Sain eilen loppuun kauan odottamani Slaughterin, Kivun jäljet. Edellisestä sarjan kirjasta olikin jo jokunen vuosi. Päähenkilö oli muuttanut toiselle paikkakunnalle ja kirjassa seikkaili tuttujen nimien lisäksi aivan uusiakin hahmoja. Nyt olen jo menossa hankkimaan seuraavaa, joka ilmestyi kesäkuussa. Jotkut kirjailijat vaan vetoavat. Pidän älyllisesti haastavista kirjoista ja tavasta kirjoittaa. Ällistelen lempidekkaristieni kykyä kirjoittaa karmivista asioista jopa runollisesti. Slaghter ei kuulu kaikkein runollisimpiin, mutta esim. Åsa Larsson maalaa tapahtumat eteen ja tuo tunteet iholle..
Ah, lukemisen ihanuus! Kynnet kutisten tartut uuteen kirjaan, joka on jo kotvan yöpöydällä odottanut vuoroaan ja kuiskinut houkuttavia sanoja. Kirjan henkilöhahmot muuttuvat lihaksi ja luuksi, vievät mukaansa mystisiin paikkoihin, kauhuun ja suhteisiin, joita ei itse tohtisi kokea. Tapahtumat sivuavat omaa elämääsi, koet menetyksen kuin omasi tai vihastut tomppelille päähenkilölle kuin aviomiehellesi. Hyvän lukukokemuksen jälkeen jää tyhjä, kaipaava olotila. Haluaisi vielä kuulla lisää, mitä sitten tapahtui. Tiedät melko nopeasti tuletko lukemaan teoksen loppuun vai päätyykö se keskeneräisten kirjojen riviin tai kiertoon.
Itse olen huono luopumaan kirjoista, olivat ne sitten luettuja tai syrjähyllyllä. Kirja on mielestäni myös sisustuselementti.
Yksi tapa päästä eroon kirjoista on bookcrossing, kirjan vapautus. Bookcrossingissa luettu tai muuten itselle turhaksi käynyt kirja vapautetaan toisten, aivan tuntemattomienkin ihmisten luettavaksi. Kirja jätetään johonkin julkiseen paikkaan, vaikka kahvilaan otettavaksi. Päälle tai etusivulle voi liimata värikkään tarralapun "VAPAA KIRJA -OTA JA LUE!" http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing
Suomessa rekisteröityneitä bookcrossaajia on noin 9000. Harvoin vapaaksi päästettyä kirjaa kuitenkin täällä tapaa. Toivoisin tapaavani useammin!
Olen myös taitellut tarpeettomista kirjoista koristeita. Kirjahyrrä on kaunis ja inspiroiva esine. Voit taltioida mieleisesi kirjan kuten muiston ja katsella sitä. Sain noin vuosi sitten ystävältäni lainaksi Komissario Palmu-kirjan. Hän kyllä sanoi, ettei kirjaa tarvitse palauttaa. Palautin silti, kirjahyrrä-seinäkoristeen muodossa. Seuraavaksi olisi vuorossa kokeilla kirjan kaivertamista, tehdä siitä lipas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti