Tosi itsellistä

Tämä vuosi on alkanut rytinällä ja itsellisillä suunnan muutoksilla. Olen joutunut katsomaan syvälle sisäänpäin. Millaista elämää haluan viettää? Kenen ehdoilla teen päätöksiä? Mitä oikeastaan haluan työelämältä? Kenen kanssa haluan viettää aikani? Ei mitään ihan pieniä teemoja!

Työelämän muutoksia olen kehitellyt jo useamman vuoden. Oikeastaan ammattiopettajan opinnoistani lähtien. Palasin kuitenkin reilu vuosi sitten toimeeni sairaalalla, työhön josta pidän, mahtavan tiimimme ja upeiden ihmisten pariin. Kaipasin kuitenkin jotain uutta, uudenlaista tapaa käyttää osaamistani.

Helmikuulla tuli hakuun lähihoitajakoulutuksen lehtorin paikkoja Tavastialla Hämeenlinnassa. Tein haun sinne ja ajattelin, että jos pääsen, rauhoitan tilanteen ja opettelen nyt käytännössä opeksi. Minulla oli varalla plan B...

Kun tuli tieto, etten ollut tullut valituksi opettajan toimeen, otin käyttöön varasuunnitelman 17.2. Laitoin hakupaperit Jönköpingin yliopiston verkko-opintoihin: The Master of Science with a major in Occupational Therapy. Kyseessä olisivat verkko-opinnot. Olin jo käännättänyt hakuvaatimusten mukaisesti todistukseni englannin kielelle ja kaikki oli valmista, kunhan lähetin hakemuksen liitteineen.

Viikko tästä eteenpäin 24.2. ja olin saanut opiskelupaikan. 26.2. minut headhuntattiin!!! Nyt olisi sitten edessä MYÖS työpaikan vaihto toviksi. Kyseessä on projekti erityisen mielenkiintoisen ja minun sydäntäni lähellä olevan asian tiimoilla kahdeksi vuodeksi. Siitä tuonnempana, kun on nimi oikeasti paperissa. Hyvässä lykyssä nämä kaksi uutta juttua ovat soviteltavissa ja hyödyttävät molemmat toisiaan. Mene ja tiedä!

Että elämäkö tasaista ja arki harmaata?