Kollegani Äänekoskelta puhui jo vuosia sitten ilmiöstä nimeltä Postcrossing. Ihmettelin, mikä ihme systeemi se on, eikä se oikein sillä selittämällä auennutkaan. Viime syksynä, kun aloitin opintovapaani, silmiini osui saman kollegan Facebook - päivitys aiheesta. Kuulosti aika kivalta, että saa kortteja ympäri maailmaa. Ja uusi muoto tutustua eri maiden maisemiin ja tapoihin.
Lokakuussa -13 tein oman Postcrossing - profiilini ja siitä se lähti. Profiiliin saa halutessaan kirjata toiveita, millaisia kortteja haluaisi saada. Sinne voi myös laittaa kuvan ja ylläpitää postikorttiseinää ja valita suosikkeja. Kun haluaa lähettää kortin jonnekin päin maailmaa, kone arpoo osoitteen, jonne kortti lähetetään. Siihen kirjoitetaan ID-numero. Jokaisella maalla on oma lyhenne ja juokseva numerosarja perään. Tietokone osaa sen avulla hakea oikean lähettäjän. Korttiin kirjoitetaan jotain, mitä kortin kohde haluaa tietää tai jotain itsestä. Viestit kortin saapumisesta tulevat sähköpostiin, kun kortti on saapunut kohteeseensa. S-postiosoite ei näy julkisesti, joten "ylimääräiseltä" postilta välttyy. Kun itse saa kortin, se rekisteröidään ID-numeron mukaan ja kirjoitetaan lyhyt viesti lähettäjälle.
Tällä hetkellä olen lähettänyt noin 36 korttia ja saanut noin 30. Kortteja on tullut Hollannista, Saksasta, Taiwanista, Singaporesta, Amerikasta, Englannista, Japanista, Kiinasta, Puolasta, Venäjältä, Etelä-Koreasta, Kanadasta, Ukrainasta, Virosta ja Irlannista. Aina kun kirjaat itse yhden kortin lähetetyksi, sinä olet lähetyslistalla ja jossain päin maailmaa kone arpoo sinut seuraavan kortin saajaksi.
Olen saanut kortteja, jollaisia kerään: puita, ovia, ikkunoita, taidekortteja. Olen saanut myös paljon paikallisia 'turistikortteja', jotka kuvaavat lähettäjän asuinpaikkaa. Operointikieli on itselläni englanti ja sivut ovat englanniksi. Samalla tulee siis harjoitettua käytännön kielitaitoa. Yhden kortin olen saanut saksankielellä, koska profiilissani väitän osaavani vähän sitäkin kieltä :D
Ihmiset toivovat usein, että kertoisin harrastuksistani tai haaveistani tai jotain suomeksi. Olen levittänyt suomenkielen osaamista sanoilla KIITOS, MINÄ RAKASTAN SINUA, HYVÄÄ JOULUA ja yksittäisiä suomenkielisiä lauseita, joita joissain korteissa on ollut valmiiksi. Pyrin aina löytämään kortin, joka sopisi toiveisiin.
Onhan ilmaisiakin harrastuksia, vai onkohan sittenkään? Kävelemiseen tarvitaan jonkun sortin kävelyyn soveltuvat kengät ja ulkoiluvaatteet, kirjasto taitaa olla liki ilmainen, jos muistaa palauttaa kirjat ajallaan. Postcrossing ei ole harrastus siitä kalliimmasta päästä. Ostan kortteja aina, kun löydän halpoja. Käytän kirpputoreja, alekoreja, teetän kortteja Ifolorin kautta omista kuvista ja teen osan itse. Eilen löysin paikalliselta kirpputorilta 20 korttia yhteensä 2 eurolla. Iso osa suomalaisten taiteilijoiden taidekortteja. Niitä on ilo lähettää. Postimerkkinä jokaiseen maailman kolkkaan käy Suomen 1.luokan merkki + Priority - tarra.
Eilen tuli kortteja kolme: yksi Hollannista ja kaksi Saksasta. Tänään sain toisen korttini Singaporesta. Pöydällä odottaa kaksi lähtevää korttia. Molemmissa osoitteissa oli toiveissa mustavalkoinen kortti. Huomenna menevät postilaatikkoon ja hei hei Ukrainaan ja Amerikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti