Mies oli sanonut jo autossa, että sitten ei keskitytä niin pitkään. Ettei siitä olisi mitään hyötyä, hermostuttaisi vaan hänet. Sanoin, että minun on saatava ajatella mantrani rauhassa, muuten homma menee häsäämiseksi. Rangella mies sanoi, että saisin laskea hänenkin lyöntinsä. Yritti vapautua kinkkisimmästä puuhasta.
Kyllähän ne jokainen lyönti eteenpäin menivät. Kovasti kaartuivat oikealle tällä kertaa. En meinannut saada ilmaa pallon alle, osuin aina liiaksi pallon päälle. Välillä pallo oli kuin ruohonleikkuri. Naksuttelin lyöntilaskuria, omien ja miehen lyöntien väleissä. Kiireen tuntu jysähti hartioihin. Yritin olla nopea, nopeampi kuin yleensä. Yksi rento testiheilautus, asettuminen pallon taakse ja swing. Ei! 10 metriä. Kolmannen puttauksen jälkeen laskettelin muutaman inhoamani kirosanan ja paiskasin putterin bagiin.
Kakkosväylän avauslyönti tehdään mäeltä. Avaus kaarsi taas komeasti oikealle ja hyvin lähelle pellon rajaa. Mies löi komeasti 150 metriä keskelle väylää. Minulla otti kolme lyöntiä päästä samaan kohtaan. Lyöntilaskuri napsahteli tiuhaan tahtiin. Neljä puttausta... Viheriöllä tulivat ulos kaikki suomenkieliset kirosanat, jotka päästäni löysin. Mies oli hiljaa. Sanoin, että hänen kanssaan pelaaminen hermostuttaa minua. Että en saa ajateltua mantraani, kun tuntuu siltä, että hän kiirehtii. Että ei ole enää yhtään kivaa. Että laji on ihan hanurista. Etten enää laske yhtään hänen pisteitään. Mies oli viisaasti hiljaa ja ymmärtäväinen. Ei virnuillut yhtään (kuten joskus aiemmin oli tehnyt), yritti sitten pehmitellä ja sanoi laskevansa itse, kertovansa vasta sitten, kun pallo on kolossa.
Kenttä avautui leveänä väylänä kohti kolmosviheriötä. Mies avasi taas pitkällä lyönnillä ojan taakse. Asettauduin tiiauspaikalle. Jalat kevyesti haralleen. Ote: muista, vasen käsi suoraksi. Aseta maila hieman enemmän keskiviivan oikealle puolelle. Hartiat alas. Hengitä, rauhoitu. Katso palloon. Loppuun saakka. UNOHDA MIES! No niin. Tältä väylältä tuplabogi, kaksi yli ihannetuloksen. Seuraavalta sama. Nelosella mies hukutti kolme palloa. Tuskaili lätäkön suuruutta ja väitti pallon kimmonneen veden pinnasta vastarannalle. Olin salaa tyytyväinen, että hänenkään pelinsä ei sitten kulkenut läpi kentän yhtä ruusuisesti, että tietäisi, miltä minusta oli tuntunut tovi sitten. Oma lähestymislyöntini lensi reilusti yli greenin, miltei seuraavalle tiiauspaikalle saakka. Chippi ja putti onnistuivat. Kutosväylältä bogi. Siis alle oman tasoituksen viimeisimmät väylät.
Yhdeksännellä väylällä keskittyminen sitten taas herpaantui. Avaus suuntautui reilusti oikealle ja pallo pysähtyi pienen töytäreen taakse rangealueen perälle. Vedin lippahatun syvemmälle ja kuikuilin rotevan näköistä miestä rangella. Arvioin hänen lyöntiensä pituutta ja astelin pallon luo. Mantra ja pallo lähti reippaasti vasemmalle. Out! Siksakkia siis näyttävä viimeinen väylä kaikkien rangepelaajien silmien alla. Lyöntejä 8.
Autossa mies istui hiljaa. Oli tyytymätön peliinsä. Minua hymyilytti. Olin kahden ensimmäisen väylän riehumisen jälkeen saanut ihmeellisesti koottua itseni, ottanut kiinni pelistä ja löytänyt oikeat lyöntiasennot ja rauhan. Toivoa vielä olisi, että jonain päivänä tasoituskin voisi pienentyä.
Kotona mies usutti pistebogilaskurille nettiin. Tasoituksen mukaisesti oli molempien kierros sujunut. Harmitus yritti iskeä taas. Miksen ollut saanut ensimmäisellä väylällä vaikka kahta lyöntiä vähemmän? Tai toisella. Tein pyhiä päätöksiä, että jokaista pelikierrosta ennen riehuisin ennen ensimmäistä väylää. Kiihdyttäisin itseni sellaiseen raivoon, ettei tarvitsisi pilata peliään. Vaikka mikä olisi, lukisin mantrani. Mies teki kolme harjoitusheilausta ennen jokaista lyöntiä, aikaa sekin otti. Sitä paitsi näytti ihan heinän niittäjältä.
Seuraava pelikerta on jo tiedossa. Peliseura on maltillisempaa ja ihan erityistä. Kenttä on vieras, mutta väylät lyhyempiä. Jälleen kerran lähden pudottamaan tasoitustani. Jälleen kerran totean, että golf on nöyryyttävä laji!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti