Tosi tarinoita rannalta

Mukailtuja tarinoita lauantaipäivältä 4.8.

1.

Rannalla makasi paidaton mies. Päivetys paljasti, ettei maannut siinä penkillä ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Parinkymmenen metrin päähän levittivät vilttinsä kolme nauravaa naista. He pälyilivät läheisten kerrostalojen parvekkeita ja avoimia ikkunoita, varoivat häiritsemästä ilonpidollaan. Muistivat sen kymmenen minuuttia, mutta sitten naururohdon vaikutus vei mennessään. Paidaton mies nosti päätään ja tarkasteli naisia. Sitten hän veti lippalakkinsa silmilleen, risti käsivartensa rinnan päälle ja otti paremman asennon. Vaikka oli kuuma päivä, järveltä puhalsi viilentävä tuuli.

Mies viihtyi rannalla. Asuntoalue oli uusi ja sen eteen oli rakennettu venesatama. Laiturilla voi aurinkoisina päivinä nähdä kauniita ihmisiä purjehduskengissään ja eväiskoreineen. Mieskin oli purjehtinut. Välimeri oli tullut tutuksi, samoin Atlantti. Rahtilaivassa hierarkia oli kova ja työrytmi raskas. Sitä elämää mies oli viettänyt 15 vuotta. Suomeen palattuaan hän oli yritellyt erilaisia sekalaisia töitä, tehtaissa ja varastoilla. Levottomuus ja vapauden kaipuu kalvoivat kuitenkin niin kovasti sisuskaluja, että mies sanoutui irti kerta toisensa jälkeen eikä lopulta enää saanut töitä. Nyt hän ei enää töitä kaivannutkaan. Hän rakensi elämänsä vapauden ympärille. Vapaudessa piili kuitenkin toinenkin seuralainen: yksinäisyys.

2.

Picnic oli katettu: mummon mehua, croissantteja, mansikkaa, kermavaahtoa, munalikööriä, venäläistä shampanjaa ja kenokaulaviiniä. Oli lasiset lasit ja servetit. "Kuka aukaisee shampanjan? Minä olen siinä tosi huono!" huudahti upea pitkä nainen. Pienin naisista, suorastaan siroudessaan linnunluinen, tarttui shampanjapulloon. Se oli seissyt autossa muutaman tunnin ja aukesi poksahtaen. Puolet iloliemestä turskahti ilmoille ja suoraan kiharatukkaisen naisen laukkuun. Kolmikko kiljaisi, toisen kerroksen ikkunaan ilmestyi pää ja paidaton mieskin kohottautui katsomaan naisia. "Hups! sanoi pieni nainen. "Parempi maassa kuin jumalattoman suussa!" Ja taas kolmikko nauroi. Kiharatukkainen kuivasi kassinsa mansikkaisella servetillä ja kaivoi sieltä shampanjaan hukutetun kukkaronsa ja asetti sen aurinkoon kuivumaan. Kilisteltiin ja ihmeteltiin sielunsisaruutta.

Keskustelu polveili tajunnanvirrassa. Naiset muistelivat ihmissuhteitaan ja nyökyttelivät toinen toisilleen myötätuntoisesti. Kukaan ei ollut päässyt elämässään helpolla. Oli melkoista sattumaa, että tässä istuttiin. Kai kohtalo oli heidät yhdistänyt. Tapaamiseen piti tulla muitakin pienestä ryhmästä, mutta arjen askareet olivat tulleet esteeksi. Naiset suunnittelivat jo seuraavaa tapaamista ja pohtivat, miten saisivat mukaan lisää sisaria. Netissä oli kohdattu ja kasvotusten tapaamiseen liittyi monenlaisia tunteita: iloa, jännitystä, pelkoakin. Yksi siskoista oli ehdottanut tapaamista torilla. "Voisi piilotella kojujen takana ja tulla sieltä varovasti esiin sitten kun uskaltaa!" Nyt kolmikko huhuili leikillään tätä siskoa pois kivien takaa.

Picnic-herkkujen yllä pörräsi mehiläinen. Kiharatukkainen nainen kertoi, miten jokunen kesä sitten häntä oli pistänyt mehiläinen kahden päivän välein. Ensin vasempaan rintaan. "Istahti kukalliselle bikiniyläosalle ja tuikkasi. Noin vaan!" Naiset nauraa käkättivät. "Oliko epätasapainoinen olo? Turpositko toispuoleiseksi?" Toinen tuikkaus vei liki kävelykyvyn, kun mehiläinen osui ukkovarpaassa hermopisteeseen. "Ja seuraavana aamuna oli lento Barcelonaan..."

Hento nainen muisteli edellistä kesää mökin terassilla. Lasissa läikehti Vermutti ja yhdellä kulauksella lämmittävän liemen mukana meni myös mehiläinen ja pisti kieleen. "Siitä sitten lähdettiin naapurimökeistä etsimään kyypakkausta, mutta eihän sellaista mistään löytynyt. Oli sentään syyskuu jo!" Parin kilometrin päästä oli seurue löytänyt kylän eläinlääkärin kalassa järvellä. "Hohoi, vaimoa pisti mehiläinen! Onko sulla jotain droppia?" Pienen naisen mies oli huhuillut lääkärille. "Paljonko painaa?" kuului vastaus. Kuultuaan, että kovin oli pieni tuo ampiaisen uhri, lääkäri huusi, ettei hänen rohtojaan tohdi niin hennolle antaa. Pitkä uljas ja kiharatukkainen olivat tikahtua nauruun, kun pieni nainen imitoi itseään kieli turvoksissa. "Soitin minä hätäkeskukseenkin ja lässytin, että 'kuinka kauan on vaavallifta aikaa kun minä olen avvelginen'. Sanoivat että kun siitä on kulunut jo kaksi tuntia niin laskeutua se alkaa, kieli." Kovasti ei ollut pahoja vammoja kieleen jäänyt, todettiin.

3.
Nurmikolle oli jäänyt yksinäinen kenokaulapullo. Iltalenkillä nainen oli astua sen päälle oikaistessaan  laiturilta hiekkatielle. Nainen asui Aurinkorannassa talon kolmannessa kerroksessa. Makuuhuoneen ikkunoista näkyi kauas Vanajalle.  Iltalenkki oli tullut tavaksi avioeron jälkeen, kun hän oli muuttanut taloon. Nainen poimi pullon käteensä ja huohotti kevyesti. Hän istahti penkille ja pyöritteli Chenetiä käsissään. Pullon kosketus vei naisen kahden vuoden taa. Hän oli tuolloin juuri eronneena mennyt elämänsä ensimmäistä kertaa yksin viinakauppaan. Chenet oli tarttunut mukaan, koska hän piti valkoviinistä ja se oli ollut mainoshyllyllä esillä. Se oli helppo valinta. Kotona nainen oli katsellut pulloa ja tullut siihen tulokseen, että siinä oli käynyt valuvika: kaula vinossa ja kyljessä vielä klommo. Asiastahan pitäisi tehdä valitus.

Seuraavana päivänä nainen oli kävellyt samaiseen Alkoon, josta oli kenokaulan ostanut. "Hei, mä ostin teiltä eilen tällaisen pullon. Kotona huomasin, että tässä on tapahtunut valuvika. Ajattelin vaan tulla ilmoittamaan, että voitte tarkastaa, jos siellä on useampiakin näitä, niin voitte vetää pois myynnistä. Kyllä mä tän juoda voin, ei siinä mitään, mutta että tiedätte. Mutta kyllä minä sitä vähän ihmettelen, että miten kukaan on voinut siihen lasiin peukalonsa painaa, kun eikös se ole hemmetin kuumaa." Nainen oli pulputtanut ja elehtinyt käsillään viehkosti, hymyillyt nuorelle myyjämiehelle hellyyttävästi. Mies oli katsonut naista lumoutuneena, eikä hennonut kertoa asian todellista laitaa vaan meni naisen kanssa naimisiin.