Tosi urkintaa

Minua on pitkään piinannut ajatus, mistä suoramyyntifirmat tempovat puhelinnumeroni. Minulla on ammattini vuoksi salainen puhelinnumero, enkä todellakaan jakele sitä osallistuessani kilpailuihin messuilla tai markkinoilla. Mikäli kilpailuläpyskä numeron vaatii, jätän osallistumatta. Minä pelaan sähköpostilla noissa arpajaisissa. Onhan minua valistettu, että kun joku lehtifirma on numeron kerran saanut, se MYY sitä eteenpäin ja niin olen ketjutettu potentiaaliseksi tilaajaksi. Tässä kohtaa pitäisi olla Fb:n nappi En Tykkää!

Onhan meistä ihmisistä kaikenlaisia tilastoja ja ryhmittelyjä. Tampereen asuntomessukäynnillä oli itsellä pienesti tirkistelyfiilis. Miten tulevat asukkaat tulevat asumaan? Yhden talon kohdalla oli suorastaan irstas olo, kun ulkoapäin katselin vessaan suurten lattiasta kattoon- ikkunoiden läpi... Verhot tulevat kai sitten joskus myöhemmin asukkaiden myötä?

Vaan viimeinen niitti tähän teemaan tuli Tampereen City-lehden kautta: artikkeli Urkkijat. "Henkilökohtaisia asioitasi vakoilevat esimerkiksi sairaanhoitaja, myyjä, kirjastotäti, pankkitoimihenkilö ja sossun virkailija." Siis WHAT? Muista en tiedä, mutta sairaanhoitajalla on vaitiolovelvollisuus ja artikkelissa haastateltu väittää, että Meilahden sairaalan kokoisessa pytingissä sana julkkiksen tulosta hoitoon kiirii läpi laitoksen muutamassa tunnissa. Onko ihminen todellakin niin utelias? Tuottaako toisen kärsimys noin suurta mielihyvää vai onko kyse sittenkin siitä, että voi osoittaa kaverille, että "minäpä tiedän jotain herkullista..." Onko toisten elämää helpompi tsuumailla? Ehkä silloin omaa ei tarvitse elää...

Videovuokraamon työntekijä oli stalkannut julkkiksen ja paikallisen kuuluisuuden tietoja, erehtynyt nauramaan tämän tiedoille ko. henkilön tullessa lainaamaan dvd:tä. Asiakas oli älynnyt kysyä, että mitä niissä tiedoissa tällä kertaa lukee ja saanut myyjän aivan ansiosta häpeilemään. Sosiaalitoimiston virkailijan mielestä "sossutyö" on tylsää ja hän toivoo työpaikan vaihdoksen mukana tulevan "jotain muhevampaa! Ihan vaan uteliaisuuttani! En minä sillä kenellekään pahaa." Nyt en ihan ymmärtänyt... Toisen asioitten levittely on jo pahaa!

Artikkelin kirjastovirkailijaa harmittaa, kun ihmiset älyävät palauttaa nolot kirjat itsepalvelukoneella. "Ei pääse niin helposti stalkkaamaan, kuka lainaa jotain pervoja opuksia." Sairaalassa taas näyttää olevan artikkelin mukaan helppoa tsekata sisaren uuden poikaystävän sairaskertomukset, jotta voi sitten livertää, jos kundilla on jotain epäilyttäviä käyntejä. Voi APUA! Eihän noin vaan voi toimia!

Sairaalassa meillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Jokaisesta sairaskertomukseen menosta jää merkintä. Jos pystytään osoittamaan, ettei sinulla ole mitään tekemistä ko. ihmisen kanssa ammattisi puolesta, saat huomautuksen, pahimmillaan syytteen ja sinut irtisanotaan. Mikä onkin ihan oikein! Omia papereitasikaan et saa mennä lueskelemaan. Olen työssäni joutunut monesti käsittelemään tätä arkaluontoisten asioitten yksityisyyttä ja vakuuttamaan, että tiedot pysyvät salassa. Edelleen haluan itse siihen myös uskoa ja omalta osaltani ylläpitää. On siis kamalan surullista, että tällaisesta asiasta tehdään näin suuri juttu. Kovin moni ihminen, ihan tavallinen kadunmies (tai -nais), naistentaudeille asiakkaaksi joutunut tai psykiatrinen kuntoutuja pelkää saavansa leiman käynneistään. Merkintähän papereihin (nykyisin sähköiseen potilaskertomukseen) tulee joka käynniltä. Se on potilaan oikeuskin ja hoitotyöntekijän oikeusturva. Potilaan oikeus niin, että jatkohoito on mahdollisimman hyvää ja turvattua. Henkilökunnan turva, että hoidettu on ja merkintä näkyy, jos jotain pääsee sattumaan potilaalle. Ja käyntimerkintöihin perustuvat myös talousluvut sairaanhoitopiirissä. 

Ko. artikkeli on onnen omiaan lietsomaan epäluuloisuutta paranoidisissa ihmisissä. Epäluuloisuus on yksi epämiellyttävimmistä tunteista ja vaikuttaa käyttäytymiseen  ja elämiseen valtavasti. Toivottavasti "mehevän" artikkelin kirjoittaja jossain vaiheessa tulee tajuamaan tämänkin pointin teeman takana. Asiasta täytyy mielestäni keskustella ja ammattihenkilöiden toimintaa tarkastella, jotta vääriin käsiin ei tietojamme päädy. Tyylejä on kuitenkin erilaisia ja Cityn jutun tyyli oli julkisuushakuinen ja yllyttävä.