Tosi poikkitaiteellista

Milla Toivanen: Pyhimyspatsas

 Kolme päivää Orivedellä Voimauttavan tarinan pajassa. Tarinoita omasta elämästä erilaisten suodattimien läpi. Seuraavat runot syntyivät Purnussa taidenäyttelymiljöössä, josta haimme inspiraatiota ja voimateoksia. Olen kirjoittanut tekstit jalat järvessä kuumalla rantakalliolla istuen, korvalla päivänkakkara.

Pyhimyspatsas   

        
”Imagine there´s no heaven” ja taulu seinällä on vaalea kuin Paavalin portti. Istun lootusasennossa ja ajattelen päivänkakkaroita: kasvun vihreä varsi, valkoista  

- rakastaa, rakastaa, rakastaa – ja pompulallinen keltaista.

Pääni päällä taulun pyhimykset päivittelevät ihmisen pahuutta, sotia, nälänhätää, jumalattomuutta, saasteita, kemikaaleja, autonrengasvuoria, lentoturisteja, terrorismia, säilyketölkkejä, kloonausta, ihmiskauppaa, cornflakespakettirivejä, ydinkokeita, lapsettomia äitejä, isättömiä lapsia.

Päivänkakkaran pompula iskee otsaan. Minulla on pyrkimys hyvään.” I hope someday you´ll join us”... Olen jo matkalla.

Vappu Rossi: Suudelma

Nokitaan

Sinä et suutele minua
ravitse minua hengitykselläsi.
Sinulle huulet ovat syömistä varten,
minun huuleni janoavat huulia.



”Ravitse minua hengitykselläsi”,
sanon.
Sinä tuikkaat hätäisesti huulet yhdessä.
”Minun huuleni janoavat huulia,
nokitaan sitten vaikka.”

Sanon: ”Sinä tuikkaat hätäisesti huulet yhdessä.”
Sävyni on torjuva, ei ihme, ettei houkuta.
”Nokitaan sitten vaikka!”
Nokin lisää: ”Huulilla puhutaankin… ja suudellaan.”

Sävyni on toruva, ei ihme, ettei houkuta.
Sinulle huulet ovat syömistä varten.
Nokin lisää: ”Huulilla puhutaankin ja suudellaan.
Sinä et suutele minua!”

Ps. Runoihin liittyivät voimakuvat. Ne otettiin puhuttelevien teosten ääressä. Kiitos opettajallemme Leenalle hetken taltioinnista.