Tosi olettelua

Olettaminen! Harhaanjohtuminen! Ja päät kolisee! Minua pännii aikuisen ihmisen toiminta, joka perustuu oletukseen. 

Wikipedia määrittelee oletuksen eli olettaman näin: Oletus on oletettu asia, propositio eli väitelause, joka otetaan totena. Oletus joka otetaan totena! Tässä kohtaa pitäisi jokaisen järjellä varustetun aikuisen kellojen kilistä. KILI KILI!

Ihmissuhteet ovat vaikea taiteen laji. Ei luulisi olevan vaikeaa ottaa puhelin tai kynä tai s-posti vaikka kauniiseen käteen ja kysyä, miten asian oikea laita on. Ei, kuitenkin suurimmat ristiriidat ihmisten välillä syntyvät oletuksista...

- että toinen kuitenkin suhtautuisi asiaan kielteisesti (pitäkää tunkkinne-asenne)

- aina se on niin tehnyt, tulee tekemään nytkin (happamia sanoi kettu...)

- että se toinen toimii noin, koska a) sillä on kiire b) sillä ei ole rahaa c) sillä on niin paljon rahaa d) se haluaa sen mitä minulla on jne jne

- koska olen kokenut aiemminkin vastaanvanlaisen tilanteen sen täytyy mennä taas samalla tavalla

Oletus, joka otetaan totena! Hyökätään jo ennen kuin toinen ehtii suutaan avata. Luetaan kahden välistä viestitystä kuin piru raamattua omien oletusten mukaan. Päätellään ihmisen ammatista, että miten hän ajattelee tai toimensa hoitaa. Ja pieleen menee! Taas kolisee!

Täällä kotikoneella minulla ei ollutkaan oletuksen kehä-kaaviota, jonka olisin kanssanne niin mielelläni jakanut. Löysin kuitenkin vastaavan netistä nimellä oppimisen kehä. Samaa asiaa ajaa. 

 Kunpa me ihmiset oppisimme pysähtymään ennen kuin lähdemme toimimaan / hyökkäämään / muodostamaan oletuksen pohjalta käsityksiämme. Tilanteen, kun luulee tietävänsä, pitäisi pysäyttää ajattelemaa, tiedänkö oikeasti?  Jos on pienikin epäilys, ettei tiedä, tulisi ottaa asiasta selville se, minkä voi. Tunnustaa, ettei tiedä. Selvittelyn jälkeen voi sanoa sitten tietävänsä, tiedon ja pohtimisen kautta oppii ymmärtämään. Ymmärtämistä asiassa kuin asiassa onkin, sillä ne ovat kaikki monisärmäisiä, eivät mustavalkoisia. Ja kun ymmärtää, voi kehitellä erilaisia toimintastrategioita, soveltaa tietoaan ja kehittää itseään ja taitojaan uudelle tasolle. Aika houkuttelevaa, vai mitä? Minä ainakin haluaisin oppia toimimaan noin! Toimimalla kaavion tavalla paitsi että kunnioitamme itseämme toimijana ja päätöksen tekijänä, kunnioitamme myös kanssaihmisiämme. Emme alistu aliarvioimaan tai suhtautumaan toisiin väärin.

Mutta mitä tapahtuu kun tunteet sotkevat loogisen päättelykyvyn? Oletus vaanii nurkan takana ja ottaa vallan. Ei tule mieleen, mitä olen itse asian eteen tehnyt, millaisia strategioita kokeillut, ovatko ne toimineen, onko toiminta aina kuitenkin kulminoitunut riitaan, eroihin, ihmissuhteiden katkeamisiin? Tarvitsisiko koittaa jotain toista toimintatapaa? Olisiko vikaa myös minussa itsessäni? Sen myöntäminen se kipeää tekeekin, mutta tervehdyttää.

Jääkaapin oveen tuo äskeinen kaavio. Tai teipattuna aamukahvipöytään. Auton rattiin... Vessan peiliin. Tai vaikka kattoon sängyn yläpuolelle, mistä sen näkisi heti herättyään. Että ihminen muistaisi oppia!