Tosi jaksottaista englantia

Koulusysteemi on muuttunut omilta ajoiltani melkoisesti. Kurssimuotoisen lukion olen itsekin jo käynyt (eli ei nyt niin hirveän kauan aikaa sitten?), mutta peruskoulun yläluokatkin ovat jo jaksottaisia. Näen siinä paljon hyvää: reppu kevenee, kun ei tarvitse raahata julmettua kirjamäärää päivittäin selässään, rauha keskittyä tiettyihin aineisiin, opiskellaan kerralla jokin kokonaisuus (opettaa esseistiksi). Lukion kurssitkin on tehty niin houkutteleviksi kokonaisuuksiksi, että mieli teki lähteä lapsen kanssa opintielle uudelleen. Vai miltä kuulostavat Mediapaja, Omituisten otusten kerho, Kansainväliset suhteet, Riskien maailma tai Musikaalikurssi? Hmm. Polynomifunktiot, Vektorit, Differentiaali- ja integraalilaskenta? No joo, ei! Mutta on kurssimuotoisuudessa yksi iso miinuskin.

Mihin perustuu kielten oppiminen? Sanojen opetteluun mielestäni ensisijaisesti (kielioppi tulee siinä sivussa). Toistoon ja kielen käyttämiseen. No toteutuuko toisto kurssimuotoisessa kielten opiskelussa? Ei! Pojallani oli liki puoli vuotta taukoa espanjan kurssien välissä. Muistiko perussanoja? Ei muistanut. Katosivat värien nimet ja verbit. Heikon tason huomaan myös ruotsissa. Englantia tulee käytettyä arjessa tietokoneella ja musiikkia kuunnellessa  päivittäin. Englannissa on myös alakoulun vankka pohja viikottaisesta kielen käytöstä, samoin tyttärellä saksan kielestä, joka alkoi vitosella. Jo noilla muutamalla jaksottomalla vuodella saadaan aikaan tarpeeksi toistoja, että perussanastosta jää muistijälki kalloon.

Pitääkö tässäkin ottaa vanhempien lisää vastuuta lapsen opiskelun valvomisesta ja matkustuttaa mukuloitaan kielitaidon kehittymisen toivossa ympäri sopivankielisiä maita? Minulle sopii! Saisko opintotukea?

Tosi kaistapäitä

Terveisiä vaan mummolle! Oli pakko tarttua tähän aiheeseen. Teiden hiekoittaminen!

Onko siinä nyt laitaa, että heti miten kun tulee hyvät potkukelkkailukelit, niin johan jostain ilmestyvät hiekoitusautot ja kylvävät soran siemeniä. Ja koko tien leveydeltä. Kelkka ei kulje, mutta kenkä luistaa! Ei pääse mammat kelkkaillen kauppaan. Hiekoitus toimii kuin laakerit kenkien alla, lonkkaluita, ranteita ja nilkkoja murtuu. Ja ahteri kipeytyy mätkähdyksistä. Äidit ja isukit eivät voi vetää pikkuväkeä pulkallakaan ja rattikelkkojen jaloista sinkoilevat kipunat.

Miksei sitä hiekkaa voida laittaa vain puolikkaalle jalkakäytävälle tai vaan tien toiselle puolelle? Kysyn vaan!

Tosi stand uppia

Tilannekomiikka on ehkä huumoreista hauskinta -ja vaikeinta. Jutut syntyvät vahingossa hetken leiskahduksista ja mukana olijat saavat kunnon naurut. Olen ollut tänä syksynä kolme kertaa katsomassa stand up-komiikkaa. On taito saada se hetken sattuman leimahdus siirrettyä uuteen tilanteeseen ja vielä katsojille, jotka odottavat tulla nauratetuksi.

Tällä hetkellä ehdoton suosikkini on JP Kangas. Hynysen näköinen karvaturri astelee lavalle, ottaa ujon ilmeen hieman kylki yleisöön päin ja hymyilee. Kangas puhuu hiljaisella äänellä (tehokeino) ja houkuttelee yleisönsä höristelemään korviaan. Sitten niitä tulee: hillittömiä tirskahduksia ja tarinoita arkisesta miehen elämästä, miten ex-tyttöystävä on kuin Keiju (se margariini) ja naapurissa asuu kääpiö, joka on vähän pikkuvanha ja tekee pätkätöitä... Olen nähnyt ja kuullut pekkiä perversioitakin, jotka eivät aiheuta muuta kuin myötähäpeää.

Harrastan lasteni kanssa tilannevinoilua, sanan muunnoksia ja homonyymejä. Ajelimme viikonloppuna Itä-Suomeen isovanhempia katsomaan. Menomatka taittui letkeästi keksien suomenkielisiä sanoja, jotka eivät tarkoita mitään: salikka, hörmiö, pälsy, onsikko. Toinen keksi sitten näille merkitykset. Koko vierailun oli mahtava pikku pakkanen ja kuulas ilma. Paluumatka alkoi Ruokolahdelta. Mummo tuli kyydissä pankkiautomaatille ja meidän perhe siitä lähikauppaan. Mummo lähti kotiin päin jalan ja oli päätiellä vieläkin kun saimme ostokset ja perheen autoon ja tien päälle. Ihmettelin ääneen, että mites se mummo vielä tuossa on. Ville totesi, että on taatusti jäänyt suustaan kiinni, johon minä: "Toivottavasti ei ainakaan metalliseen valotolppaan!"

Venlalla oli tylsää sen jälkeen kun matkaleikit oli käytetty. Tylsyydestä syntyi mahtava yhden naisen (alun) musikaalistandup! Neiti höpisi, lauloi ja pajatti Nastolasta Hollolaan, palttiarallaa 35 minuuttia. Esityksessä oli tunnelmia tylsästä automatkasta, vinkkejä siitä mitä kaikkea voi auton ikkunasta nähdä, mitä tienviitoissa lukee ja ihan vaan piruuttaan ääntelyä matkalla töitä tehneen isänsä kiusaksi. Välillä nauratti ihan vedet silmissä, sitten taas oli pakko pyytää olemaan hetken hiljaa (turhaan). Voi sitä suoltoa! Naurua maailmaan ihmiset!

Tosi kompostointia

Meillä on aina kamala vääntö, mitä Syöksysämpylässä kuunnellaan, jos autossa on molemmat lapset samanaikaisesti. Toinen haluaa kuunnella energistä ja toinen rokimpaa, äiti suomipoppia tai aaltoja. Tässä muutama viikko sitten ajelin teinitaksihommiani  aamuvuorossa ja kuuntelimme vanhemman lapsen kanssa sitä vähän rokimpaa kanavaa (aina en ole ollenkaan vakuuttunut sen soveltuvuudesta 16-vuotiaalle, mutta välillä sieltä saa hyvät naurut. Sitä ainaista testosteronin höyryistä alapäähuumoria ei jaksaisi heti aamusta, mutta ihastunut olen Stiguun ja isään).

Väliotsikot ovat sangen hauskoja. Tällä kertaa Radio Rock - tuo aiheiden komposti! Haa, mikä Goldbergilainen ilmaus. Kesän kirjoittajakurssi tupsahti mieleen tuoreena kuin kompostimulta. Mitä tekemistä siis radiokanavan välijuonnolla, kirjoittajakurssilla ja kompostilla on toistensa kanssa?

Kurssi, jolla olin, oli Natalie Goldberg-kirjoittajakurssi Oriveden opistolla. Goldberg on amerikkalainen luovan kirjoittamisen ohjaaja, opettaja ja kirjoittaja. Häneltä on suomennettu 4 mainiota luovan kirjoittamisen opasta, joiden kautta voi tutustua kritiikittömämpään ja luovempaan tapaan kirjoittaa. Kompostointi on yksi Goldbergin termeistä. Hyvin kuvaava sellainen.

Goldberg ajattelee, että kirjoittava ihminen kirjoittaa silloinkin, kun ei fyysisesti kirjoita. Hän havainnoi, kerää materiaalia, listaa asioita pieneen rumaan muistikirjaansa (rumaan sen vuoksi, että sellaiseen on lupa kirjoittaa mitä nyt mieleen sattuu tulemaan). Nämä asiat sitten muhivat kirjoittajan päänupissa, eli kompostoituvat. "Olemme kokemustemme komposteja, joissa mielemme poisheitettyjen munankuorten, pinaatinlehtien, kahvinporojen ja pihviluiden hajoamisesta syntyy typpeä, lämpöä ja hedelmällistä maata. Tästä maasta puhkeavat runot ja tarinat. Mutta tämä kaikki vaatii aikaa. On vain jatkettava elämänsä orgaanisten yksityiskohtien kääntämistä." Näin ovat kääntäneet Goldbergin tekstin Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari (Goldberg: Luihin ja ytimiin, 2004, s.30-32)

Ajatus kokemusten kompostoitumisesta on lempeä ja armollinen. Usein on niin kiire saada aikaan jotain, ettei malta odottaa kurpitsojen tai auringonkukan taimenten nousua. Ja sitten kasan päällä on niitä joulukuusen ja orapihlajan oksia, jotka eivät maadu millään! Rikkaruohoakin se läjä pukkaa, mutta antaa rehottaa.

Sain Goldberg-kurssilta mahdottoman paljon eväitä omaan kirjoittamiseen. Käytimme sattumasanoja, lapsuksia, kliseitä, tajunnanvirtaa, oman elämän aineksia (mokat, motot ja oletukset), teimme listoja. Ennen kaikkea en ole enää niin kriittinen oman kirjoittamisen suhteen. Uskallan jopa julkaista näitä tuherruksiani toisten luettavaksi. Ilman kurssia ja opettajan palautetta tuskin olisin alkanut koskaan bloggaamaan. En myöskään olisi saanut aiheita niihin yhdeksään novelliin, jotka nyt odottavat viimeistelyä. Ennen hätähousuileva Satu kirjoitti, inspiroi ja editoi samalla. Nyt maltan jättää tekstin raakileena lojumaan, annan kompostoitua hetken ja sitten taas maata kääntämään. Niinhän se menee kirjoittamisessa: 10 % inspiraatiota ja 90 % perspiraatiota (kuuluu asioihin, joista tulee hyvä hiki!).

Tosi lumista

Aamulla satoi toinen ensilumi maahan. Kestäisiköhän tämä nyt ja valaisisi maan.
                                                                                                                    
Suhteeni lumeen on monisyinen. Miksi pitäisin lumesta? Siksi, että koira pysyy puhtaana lenkeillä. Säästyn ainaiselta pyyhkimiseltä ja suihkuun kantamiselta, kun annan hurtan kahlata lumihangessa ennen sisälle päästämistä.  Lumi mahdollistaa lumikenkäilyn ja alppihiihdon. Suurin syy miksi lumi saisi tulla jo marraskuun alussa on se, että maisema valaistuu kuolettavan pitkän pimeän ajan jälkeen. Harhaa, tiedetään. Yhtä pimeää      on vieläkin, mutta tuntuu valoisammalta. Olen tässä kohtaa ilolla harhainen.

En ihan kamalasti lumesta välitä siksi, että se on kylmää, sen tuloa ei voi hallita ja sitä pitää lykkiä pihassa erilaisilla työntimillä kulkuväyliltä. Suoraan sanottuna inhoan lumen luontia. Siinä tulee taas se paha hiki, niin kuin ikkunoiden tai auton pesussa sekä niiden pihakalusteiden roudaamisessa talvisäilöstä kesään ja toisin päin. Varsinkin nuoskalumen kanssa tappeleminen saa ärräpäät lentelemään ja päivän pilalle. Tuolloin en ole mukava ihminen. Aikani säästyin lumitöiltä vetoamalla siihen, että en jaksa työntää kolaa, olen liian heikko (uskokaa huviksenne, läpi meni!). Mies hommasi lumen työntimen. "Kuorma pienenee, jaksat!" Oli pakko alkaa muodon vuoksi heilumaan sen kanssa pihassa. Mutta eihän ne hommat olleet sitten ollenkaan oikein tehty: lumikasat kuulemma väärässä paikassa ja vedelty "ryssäläisittäin". Ei edes sinne päin! Osti sitten lumilingon... Siihen minä en koske. Linkoaa minut vielä -heiveröisen naisihmisen- naapuritalon seinään.

Tosi kylventää

Hassut asiat jäävät vaivaamaan mieltä, jopa vuosikymmeniksi. Niinkuin nyt yhdet vaaleanvihreät saapikkaat, jotka tulin myyneeksi kirpputorilla opiskeluaikana aivan varmana  siitä, etten enää koskaan niitä käyttäisi. Nyt käyttäisin. Tai kylpypalju, joka meni jätelavalle, ennen kuin ehdin sitä pelastamaan!

Rakastan kylpemistä. Kolmessa asunnossani on ollut amme ja niitä on käytetty paljon. Otaniemen perheasunnoissa oli mahtava kokopitkä amme, johon kissani muutaman kerran molskahti taiteillessaan laidalla. Tapiolassa oli istuma-amme, jonne piti miehen kanssa änkeytyä kahdestaan. Etelä-Haagan yksiössä taas ruhtinaallinen makuuamme, jossa tuli vietettyä paljon aikaa (osaksi siksi, että kämppä oli järkyttävän kylmä ja vetoisa). Matkavarauksia tehtäessä hotelli rankkautuu ihan kärkipäähän, mikäli huoneessa on amme. Oli kuuma tai kylmä kohde, kylpy tekee eetvarttia. Tottakai asiaan kuuluvat erihajuiset kylpyvaahdot.

Haluaisin ammeen pesuhuoneeseen. Sille olisi hyvä paikkakin olemassa, ei tarvitsisi vetää mitään ekstravesipisteitäkään. Mutta mies alkoi kitsastella: tietää siis yli 20 v kokemuksella, että veden kulutus lisääntyisi huomattavasti jos rouva pääsisi ammeeseen pärskimään. Eikä hän millään usko, että alkuinnostuksen jälkeen kulutus palautuisi ennalleen... Joohan, jookos, pliis! Ja EI! Ehkä ajelen joku päivä Starkkiin ja ostan omapäisesti sieltä tassullisen lasikuituammeen, kuljetutan kellariin ja yllätän mieheni omatoimisuudellani. Söpraissssss!

Jos olisi käynyt hyvin, minulla olisi sellainen alumiininen palju, joka on takalaidaltaan korkea ja etulaita matalampi. Siinä on tarkoitus kylpeä istuen jalat paljun ulkopuolella. Sellainen oli naapurin Veera-mummolla, kun olin pikku tyttö. Pääsin muutaman kerran siinä kylpemään, kun olin naapurissa saunomassa. Veeran kuoltua yli 80-vuotiaana äitini sai olla mukana tyhjentämässä kuolinpesää. Hän oli hoidellut Veeran asioita viimeisinä vuosina, ollut vähän niinkuin tytär, jota hänellä ei koskaan ollut. Äiti sai kauniita käsin kirjailtuja liinavaatteita, pari lipastoa ja kukat. Tuossa vaiheessa minun olisi pitänyt olla ajan hermolla ja pyytää paljua itselleni. Se joutui uusien asukkaiden muutettua taloon roskalavalle!

Hiljattain luin Anneli Kannon kirjaa Veriruusut. Sieltä sivuilta pompsahti eteeni kuvaus tuollaisesta paljusta. Nyt se sai oikean nimenkin Kuhneamme! Sellainenkin olisi ihan mahtava. Siellä siis nimensä mukaisesti kuhnaillaan. Jos en saa tassuammetta, tahdon Kuhnen. Kaipaan kuhnailua kuumassa Kuhnessa! Kuhnittuani Kuhnessa kokisin kolotusten kaikonneen! Kuhne karistaisi kaikki keljuudetkin kallosta kuljeksimasta! Googletan Kuhnen, jos jollain olisi myytävänä!

Tosi höpöskooppi

Myönnetään, olen kiinnostunut mystiikasta, horoskoopeista ja astrologiasta. En usko päivittäisiin lehtien höpöskooppeihin (kännykän arvaavan tekstinsyötön luoma ihana uusiosana), mutta astrologian pohjalta tehtyihin persoonallisuuden karttoihin kylläkin. Googletin erilaisia syntymäajan mukaan tehtyjä määritelmiä, horoskooppityyppejä ja tutkailin, kuinka paljon ne ovat kohdallani yhteneväisiä. Siinä vierähtikin sitten tovi.


Länsimaisessa horoskoopissa olen vaaka. Allekirjoitan liki kaiken mitä, vaaoista sanotaan: 
Eläinradan diplomaatti, sympaattinen, pyrkii koko loppuelämänsä miellyttämään muita jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella. Hänestä kasvaa äärimmäisen herkkä mielialojen aistija, tekee kaikkensa välttääkseen konfliktin, oikeudenmukainen, omaa voimakkaan sosiaalisen omatunnon. Just! Vaaka on miellyttävä seuralainen ja hyvä ystävä, päätöksen tekeminen ei tälle jahkailijalle ole ikinä helppoa, on taipuvainen turhamaisuuteen,ei pysty päättämään mitä pukisi päällensä. Just just! Vaaka on älykäs, rakastaa syvällisiä keskusteluja - ja osaa suuttuessaan sanoa ne asiat, jotka satuttavat kaikkein eniten, kyky keskittyä olennaiseen. Vaaka rakastaa, sisällään syvälle istutettu tarve olla parisuhteessa. Vaaka kasvaa täyteen mittaansa vasta ollessaan vapaa ja tasavertainen kumppani. Älä anna hänen nöyrtyä palvelemaan itseäsi, niin saavutat rakkauden, jonka syvyydestä olet tuskin uskaltanut edes haaveilla. Oih!


Parhaimmillaan Vaaka on ammateissa, joissa hän pääsee neuvomaan ja auttamaan toisia ihmisiä - terapeuttina, kouluttajana, konsulttina - tai ihan oikeasti diplomaattina. Kauneutta rakastava Vaaka soveltuu hyvin myös taiteellisiin ammatteihin: valokuvaajaksi, sisustajaksi tai vaikkapa taiteelliseksi muotoilijaksi.


 Tiedän senkin, että iän myötä nouseva merkki alkaa vaikuttaa enemmän. Kyllä: Jousimiehet filosofoivat ja kaipaavat tilaa ja vapautta ympärilleen. Jouskari on optimisti,  kärsimätön, valloittava idealisti joka elää täysillä ja hurmaa mennen tullen kanssakulkijansa maailmanmatkoillaan, hänen päänsä on täynnä suuria unelmia ja hän sukeltaa suin päin seikkailuihin. Pian olen Camel-boots-nainen "joka kulkee omia polkujaan!"


Kiinalaisessa horoskoopissa olen apina, elementtini maa. Apina on viihdyttävä, huumorintajuinen kumppani, vapautta rakastava luonne ja verraton ystävä, yleensä koko ajan äänessä, kekseliäs ja hyvä ratkaisemaan ongelmia. Hän on suvaitsevainen, järkkymätön ja hänellä on luova järjestelykyky, hyväsydäminen, vaikka saattaa joskus vaikuttaa röyhkeältä. Hänen mielestään ei ole mitään pahaa päästellä joskus valkoisia valheita. Apina on myös utelias ja valmis kokeilemaan kaikkea, antaa helposti periksi mielihaluilleen ja haluaa tehdä asiat tässä ja nyt. JOO-O, aika yhteen menee!


On olemassa myös muinainen Druidien puuhoroskooppi. Sen mukaan olen Pihlaja (se on muuten ollut aina lempipuuni). Herkkä Pihlaja on charmikas, iloinen, tunteellinen, intohimoinen, levoton ja lahjakas, hänellä on hyvä maku, taiteellista silmää ja hän rakastaa elämää, pitää huomion kohteena olemisesta ja on myös hyvää seuraa mitä erilaisimmissa olosuhteissa. Vaikka hän on itsenäinen, saattaa hän myös joskus asettaa itsensä riippuvaiseen asemaan. Hmm, samaa on...


Uusin tuttavuus löytyi afrikkalaisesta horoskoopista: Taivaanranta 4.10.-3.11.

Taivaanranta kurkottaa kaukaisuuteen tuntemattomana, saavuttamattomana ja houkuttelevana. Oman rajoittuneen ympyrän ulkopuolella olevan maailman näkeminen korostuu Taivaanranta ihmisillä voimakkaana. Merkin alla syntyneillä on pakottava vaeltamisen tarve, heidän täytyy tuntea maailma ja he matkustavat kokemuksia varastoidakseen. Vaeltamisen intohimo tekee heistä suuria uneksijoita ja runoilijoita - he ovat kokeneet inhimillisen olemassaolon kokonaisuuden. Ahaa!

Mystisin löytö oli 9 Star Ki astrologia. Olen numero 5; Keltainen Maa Tähti joka edustaa keskellä olevaa energiaa, joka ohjaa ja johtaa muita, ollen ajoittain merkin edustajille sekä antoisaa että uuvuttavaa. Se kuvaa myös alkuja ja loppuja, elämän ylä- ja alamäkiä, jotka pitävät sisällään menestystä tai epäonnistumisia. Jostain syystä Keltainen Maa Tähti ihmiset saattavat tehdä samantapaisia virheitä koko elämänsä läpi, mutta selviytyvät suuristakin vaikeuksista nopeasti ja naarmuitta. Myös ihmissuhteissa merkin edustajat kohtaavat usein itsensä mitä erilaisimpien tilanteiden keskeltä. Heidän partnerinsa saattavat olla paljon nuorempia tai vanhempia, ympärillä voi pyöriä lapsia monesta avioliitosta tai Keltainen Maa Tähti on keskellä mitä oudointa rakkauskuviota. Merkin alla syntyneiden onkin syytä hengähtää välillä ja varoa polttamasta kynttiläänsä molemmista päistä. No nyt pomppas noitten ekan ja viimeisen lauseen väli!

Kesällä tutustuin naiseen, joka on erikoistunut numerologiaan.  Sain kuulla, että elän ysi-vuotta ja se on suuri muutosten vuosi: Toiminta, tarmo, puhti, elinvoima, energia, levottomuus, hyökkäävyys, intomielisyys, aloitteellisuus, kilpailu, häikäilemättömyys, röyhkeys, haasteellisuus, pakottaminen, vetovoima, magneettisuus, töykeys, epäluotettavuus, analyysi, virittäminen, omaperäisyys, rakentavaisuus, kekseliäisyys. Tässä ehkä selitystä heille, jotka ovat kyselleet FB:ssa, mistä revin kaiken energiani! Kyllä tämä vuosi on tarjonnutkin muutoksia ja mahdollisuuksia niin ihmissuhde- kuin työrintamalla. (Häikäilemätön, töykeä ja röyhkeä en toivottavasti ole ollut kovinkaan usein. Pamauttakaa jollain, jos olen!)

Sisäinen elämänluku ilmaisee sisäisiä ajatuksiasi ja toiveitasi. Usein tämä luku sisältää ominaisuuksia ja kykyjä, joita olet ehkä laiminlyönyt, tai joita et ole uskaltanut käyttää. Sisäinen elämänluku kertoo millainen todella olet, mitä todella ajattelet ja tunnet. Se paljastaa syvimmän sisäisen olemuksesi ja todellisen minäsi. 

Mottosi voisi olla: ”vapaa kuin taivaan lintu”. Haluat, että elämässäsi on seikkailua, jännitystä, vapautta ja odottamattomia tapahtumia. Rakastat matkustamista ja siihen liittyvää vapaudentunnetta. Olet luonteeltasi seikkailija. Sinun on vaikea hyväksyä sitä, että toiset yrittävät tunkeutua elämääsi ja määrätä sinua. Tässä suhteessa olet epätavallisen herkkä. Haluat ehdottomasti päättää itse omista asioistasi ja ärsyynnyt ehkä liiankin helposti muiden antamista neuvoista.

Olet älykäs ja lahjakas. Ideasi ovat usein varsin monipuolisia ja epätavalliset asiat vetävät sinua puoleensa. Olet kiinnostunut mystiikasta, henkisestä elämästä ja astrologiasta. Janoat kokemuksia ja suhtaudut elämään myönteisesti. Saatat toisinaan olla liian levoton ja kärsimätön, joten opettele kärsivällisyyttä. Et pidä rutiineista ja sinkoilet harrastuksesta toiseen, saamatta oikeastaan mitään vietyä loppuun asti. Sinulla saattaa olla vaikeuksia ottaa vastuuta. Pelkäät sitoutumista, joten sinulla saattaa olla useita lyhytaikaisia suhteita elämässäsi.

Ulkoinen elämänluku paljastaa ulkoisen ilmeesi ja olemuksesi. Se kertoo, millaisen kuvan annat itsestäsi toisille, ja miten muut näkevät sinut. Sinua pidetään hyvin luotettavana ihmisenä, jolla on analyyttinen luonne ja itsekuria. Pukeudut tunnontarkasti ja sovinnaisesti, sinulle tunnontarkkuus on hyve.Varo, ettei itsepäisyytesi johda sinua yksinpuolisuuteen ja rajoittuneisuuteen. Elämäntapa ilmaisee sisimpääsi, olemustasi ja tapaasi suhtautua elämään. Se kertoo ominaisuuksista ja taidoista, joita olet saanut itsellesi elämää varten.

Numero 9 toivoo saavansa ilmaista itseään universaalilla tasolla – ja näin sinun tuleekin tehdä. Kun yhdeksän on sinun elämäntapasi, tulee sinun yrittää ymmärtää, että oikeastaan mikään ei kuulu sinulle. Rikkaat ominaisuudet ja lahjat joilla sinut on varustettu kuuluvat ihmiskunnalle. Kirjallisuus, musiikki, taide ja keksinnöt kuuluvat maailmalle - opettavat, valaisevat ja tekevät elämän helpommaksi elää. Tällä tavoin tulee sinunkin antaa itsestäsi.

Se että elämäntapasi on yhdeksän saattaa merkitä vaikeuksia. Tämä koskee erityisesti henkilökohtaisia tarpeita. Elämäntapa 9 antaa kuitenkin suuren ja välillä yllättävänkin korvauksen monilla muilla alueilla. Sitä voidaan verrata jättiläisaaltoon, joka on vienyt kaiken mennessään syvyyksiin, ja juuri kun kaikesta toivosta on luovuttu, heittääkin aalto rannalle juuri sen, mitä tarvitaan ja toivotaan eniten.

Elämänpolku kuvaa tietä, jota pitkin sinun tulisi elämän aikana kulkea. Se kertoo, mitä asioita sinun on elämässäsi muistettava ja otettava huomioon, jotta tiesi ja elämäntehtäväsi olisi helpompi kulkea.Paljasta luovuutesi rohkeasti muillekin. Se tuottaa muille iloa, ja itseluottamuksesi kasvaa. Pyri keskittymään yhteen asiaan kerralla, ja opettele nauttimaan kauneudesta ympärilläsi. Opettele suvaitsevaisuutta ja ole vähemmän kriittinen.

Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi sitten ymmärtää, mitä uskoa? Kyllä sieltä itseään löytää. Hassua oikeasti, miten paljon noissa on samaa. Jokaisessa höpöskoopissa korostetaan energistä, seurallista, mutta levotonta ja vaeltavaa luonnetta ja luovaa mieltä. Näiden mukaan olen myös herkkä tunneilmapiireille ja valmis auttamaan ihmisiä. Haluan nähdä paljon ja kauas, olen siis utelias ja suvaitsevainen. 

Tämä VaakaApinaPihlajaTaivaanrantaKeltainenMaaTähti alkaa nyt toteuttaa mielihaluaan ja käy syömään. Sen jälkeen autan lastani pääsemään harrastukseen ja puran omaa energiaani lenkkeillen. Illalla luon jotain kaunista, otan lasin punaviiniä ja menen kynttiläsaunaan pohtimaan syntyjä syviä. Odotan jännityksellä, mitä ihanaa kultani tuo tuliaisiksi reissultaan Riikasta.