Harmitusta vähentää se, etten saa kokovartalorusketusta. Säädyllisyyssyistä pitää tämän ikäisellä täti-ihmisellä olla uima-asu. Uima-asun tulee olla riittävän peittävä. Bikinit eivät tule kuuloonkaan. Uima-asun tulee myös tukea, eli kokouikkari on paras valinta. Jos haluaa välttää apina-vaikutelma, tulee kokouimapuvussa olla lahkeet tai helma. Tähän uikkaridilemmaan lisätään vielä keväällä tehdyn polvileikkauksen rajoite, jota hoitaja PAINOTTI: arpi ei saa palaa! Siis vinha vartalovalkeus ja raita oikean polven kohdalla.
Tarkemmin kun pysähdyn pohtimaan, voin todeta, että itse asiassa pidän kesäsateesta. Tietyt ehdot sen kuitenkin täytyy täyttää. Kesäsateen tulee tulla vain lämpiminä päivinä (yli +20 astetta), jolloin sade ei jäädä ihmistä kankeaksi mörökölliksi. Lämpimän ilman sade ei tunnu edes kastelevalta. Kovastikin saa mättää vettä tulemaan, jos olen sisätiloissa, varsinkin kodassa tai lapsuudenkotini vintillä (talossa on peltikatto). Sateen ääni on mahtava ja se rauhoittaa.
Lätäköt ovat kauniita. Niissä on hienoja heijastumia ja ne tekevät kaupunkiliikkumisesta luovaa, mikä rasittaa eri lihaksia kuin normaali citywalk. Saa hyppelehtiä. (Nykyisin vaan hyppely ei suju yhtä keveästi kuin 20 kiloa sitten ja sitä saattaa plätsähtää kesken lennon lätäkköön...) Ja sitten se luonnon tuoksu sateen aikana ja jälkeen. AH! Pidän ukkosestakin. Siinä on jotain mystistä ja virkistävää. Ukkosta edeltävästä olotilasta en pidä. Kuulun ilmapuntaripäihin, jotka kärsivät päänsärystä.
Siis monia hyviä puolia sateessa on, tietyin ehdoin!
Ps. Sadevesi tekee hyvää iholle ja hiuksille. Tai ainakin joskus ennen on tehnyt... Tai ainakin niin on väitetty... Ennen Tsernobyliä... Nykyisin sateen mukana voi saada kivan kuorivan kasvonaamion tai balsamoinnin...
Rakastan sadepisaroita, hellää hyväilyä vanhentuvalle hipiälle.. Nautitaan sadepisaroiden hyväilyistä ja unohdetaan "läskit"...
VastaaPoistaTerv. Raija-Kaarina Kannuksesta & Markku-Urho