perjantai 3. kesäkuuta 2011

Tosi toteutuneita haaveita

Ajatus onnesta lennähti kypäräni alle ollessani vespomassa. Huristelin kallistelemista opetellen pitkin Rantatietä, kun vähän matkaa edessäni laitapuolen kulkija ylitti kadun. Mies oli huolittelemattoman näköinen, kädessä keikkui K-marketin pussi. Tällaiset kohtaamiset laittavat pohtimaan taustoja ja elämän valintoja. Millaiset lähtökohdat miehellä on olleet, millaisen mallin elää hän on saanut kotoaan? Onko hän tyytyväinen elämäänsä? Miten hänen haaveilleen on käynyt?

Minä olen onnellinen ihminen! Enkä nyt aio toteuttaa vanhan runon totuutta "kel onni on, se onnen kätkeköön!" Olen saanut paljon tähän neljäänkymmeneenkahteen vuoteeni ja uskon, ettei minun onneni ole keneltäkään toiselta pois. En ole syntynyt jalometallilusikka suussa. Tulen torpasta, jossa ensimmäisten elinvuosieni ajan oli ulkohuussi. Olen voimakastahtoinen ihminen. Onnen eteen olen tehnyt myös töitä ja onnen kantamoisiakin on sattunut eteeni poimittavaksi.

Eräs psykologi sanoi minulle kerran, että ihmisellä pitää olla haaveita. Hän kertoi miehestä, joka oli niin masentunut, että oli kadottanut kykynsä haaveilla, unelmoida. Mies oli hätkähtänyt psykologin kysyessä, mistä tämä haaveilee. Ei hänellä ollut yhtä ainutta unelmaa tulevaisuudessa. Hän sai kotitehtäväkseen miettiä jonkin haaveiltavan asian. Tästä alkoi toipumisprosessi.

Nuorena minulla oli haave perheestä, jossa meidän vanhempien lisäksi olisi kaksi lasta; poika ja tyttö. Tuossa järjestyksessä. Niin tapahtui. Elän tasavertaista parisuhdetta, muodostamme mieheni kanssa "perheyrityksen". Lapsena ja vielä nuorenakin toiveammattini oli opettaja. Sitten lukion valveutunut opo kysyi, tiedänkö sellaista ammattia kuin toimintaterapeutti. Olen unelmieni ammatissa: pääsen toteuttamaan itselleni tärkeitä taitoja kuntoutujieni hyväksi ja opettamaan osaamaani. Haaveilin työn keventämisestä: olen saanut toteutettua kaksi vuorotteluvapaapätkää ja tehdä lyhennettyä työviikkoa.

Minulla on ihana lemmikkikoira, joka juuri nytkin lämmittää vasenta lonkkaani sohvalla kyljessäni maatessaan. Ensisijaisesti olisin halunnut ruttukuonon, mopsin tai bulldogin, mutta russelini Kurko täyttää kyllä kahdenkin koiran paikan.

Omakotitalo oli enemmänkin mieheni toive. Minä olisin ollut ihan tyytyväinen vuokralla asujanakin. Tosin tontille haaveilin grillikotaa useanmman vuoden. Sain sen. Haaveilin pienestä pihakeinusta, kävin viime kesänä sen ostamassa. Yhden auton vuorottelusta väsyneenä toivoin omaa autoa, jotain pientä, kivaa ja persoonallista. Minulla on ollut kohta kolme vuotta oma Syöksysämpylä (Citroen C3). Tuo Vespa on viimeisin toteutunut haaveeni. Mies osti sen minulle äitienpäivälahjaksi.

Pitkään mietin tatuoinnin ja nenäkorun ottamista. Turhamaistia, tiedän. Pelotti ja houkutti. Piirtelin malleja ja viimein toteutin haaveeni. Nyt haaveilen toisesta tatuoinnista. Kuva-aihio on valmiina, aika tatuointistudioon varaamatta.

Koko nuoruusikäni haaveilin matkustamisesta Barcelonaan. Olin tutustunut Dalin taiteeseen, hurahtanut siihen ja halusin sen synnyinsijoille. Olen vieraillut kahdesti tuossa mielettömässä kaupungissa sekä Dalin museossa Figueresissa. Matkahaaveita on vielä monia, toteutumattomia, unelmoitavia. Uusi-Seelanti, Islanti, Japani, Meksiko, Kenia, Pariisi, Praha...

Olen saanut harrastaa: maalata, kirjoittaa, yleisurheilla, pelata squashia, rullaluistella, alppihiihtää, tanssia, tehdä käsitöitä, lukea... Hämeenlinnaan muutettuamme ihailin taivaalla kelluvia kuumailmapalloja. Haaveilin lennosta tuulen sylissä. Haave toteutui miehen kautta. Hän sai kuumailmapallolennon kahdelle syntymäpäivälahjaksi työkavereiltaan ja otti ystävällisesti vaimon matkaseuraksi. Mennä viiletettiin puolen kilometrin korkeudessa ja laskeuduttiin rytisten Hätilän ampuma-alueen bunkkeriin. Miesten kasatessa varusteita minut istutettiin Jeeppiin, annettiin shampanjapullo kouraan ja käskettiin odottaa.

Haaveilen maailmasta, jossa ei ole kaunaa, ilkeyttä, eriarvoisuutta, syrjintää, alkoholismia, huumeongelmia, väkivaltaa, riistoa, saasteita. "Don't wanna be da da dam!" Mieluiten haaveilisin tästä tassuammeessa. Vielä sellaista ei kylpyhuoneessa ole...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti