Tosi kokki

Meillä iskä tekee kurmeeta ja äiti karmeeta! Eli siis otsikossa en puhu itsestäni!

Olen aina ollut korkeintaan keskinkertainen ruoanlaittaja. Kun tapasin mieheni, julistin heti ensimmäiseksi, etten sitten osaa laittaa ruokaa, mutta syön kuin hevonen. Hyvä alku yhteiselle taipaleelle. Anoppinikin oli ensimmäisellä tapaamisellamme ihmetellyt hyviä ruokahalujani ja senaikaista pientä kokoani. Noh, koko on suurentunut, ruokahalu pysynyt samanlaisena. Koskaan en ole ollut kovin nirso tarjotun ruoan suhteen, melkein kaiki menee alas (paitsi palsternakka, piparjuuri ja raaka selleri).

Mieheni taas on mestarikokki. Hän tekee ruoat pieteetillä ja aina ohjeen mukaan. Siksi häntä ei voi lähettää Master Cheffeihin, koska improvisaatiopuoli ei toimi! Muuten olisin sen jo tehnyt aikapäivää sitten. Meillä minä teen arkiset makaronilaatikot ja kaalipadat sekä leivon. Mies vääntää kalat, kokolihat ja erikoisuudet.

Eräänä päivänä töihin minulle tuli tekstiviesti: "tuo tullessasi hoisin-kastiketta, riisiviinietikkaa tai kuivaa sherryä ja hunajaa". Arvelin jo siinä vaiheessa, että jotain outoa on tekeillä. Sitten tuli multimediaviesti, jossa mies töhöttää kuumailmapuhaltimella ankan nahkaa ruskeaksi. Sinä iltana oli päivällisellä Pekingin ankkaa... (kun ensin oli löytänyt kaupasta kaiken tarvittavan...)

Oma vahvuuteni keittiössä leipomisen ohella on sitten se improvisaatio-osuus. Olen oikein hyvä keksimään puuttuvan ruoka-aineen tilalle toisia, melkein vastaavia... Lapset ja mies aina veistelevätkin, että et sitten improa mitään vaan teet ohjeen mukaan. Tiistaina sovimme, että mieheni tuo töistä tullessaan ainekset kaalilaatikkoon, jonka ohjeen oli löytänyt joltain terveyssivuilta. No, spelttihelmiä ei löytynyt, joten sovelsin tuon kohdan ohrasuurimoilla. Kaalia, sipulia, jauhelihaa, kasvislientä ja kermaa. Ainekset pataan ja kermat päälle. Mies ja tytär istuivat keittiössä seuraamassa operaatiota ja tytär kysyi siinä sitten että, paljonko sitä kermaa oikein sinne laitetaan. Tässä vaiheessa olin ehtinyt kipata 3,5 dl purkin pohjiaan myöten pataan. Katsahdin ohjeeseen, 2 dl. No hups, kyllä se sinne imeytyy... Olisitte nähneet noiden kahden ilmeet!!! Mutta hurjan hyvää pataa siitä tuli! Oikein lempeän makuista! http://www.ruokala.net/resepti/kaali-spelttipata

Eilen sovelsin Kevyt keittiö - kirjasta juures - pinaatti - keiton. Mies oli tehnyt sunnuntaina uunilohta ja pinaatilla täytettyjä tomaatteja. Pinaattia oli jäänyt noin 200 g yli. Ei ollut selleriä eikä palsternakkaa (hyvä!). Tuikkasin kasvisliemeen porkkanaa, purjoa, kesäkurpitsaa ja yhden avokadon pois kuleksimasta jääkaapista. Ne soseutettiin, maustettiin suolalla, valkopippurilla ja muskotilla ja joukkoon sekoitettiin hienonnettu tuore pinaatti ja lopuksi desi maitoa suurustettuna jauhoilla. Laitoin vielä 3 rkl sulatejuustoa keittoa pehmentämään. Ainut, joka soppaani söi, olin minä! Muskottia lipsahti EHKÄ pikkuisen liikaa...