jos on kovinkin kuuma keli niin ilmanvaihto toimii paremmin. En käyttänyt reissussa näitä kertaakaan. 

Se ei johtunut siitä että nämä olisivat olleet huonot jalkaan... Lidlin nilkkurit olivat kyllä kieltämättä paremmat. Suurin syy oli hieman epävakaa keli ja hyvin epätasainen maasto. Nilkat oli hyvä suojata, kun rakkaa konttasi ylöspäin, ajoittain laskeutui persuksillaan alaspäin ja siinä välissä yritti loikkia kiveltä toiselle itseään satuttamatta.

Kenkäjoulukalenteri 15/16

Kesä ja pohjoisen vaellus. Ihan loistoseuraa.  Pyhää ja Luostoa. Suomaisemaa. Rakkaa tunturissa. Ja Pyhä Unplugged: Juha Tapio, Paula Koivuniemi, Timo Rautiainen ja Jussi Lampi duo, Aki Louhela, Marzi Nyman ja Sami Pitkämö.

Ostin alkukeväästä Lidlistä alle 30 euroa maksaneet vaelluskengät. Ajattelin, että ei nyt ainakaan ihan kauhea raha hukkaan mene ja aloin sisäänajaa nilkkureita kesän koitokseen. Ovat olleet tähän mennessä parhaat vaelluskengät. On siis ollut Haltia ja Reebokkiakin...

Reissussa sattui ja tapahtui, mutta vaelluskengät pitivät pintansa!

Kenkäjoulukalenteri 14/16

Työkengät... Vielä on 1,5 viikkoa töitä ennen joululomaa! Sen kunniaksi: Masait, MBT:t, keinukengät!

Ostin ensimmäiset keinukenkäni vuonna 2007 polvivamman jälkeen, kun halusin vahvistaa lihaksiani ja korjata ryhtiäni. Olin ollut 5 kk sairaslomalla, oikea reisilihas näytti nahkapussilta, jalkaholvien asento oli muuttunut ja alkoi ilmetä kaikenlaista kremppaa. Näillä ei jaksanut ensimmäisinä päivinä kauaa keekoilla. Oli vaihdettava tavalliset työsandaalit jalkoihin. Mutta viikko viikolta kestävyys kasvoi ja nyt näitä on käytetty siis liki 10 vuotta. Edelleen toimivat.

Kun ohjaa ryhmiä päivittäin eikä tarvitse istua paikoillaan, nämä toimivat pienenä kuntoiluapuna. Korsettialue tulee aktiivisempaan käyttöön ja pohkeet saavat treeniä.

Kenkäjoulukalenteri 13/16

Tähän päivään valitsin pikkukengät, joiden kärjet jo pilkottivat ensimmäisen kalenteriluukun kuvassa. Jälleen kirppislöytö, 10 euroa, Guessin kiilakorkosandaalit. Monet kesän juhlat palvelleet, mahottoman mukavat jalassa.

Kyllä se varmaan alkaa pitää paikkansa, että iän myötä jalkineen mukavuus ajaa ulkonäön ohi, mutta näissä kyllä yhdistyvät nuo molemmat ominaisuudet!

Kenkäjoulukalenteri 12/16

Kesä 2016 oli varsinainen musiikkikesä. 

Oli Hämeenlinnan LinnaJazz, Imatran yöt ja Imatran ajojen Pit Stop partyt, Eput Ratinalla... Nämä kankaiset maastokengät toimivat loistavina festarikenkinä, kunnes... pohja alkoi irvistää ja kangas rispaantui molempien ukkovarpaiden tyvestä sekä sisä- että ulkopuolelta... 

Haikein mielin jätin (vain) 2 vuotta palvelleet popot Imatralle. Äiti halusi ottaa ne vielä pihakengiksi! Ne saivat siis uuden itäsuomalaisen elämän nämä Tallinnasta ostetut rakastetut <3 

Kenkäjoulukalenteri 11/16

Olen vuoden 2016 aikana oppinut käyttämään tori.fi:tä. Nykyään kun eteen tulee hankinta, koski se sitten huonekaluja tai kodin tarvikkeita, kurkkaan, mitä torissa on tarjolla. Siinä sivussa tulee välillä tutkittua myös vaatteet ja kengät. 

Ensimmäinen kerta täysin vieraan ihmisen ovella painamassa ovikelloa oli jännittävä: miten tässä tulee toimia ja mitä sanoa? 

"Moi tulin hakemaan sun vanhaa sänkyä?"

"Sul oli myynnissä mekko, voisinko tulla sun vaatehuoneeseen kattomaan?"

Voiko katsellessa vielä tinkiä? Pitääkö jäädä jutulle?

Nykyisin olen jo rutinoitunut torin käyttäjä ja tavaran hakija. Tässä marraskuussa olen metsästänyt pinnatuoleja ja pyöreää ruokapöytää. Tuoleja olen haalinut täältä Hämeenlinnasta, Valkeakoskelta, Tampereelta ja Helsingistä. Liikkuvan työn etu on sekin, että reviiri hakea tavaraa on melko laaja!

Ja millaisia ihania tyyppejä olenkaan tavannut. Yksi näytti joulupukilta. Sanoi kasvattaneensa partaa juurikin sesonkia ajatellen. Eräs nainen oli todella epäluuloinen ja halusi katsoa siinä vieressä, kun maksoin mobiilipankin kautta tuolin hänen tililleen. Yksi mies sanoi olevansa niin huonomuistinen, että toivoi minun muistuttavan häntä tuolista edellisenä päivänä. Muutama on ystävällisesti suostunut säilyttämään tuoleja siihen asti, kun seuraavan kerran menen Tampereelle työn takia.

Mutta sitten taas kenkiin... Facebookissa on myös kirpputoreja ja ne läväyttävät ilmoituksia aina "Naamakirjan" avautuessa. Nämä hiekanruskeat kiilakorkonilkkurit ostin mukavalta nuorelta naiselta Hämeenlinnan alueen nettikirpputorilta 8 eurolla. Näiden juju on tuo solkirivi.

Kenkäjoulukalenteri 10/16

Kirppis. Muutama euro rahapussissa. Ovelat kannat. Ei voinut ohittaa. Näihin on vaan ostettava geelipohjalliset. Kantojen kiinnikemetalli on niin napakka, että kävellessä se painautuu kantapäähän. Kauheen mukavat muuten :D

Kenkäjoulukalenteri 9/16

Elämässä pitää olla väriä! Kengissäkin saa olla väriä!

Tämän päivän väriläiskä on tämä Kyprokselta tuotu kenkäpari: aavikkokengät. Vierailin noin vuosi sitten Kyproksella Turkin puolella golfia pelailemassa. Huilipäivänä ajoimme Nikosiaan, tuohon jaettuun kaupunkiin. Turkin puolella oli karua ja köyhää, toisella puolella länsimainen shoppailukadusto.

Meinasin seota tuossa kenkäkaupassa. Näitä jalkaan mukavia ja mukautuvia kenkiä löytyi kaikissa mahdollisissa väreissä. Mieli teki ostaa vihreiden lisäksi oranssit ja keltaiset, mutta matkalaukku oli jo niin pinkeänä tavaraa, ettei se ollut mitenkään mahdollista. Piti siis valita... Näin vihreitä kenkiä minulla ei ole aiemmin ollutkaan!

Ps. Kuvausrekvisiittana oleva myyrä-salkku on yksi lempiesineistäni. Myyrä on ihan paras!

Kenkäjoulukalenteri 8/16

Pikkujoulukaudella on hintansa! Tänä vuonna ne maksoivat muutaman punaviinilasillisen ja pääsylipun lisäksi yksien kenkien hengen. Raatihuoneenkatua kävellessä korko tarttui sadevesiritilään, korkolappu irtosi ja nahkat rullautuivat korosta. Jääkää hyvästi kauan ja hartaasti välikausien juhlia palvelleet mustat nilkkurit. Näiden kanssa juhliessa ei tarvinnut kuljetella pikkukenkiä laukussa. Ajoivat asiansa niin siirtymätaipaleilla kuin tanssilattioillakin. Ostin ne aikoinaan Anttilasta (R.I.P.) muutamalla kympillä.

Kenkäjoulukalenteri 7/16

Muoti toistaa itseään sykleissä. Muistan 90-luvulla, kun ylipolven saappaat olivat superkuumat. Tänä syksynä ne taas tulivat. Imartelevat pitkäkinttuisia, laihajalkaisia naisia... Voisi siis ajatella, että kun tällainen pääjalkainen laittaa polvimittaiset saapaat jalkaansa, ruoto näyttää koomiselta. Vaan nytpä löytyi sellainen pitkä saapaspari, joka on mukava, lämmin ja lyhyissäkin koivissa kivannäköinen. Pitkään aikaan kyllä kalleimmat kengät, jotka olen hankkinut, mutta ovat olleet käytössä jo useasti hankinnasta lähtien. Nam!

Kenkäjoulukalenteri 6/16

Kotimaani onpi Suomi, Suomi armas lapsien... Itsenäisyyspäivän kunniaksi pala kauneinta suomalaista järvimaisemaa lakattujen varpaankynsien kera! Tänään muistellaan lämpimiä kesäpäiviä ilman kenkiä, kun rannan hiekka kutittelee varpaiden väleissä ja hortoilusta väsyneitä jalkoja voi viilentää rantavedessä.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ <3 

Kenkäjoulukalenteri 5/16

Palataan tänään kirppislöytöihin. Kesällä Hesa-työpäivän päätteeksi oli tovi luppoaikaa ja niinpä suunnistin Kaivarin Kanuunaan. Sieltä (-kin) bongasin kenkiä. Nämä ovat niistä toiset: UGG:in puukengät, 10 e.

Näissä on mukavuutta ja maanläheisyyttä. Jos puukenkä voi olla jalkaan pehmeä niin tämä pari on. Heinä-elokuussa oli mukavia kelejä kopsutella näillä. Alkoivat töissä sanoa, että kyllä kuulee kun minä tulen työkäytävälle...

Kenkäjoulukalenteri 4/16

Lempäälän Ideaparkki. Lähdin ystävättäreni kanssa viemään 4 kesää käyttämääni golfin hybridimailaa naiselle, joka tori.fi:n kautta ilmoitti halukkuutensa ostaa sen. Ihan sillä mailan hinnalla en näitä Tamariksen namuja saanut... Mutta sainpahan hieman "halvemmalla". Mutta tokihan sitten kenkiin piti ostaa punainen mekko ja ja ja...

Kengät eivät vielä ole olleet julkisessa käytössä, mutta joka ilta käydessäni nukkumaan näen ne. Olen sijoittanut ne makuuhuoneeseen vanhojen matkalaukkujen kantokahvaan näytille. Kyllä kengätkin voivat olla sisustuselementti!

Kenkäjoulukalenteri 3/16

Espanja, varsinkin Katalonia, on vetänyt minua puoleensa jo 4 kertaa. Siinä temperamentissa ja ilmastossa on jotain kiehtovaa, esteettistä ja varmaa. Huomaan vuosien kuluessa tykästyneeni myös espanjalaisiin kenkiin.

Nämä kaunottaret löysin loppukesästä kirpputorilta 8 eurolla. Ovat merkkiä Neosens ja superhyvät jaloissa. Tosin viimeisimmällä Espanjan matkallani Madridissa ja Toledossa ne eivät olleet mukana :D Mutta kieltämättä... Näiden kantojen kopina saa minut hetkellisesti tuntemaan oloni pitkäsääriseksi itsevarmaksi espanjalaisnaiseksi...

Kenkäjoulukalenteri 2/16

Pimeän kaupan ilta ja shoppailufiilis. Syksyllä värit tummenevat ja tänä syksynä erityisesti viinipunainen ja harmaa kutsuivat. Nämä lämpimät tennarit löytyivät Luhta outletistä alehintaan. Ne jalassa olen loikkinut monessa kaupungissa työni puolesta, jututtanut ja haastatellut mielenkiintoisia ihmisiä.

Ja matka jatkuu!

Joulun 2016 kenkäjoulukalenteri

Tämä kulunut vuosi on ollut raju kaikin puolin. Se on ottanut, mutta on se myös antanut. Vaikka kirjoittamiselle ei ole juuri ollut aikaa, kenkäjoulukalenterin kirjoittamisesta ei tingitä! Ja siis, tästä se lähtee...

Kun muutin Hobittilaan, jouduin luopumaan useista kenkäpareista. Säilytystilat osoittautuivat minimaalisiksi ja piti / sain käyttää luovuutta. Useimmiten vaatekaappien päällä on jokunen kymmenen senttiä tyhjä tilaa... Tutusta kenkäkaupasta kävin hakemassa laatikoita ja rakennustarvikeliikkeestä poistuvien tapettien mallikirjoja. Niistä syntyi kengille säilytystilaa!

Aletaan joulukuun aikana katsastaa,  mitä laatikoista löytyy! Mukavaa kun olet mukana!

Tosi mielenkiintoinen duuni

Olen sukeltanut uuteen projektityöhöni suorin vartaloin viidellä kierteellä. Ennen kesälomaa pääsin syventymään kirjallisuuskatsauksen kautta turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mielenterveyteen vaikuttaviin asioihin koulutuksessa, varhaiskasvatuksessa, seurakuntatyössä, työelämässä ja vastaanottovaiheessa. Nyt elokuussa alkavat asiantuntijahaastattelut.

Yksikköömme tuli uusi työntekijä, jonka kanssa olemme käyneet valtavan mielenkiintoisia ja avartavia keskusteluja. Keskustelut ovat koskeneet kohtaamisia.

Tommy Tabermann kirjoitti runossaan, miten ihmisen suurin tarve on saada olla ihminen ihmiselle, tulla kohdatuksi. Itse vannon tämän ajatuksen voimaan. Sananlaskuilla voisi täsmentää asiaa: "Saat sen, mitä tilaat! Niin makaat kuin petaat! Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää!"

Ja nyt jos nämä kaksi asiaa yhdistää, eli pakolaistyön ja kohtaamisen, niin ihmettelen, miksi kohtaamisessa ja vastaanotossa on niin valtavasti eroja! Joidenkin toimijoiden toimipisteissa jäädään odottamaan turvapaikkapäätöstä ennen kuin kotouttaminen aloitetaan. Miksi? Tulovaiheessa ihminen on kenties väsynyt, mutta auki uudelle. Hän tarvitsee ihmistä rinnalleen näyttämään, miten uudet asiat, uusi kulttuuri ja Suomen systeemit toimivat. Täytyy saada tietoa kulttuurista ja miten täällä meillä tasa-arvoa toteutetaan. Tulee kertoa jo alkuvaiheessa, ettemme me halua sotaisuuden ja eri ryhmittymien välisten riitojen leviävän tänne meille (eli kaikki turvapaikanhakijat ovat samalla viivalla, oli sunni tai shia).

Pointti, joka kosketti minua Outin kertomuksessa, oli se, että varhainen kohtaaminen ja tuki, inhimillisyys, jonka annamme turvapaikanhakijalle, jää elämää hänessä saa hän turvapaikan tai ei! Kuulin tarinoita käännytetyistä ihmisistä, jotka ovat lähteneet toteuttamaan hienoa kohtelua, tasa-arvoa ja täällä opittuja hyviä käytäntöjä omassa kotimaassaan. Maailma paranee siis kohtaaminen kerrallaan! Tämä on minusta rohkaisevaa ja arvokasta!

Tuon näkökulman haluan jotenkin pohjaksi hyvien käytäntöjen malliin. Tuota ajatusta haluan helliä suhteessa kaikkeen kohtaamiseen ihmisten välillä!

Tosi miljoonia ja miljardeja

Tämä on puhututtanut minua. Varsinkin nyt projektityössä kolmansista maista tulleiden todellinen hätä loikkaa silmille. Oion kantaväestön käsityksiä lempeällä otteella, kun niitä kohtaan: "Kyllä, varmasti on sellaisiakin pyrkijöitä, joilla ei ole humanitääristä avun tarvetta, mutta kuten vuoden vaihteessa huomasimme, heistä lähti suuri osa takaisin, kun olot eivät vastanneet odotuksia." "Tänne jäävät ne, jotka todella tarvitsevat apua, tai tulevat töihin tai avioituvat." "Suurin osa turvapaikanhakijoista haluaa ennemmin työllistyä kuin elää yhteiskunnan rahoilla." Eräskin turvapaikanhakijana Suomeen tullut henkilö sanoi minulle äskettäin, että hän haluaa mennä töihin ja maksaa takaisin siitä kaikesta hyvästä, mitä Suomi on hänelle mahdollistanut! Me tarvitsemme uutta työvoimaa ja maahanmuuttajissa on paljon potentiaalia ja taitoa.


Kulttuuri, josta pakolaisia tulee on usein hyvinkin erilainen kuin meidän nuori pohjoismainen meininkimme. Ilmastolliset olosuhteet jos nostaa keskiöön... öööö... Jos nyt oikein olosuhteisiin vedoten kärjistää, en minä lähtisi huvin vuoksi hakemaan uutta elämää Alaskasta, Grönlannista, Etelänavalta!


Usein jossain kohtaa keskustelua maahanmuuttoon, pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin liittyen kuulee fraasin "laitettaisiin ensin oman maan asiat kuntoon!" Niinpä! Siinä sitä showta sitten riittääkin, jos vaikka aloittaa tuosta kansanterveysongelmasta nimeltä alkoholismi. On nimittäin semmonen koirankakan kokoinen läjä rahaa sen hoitoon verrattuna tuo maahanmuuttajuuteen satsattu. Että kuppia vai kotoutumista?


"Alkoholi on työikäisten suomalaisten miesten ja naisten merkittävin kuolinsyy, lisäksi alkoholi kaksinkertaistaa riskin päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Siten alkoholin kustannuksia yhteiskunnalle voidaan laskea myös menetettyjen työvuosien perusteella. Työterveyslaitoksen pääjohtajan Harri Vainion mukaan alkoholin takia menetetään laskennallisesti vuosittain 3900 elinvuotta jokaista 100 000 asukasta kohden. Luku tarkoittaa sataa 40 vuoden työuraa vuodessa, jolloin bruttokansantulosta jää saamatta menetettyinä palkkoina ja palkkoihin liittyvinä kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa." http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/alkoholin-haittakustannukset-kattaisivat-koko-kestavyysvajeen/3102644

"Suomen Perusta julkaisi raportin, jonka mukaan maahanmuutto maksaa julkiselle sektorille 700 miljoonaa euroa vuodessa. Se uutisoitiin laajasti ja allekirjoittaneellekin soitti muutama toimittaja sen tiimoilta. VATT:n medianäkyvyys tosin jäi maksimoimatta, kun en suostunut kommentoimaan selvitystä sitä ensin lukematta. Nyt kun se on luettu, osaan jotain sanoakin.

Samuli Salmisen kirjoittaman raportin vahvuus on sitä varten kerätty yksityiskohtainen yksilötason aineisto maahanmuuttajien maksamista veroista sekä heidän saamistaan tulonsiirroista ja käyttämistään julkisista palveluista. Välilliset verot on arvioitu bruttotulojen ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Selvitys koostuu lähes kokonaan tämän aineiston keskiarvojen ja jakaumatietojen raportoinnista. Laskelmien taustalla olevat oletukset kuvataan selkeästi ja erityisesti julkisten palveluiden käyttöä koskeva osa sisältää uutta tietoa." Matti Sarvimäki
erikoistutkija      http://www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit/kolumni/news_1808_id/348


Ei muuta tällä kertaa!

Tosi teksti syntyy kivusta ja kitkasta

Kevät on ollut oman kirjoittamisen aikaa.

Tietoisesti otin omalle voimaantumiselle ja latautumiselle aikaa jo viime syksynä, kun en aloittanutkaan Viisas kynä -kurssiani opistolla. Olin ohjannut sitä syksystä -10 ja nyt tuli aika ladata akkuja ja kirjoittaa itse.

Kevään tapahtumat ja irtiotto entisestä ovat myös osaltaan tuottaneet tekstiä. Kirjoittaminen on aina ollut minulle keino jäsentää maailmaani, ajatuksiani ja tunteitani. Ja minä olen kirjoittanut, koska koen, ettei mitään hyvää uutta synny, ellei pengo kompostiaan ja poimi sieltä niitä auringonkukkia ja kurpitsoja.

Tähän postaukseen laitan luettavaksenne joitakin kevään ja alkukesän aikana syntyneitä runoja.

Paljaana tälle maailmalle
kuin maan uumenista suoristunut saniainen,
vähän vielä kumarassa
kastetta hiuksissa.

Kuin maan uumenista suoristunut saniainen
kelautuu valo maailmaani.
Kastetta hiuksissa
ihohuokoset huohottaen.

Kelautuu valo maailmaani,
kuten silloin, vuonna -88:
ihohuokoset huohottaen
otin askeleita itselleni.

Kuten silloin vuonna -88,
vähän vielä kumarassa
otin askeleita itselleni
paljaana tälle maailmalle.

Joskus olen ollut ensimmäinenkin nainen
     useammin toinen, kolmas, 
                      jopa neljännellä sijalla.

Minun edelleni on rynninyt työ,
tärkeämpi terveyttä ja rakkautta.

Olen synnyttänyt lapset,
jotka ovat kiilanneet väliimme.
     Siitä tarkoituksenmukaisuudesta nautin.

Mutta paheista pahimmalle häviäminen
     korpeaa rintaa.
Viinan viemää miestä en enää suostu rakastamaan!

On aika olla oman elämänsä ykkönen!

Tästä hetkestä minulle
on vain päiviä eri sisällöillä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
ei ole elämää viikonloppuja varten.

On vain päiviä eri sisällöillä,
korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem!
Ei ole elämää viikonloppuja varten.
On päiviä, minun päiviäni.

Korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem.
Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
On päiviä, minun päiviäni,
joihin mahdut myös sinä, halutessasi.

Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
joihin mahdut myös sinä halutessasi
tästä hetkestä minulle.

Nainen laiturin nokassa
jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti.
Katsoo aurinkoon
kaikesta huolimatta.

Jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti,
konttauksesta, rakkauden riipimä.
Kaikesta huolimatta
henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.

Konttauksesta, rakkauden riipimä
sielu ruhjeilla.
Henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.
Elämässä on täysi maku ja mausteet.

Sielu ruhjeilla
katsoo aurinkoon:
Elämässä on täysi maku ja mausteet.
Nainen laiturin nokassa.

Tosi Hobittila

Nyt kun olen asunut Hobittilaksi nimeämässäni asunnossa reilun 1,5 kk, totean, että kyllä tilan koolla on väliä! Enkä nyt tarkoita sitä, että mitä suurempi sen parempi.


Olen asunut rintamamiestalossa elämäni ensimmäiset 18 vuotta, muutamassa alle 50 m2:n kaksiossa opiskeluaikaan, Etelä-Haagan 27 m2 yksiössä, reilun 50 m2 kaksiossa, 110 m2 rivitalossa, 280 m2 omakotitalossa. Osoitteet ovat mielenkiintoisia:
- Vesivalonkatu
- Servin maijan tie
- Naavakalliontie
- Juustenintie
- Kettupolku
- Ristolantie
- Sairionkatu
- Äijälänkatu
- Tollikkomäentie
- ...

Tämä nykyinen kompakti kolmio on 50 m2. Siinä on kaikki tarvittava (paitsi ehkä hieman lämmintä varastotilaa kaipaisin lisää...). Siivoamiseen kuluu reilu 10 minuuttia, astianpesukoneesta saa suoraan nostaa aterimet toisella puolella olevaan laatikkoon ja lautaset yläpuolella olevalle hyllylle. Joudun minimoimaan tavarat. Se tekee hyvää tässä yltäkylläisyydessä. Olen huomannut, että mitä kauemmin elän, sitä vähemmän haluan omistaa. (ehkä nouseva tähtimerkkini jousimies nostaa päätään: vapaus, nainen joka kulkee omia polkujaan!)


Olen myös saanut huikean maiseman nautittavakseni joka aamu ja ilta! En malta olla ihmettelemättä luontoa ja sen ääniä päivittäin.


Eilen illalla kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten ajankäyttö ja yhdessä oleminen muuttuvat, kun tilaa ei ole kaikkien haihtua omiin koloihinsa. Istumme usein iltaa olohuoneessa tyttäreni ja hänen poikaystävänsä kanssa. Nuoret ovat tänä vuonna 19 v. He eivät vietä aikaa tyttären pienessä makuuhuoneessa kaksin, kuten he tekivät isommassa edellisessä kodissamme. Nyt olemme läsnä toisillemme koko ajan. Katsomme leffoja, teemme ruokaa ja mikä hauskinta, olemme löytäneet pöytäpelit. Sanaristikkopeliä Letra mix olemme pelanneet jokunen viikko sitten. Eilen illalla vuorossa oli Yazzi. Meillä oli superhauskaa: nauru raikui, ilmassa oli taikauskoa, kiusoittelua ja voittamisen riemu (poikaystävällä) oli vallaton.


Vaikka helmikuussa vielä mietin, että paljosta joudun luopumaan, nyt ajattelen myös sitä, miten paljon olen saanut. Kun sulkee joitain ovia, uusia avautuu! Sateenkaaren päästä löytyy aarre!

Tosi kevään keskellä

Asun keskellä keväistä luontoa! Makuuhuoneen nurkissa kuuluu tippuvien räystäiden keveä lotina. Naakka pesii vanhan puunrungon kolossa 5 metriä ikkunasta ja palokärki herättää sarjatulellaan aamuisin. Sorsat ovat saapuneet salmeen.

Viime yönä tapahtui kuitenkin jotain sydäntä sykähdyttävää ja ennen kokematonta. Heräsin klo 3.19 ihmettelemään, mikä minut herätti. Kesti tovin, että tajusin sen olevan ulkoa tulevan äänen. Makasin yrittäen paikallistaa sitä. Joutsenia! Parvi maahanmuuttojoutsenia lensi yli ja laskeutui huilaamaan salmeen.

Kävelin ikkunaan ja yritin tähyillä pimeään. En nähnyt lintuja, mutta äänet kuulin. Niillä oli kovasti asiaa toisilleen. Huomion kiinnitti pohjoisen taivaan himmeä valo. Siellä loimottivat revontulet vaaleanvihreinä. Katselin ja kuuntelin luonnon näytelmää kymmenisen minuuttia ja menin takaisin lämpimän peiton alle koiran viereen. Kaunis hetki, jonka jälkeen oli taas helppoa nukahtaa. Ihana kevät!

Tosi itsellistä

Tämä vuosi on alkanut rytinällä ja itsellisillä suunnan muutoksilla. Olen joutunut katsomaan syvälle sisäänpäin. Millaista elämää haluan viettää? Kenen ehdoilla teen päätöksiä? Mitä oikeastaan haluan työelämältä? Kenen kanssa haluan viettää aikani? Ei mitään ihan pieniä teemoja!

Työelämän muutoksia olen kehitellyt jo useamman vuoden. Oikeastaan ammattiopettajan opinnoistani lähtien. Palasin kuitenkin reilu vuosi sitten toimeeni sairaalalla, työhön josta pidän, mahtavan tiimimme ja upeiden ihmisten pariin. Kaipasin kuitenkin jotain uutta, uudenlaista tapaa käyttää osaamistani.

Helmikuulla tuli hakuun lähihoitajakoulutuksen lehtorin paikkoja Tavastialla Hämeenlinnassa. Tein haun sinne ja ajattelin, että jos pääsen, rauhoitan tilanteen ja opettelen nyt käytännössä opeksi. Minulla oli varalla plan B...

Kun tuli tieto, etten ollut tullut valituksi opettajan toimeen, otin käyttöön varasuunnitelman 17.2. Laitoin hakupaperit Jönköpingin yliopiston verkko-opintoihin: The Master of Science with a major in Occupational Therapy. Kyseessä olisivat verkko-opinnot. Olin jo käännättänyt hakuvaatimusten mukaisesti todistukseni englannin kielelle ja kaikki oli valmista, kunhan lähetin hakemuksen liitteineen.

Viikko tästä eteenpäin 24.2. ja olin saanut opiskelupaikan. 26.2. minut headhuntattiin!!! Nyt olisi sitten edessä MYÖS työpaikan vaihto toviksi. Kyseessä on projekti erityisen mielenkiintoisen ja minun sydäntäni lähellä olevan asian tiimoilla kahdeksi vuodeksi. Siitä tuonnempana, kun on nimi oikeasti paperissa. Hyvässä lykyssä nämä kaksi uutta juttua ovat soviteltavissa ja hyödyttävät molemmat toisiaan. Mene ja tiedä!

Että elämäkö tasaista ja arki harmaata?