Tosi peittävää

Urheilua on hauska seurata. Sen kautta tulee elettyä monenlaisia tunteita jännityksestä ja riemusta pettymykseen. Olympialaisiakin on tullut seurattua, varsinkin yleisurheilua, joka on itselle läheisin urheilun muoto. Harrastin itse yleisurheilulajeja lapsuus- ja teinivuosina kymmenen vuotta. Olin nopea oppimaan tekniikat, mutta minulta puuttui nopeuslajeissa nopeutta, hyppylajeissa pituutta ja heittolajeissa voimaa. Olin kuitenkin parhaimmillani keihäänheitossa, josta minulla on TUL:n mestaruuskisoista neljäs sija 16-vuotiaana. Myös 7-ottelu sujui tekniikoiden hallitsemisen vuoksi ihan kelvollisesti.

Minun urheiluaikanani käytettiin löysiä shortseja, joissa oli halkiot lahkeiden reunoilla. Minulla oli Vuoksenniskan Vesan tummanvihreät shortsit, joissa oli kolme keltaista raitaa sivuilla. Paita oli keltainen vihrein raidoin. Kangas oli sen aikaista (elettiin 80-lukua) teknistä. Urheiluasu lepatteli juostessa ja paita nousi housuista pituushypyn hiekkakasassa.

Muutamia vuosia olen ollut hieman ärtynytkin urheiluasujen seksistymisestä. En ole mikään siveyden sipuli, käytännöllisyyden kannalta ja urheilijan viihtyvyyden kannalta olen asiaa ajatellut. Tietysti urheilijan täytyy olla valmis siihen, että häntä katsellaan, hän on esillä kokonaisuutena. Heissä voi olla hieman ekshibitionistin vikaakin.

Varsinkin naisyleisurheilijoiden asut ovat alkaneet muistuttaa bikineitä. On mahtavaa, kun omaa upean kuusikon vatsalihaksia ja napakorukin heilahtelee kauniisti askelten tahdissa. Mutta mahtaa olla ikävää kaivella pituushyppysuorituksen jälkeen hiekkoja takapuolesta. Tai miltä mahtaa tuntua, kun kyykistyy lähtötelineisiin ja valmiit komennon aikana töröttää persus pystyssä, miesten silmien polte pakaroissa, housuissa, jotka hädin tuskin peittävät vaon ja pyllyn posket?

Viimeisen vuoden aikana olen iloisesti yllättynyt siitä, että vaatetta on alkanut olla enemmän urheilijoiden päällä. Naisurheilijoiden. Olympiakisoissa muutamalla miehellä on vuorostaan ollut syvään uurrettu tiukkaakin piukempi paita. Iltalehti nosti otsikoihin jopa soutajamiehen housujen pullotuksenkin. http://www.iltalehti.fi/lontoon-olympialaiset-2012/2012080815930684_ol.shtml

Naisten pikamatkoilla yhdysvaltalaisilla urheilijoilla on ollut ihoa myötäilevä punainen kokonaisuus: pitkähihainen kaulaan asti ulottuva paita sekä pitkät trikoot. Piristävä uudistus! Asu kieltämättä näyttää hieman pyjamalta tai tekniseltä alusasulta, mutta miten hyvältä urheilijat ja heidän kroppansa edelleen näyttävätkään! Voisin kuvitella, että asettuminen telineisiin ei tuota vaikeuksia ja lihakset pysyvät lämpimämpinä kuin kangasriekaleissa. (Kuvan Carmelita Jeteristä on muuten kuvahaulla saatavilla aika huikeita kuvia ihan Eevan asussa)

Ps1. Kisoissa on näkynyt myös monenlaista koristautumista. Kasvomaalauksia, suuria koruja, tatuointeja, hiuslaitteita. Huikeita ilmestyksiä huikeissa ihmiskehoissa. Ilohan heitä on katsella. Kunhan on vaatteet yllä...

Ps2. Mukava uudistus on se, että numerolaput ovatkin nykyään nimilappuja. Näkee heti blondimpikin kenestä on kysymys. Ja on päällä sen verran kangasta, että lappu pysyy kiinni...