Kun kompassi on kateissa,
huutaa aurinko taivaalta apuaan.
Mitä apua siitä on,
jos ei tiedä paljonko on kello?
Huutaa aurinko taivaalta apuaan,
kun mieli painuu peiton alle.
Jos ei tiedä paljonko on kello,
ei tarvitse herätä.
Kun mieli painuu peiton alle,
syksy painaa kouransa nukkujan niskaan.
Ei tarvitse herätä!
Nuku. Nuku. Nuku.
Syksy painaa kouransa nukkujan niskaan.
Mitä apua siitä on?
Nuku, nuku, nuku.
Kun kompassi on kateissa.
Pahus, silloin kun haluaisit Satu kääriytyä peiton alle ja olla vaan, ei se aina onnistu, koti/minä, lapset/minä, mies/minä, koira/minä ja työ/minä vaativat omansa, itsellesikin pitäisi löytyä sitä omaa aikaa. Mietin mihin järjestykseen sanoja kirjoittaisin, joten ratkaisin sen näin. Tiedän, että osaat sen oman ajankin ottaa ja nauttia siitä täysillä, kun sen aika on...
VastaaPoistaTänä aamuna heräsin jo 5.30 nauttimaan vielä suht´ lämpimästä aamusta +12.5, aamupalan jälkeen hypättiin autoon ja suunnistimme sienimetsään, saalis n. 5 l suppilovahveroita ja kymmenkunta punikkitattia ja 1 herkkutatti (jostain syystä tatit ovat kadoksissa). Mustikat on kerätty ja puolukoiden kypsymistä odotellessa on aikaa syventyä myös näihin kirjallisiin harrastuksiin, hiukan ovat olleet sanat kadoksissa, ei haittaa, ne tulevat sitten ajallaan, jotain kuitenkin, nyt sinun inspiroimana.
Piristysruiskeena Satulle, vastakirjoitus syksyn pantoumille!
Löydän kadotetun kompassin,
valoisuus avuksi tuli.
Aurinko nousee ajallaan,
aamulla kello kuusi.
Valoisuus avuksi tuli,
levänneenä siirrän peittoni pois.
Aamulla kello kuusi,
herään uuteen ihanaan aamuun.
Levänneenä siirrän peittoni pois,
uneksin jo syksyn värikkäästä ruskasta.
Herään uuteen ihanaan aamuun,
herään, herään, herään.
Uneksin jo syksyn värikkäästä ruskasta,
aurinko nousee ajallaan.
Herään, herään, herään,
löydän kadotetun kompassin.
Kiitos Raija-ihanainen! En ole ihan noin nuupahtanut onneksi, mitä syksypantoumini antaisi ymmärtää =0) Itse asiassa olen nauttinut pimenevistä eloilloista. Sateita vaan en kaipaa. Se saa jo minunkin luuni kolottelemaan. Ihania syysiltoja!
VastaaPoistaNo, sitä arvelinkin, eihän sitä aina itsestään kirjoita, tutut ja aivan vieraatkin ihmiset saavat runosuonen pulppuilemaan...
PoistaIhania syysiltoja ja terveisiä saunasta!